Summer off, motivation on!

Motivaatio is back!

Piti osallistua Vantaalle, mutta flunssan takia en päässyt oikein treenaamaan, ja eikä oikein ollut välttämättä kiinnostusta. Joten menimme katsojiksi. Hyvä valinta. Oli kiva seurailla alueen pöhinää ja kavereiden ja tuttujen kisailua. Pieni kisakiima siinä heräsi. Samoin kun olimme vieraina Challenge Billund-Herrning kisassa Tanskassa. Oli kyllä todella mielenkiintoinen reissu. Ei se että SAS lentäjien lakon takia koti lennot peruttiin, ja ajoimme vuokra-autolla Hampuriin josta lensimme Riikan kautta Helsinkiin, josta bussilla turkuun ja taksilla kentälle hakemaan auto…Oli kyllä hieno tutustua järjestäjiin, ja nähdä järjestelyjä lähietäisyydeltä.

Pyörä on alkanut kulkea todella hyvin. Kaksi kertaa olen käynyt ajamassa torstaisin järjestettävässä viikko tempossa Ilmarisissa. 10 km reitti joka ajetaan 5km, täyskäännös ja 5 km takaisin lähtöön jossa maali. Ajat 14:24 ja 14:35 jälkimmäisessä oli tuulisempi päivä ja Tanskan matkasta oli 2 päivää. Mutta joka tapauksessa 1 minuutin kovempaa kuin viime vuonna. Ja minuutin säännön nojalla saisin ostaa uuden pyörän ilman mutinoita. Mutta kun minulla on jo maailman nopein pyörä, niin pidän säännön tuoman edun takataskussa ja käytän sen jossain välissä johonkin pyörään liittyvään.. Juoksu tuntuu pienen anti kulkemis pätkän jälkeen taas rullaavaan myös ihan hyvin. Tempo treenien päälle olen juossut reippaita vk2 vetoja. Ensimmäinen on aina todella jäykkää ja pahan tuntuista. No mutta jos karvan päälle 14 minuutin 10 km fillarin jälkeen olisi tuore fiilis jaloissa, niin väittäisin että 41, jotain keskari ja karvan alle 300 W teho on vaan liian hiljaa/vähän. Mutta kaiken kaikkiaan hyvin on voimaa tarttunut koipiin, eikä ole talven treineri sessiot menneet hukkaan. Avovesi uinti on tökkinyt jo pitemmän aikaan. Se kun on ollut vielä mun vahvimpia puolia. Jotenkin puku tuntui kiristävän ja puristavan. Olisiko se käynyt pieneksi? Afrikassa se tuntui ihan hyvältä.
Tilasin S kokoisen. Sama ongelma. Pakko se oli todeta vaan että Head:n puvun leikkaus ei vaan sovi minulle vaikka kuinka haluaisin. Onneksi Nummen Pyörä, tuo triathlonistin Finnoil, Finnoil? Noh, se oli aikoinaan paikka josta sai kunnon palvelua ja asiakkaasta pidettiin huolta samoin kuin hänen ajoneuvoista. Nettikauppa ei niinkään. Nummen Pyörä on siis juurikin kuin Finnoil. Heillä on valikoimissa kaikkea mitä trinisti tarvitsee. Sieltä löytyi minulle sopiva märkkärikin. Aqua Sphere Phantom. Ja kuinkas sattuikaan, että hyllyssä oli 1 kpl minulle sopivaa kokoa viime vuoden väritykellä, joka on musta vihreä. Nyt selviää vaihdosta vielä nopeammin, kun puku mätsää fillariin, niin kukaan ei huomaa eroa kisapuvun ja märkkärin välillä.

Kotimainen kausi käynnistettiin Lohja Triathlon sprintillä. Keli oli hieman sateinen ja koleahko. Hienot puitteet kisalle tarjosi Kisakallion urheilukeskus Lohjalla. mm. Susijengin treeni pyhättö. Reittien vaativuus selvisi jo ajomatkalla. Pyörässä ainoa tasainen kohta on kääntöpaikan päällä, noin 10 m alue. Muuten ihan miehekästä mäkeä luvassa. Maantiepyörällä kun en ole ajanut käytännössä ollenkaan niin katsotaan mitä tulevan pitää. Ja arvatkaas missä uinnin lähtö oli? 400 m vaihtoalueesta alaspäin… Tämähän on extreme triathlon sano RW. Juoksureitti kulkisi samaa tietä alas rantaan ja kääntyisi oikealle josta alkoi..ullatuus pieni ylämäki…
Ennen starttia alkoi olla pientä kisa jännityksen tunnetta. Otin paikkani kärjestä Jarnon, Darbyn ja Leevin takaa. Pojat lähti kyllä paukusta todella kovaa kauhomaan, ja jonkun aikaa pystyinkin peesaamaan heitä mutta vieressäni uinut kaveri, oli kuin legendaarinen uittamon manaatti ja sen kauhia kosto. Kadotin peesin, mutta manaattimaissesta uintityyliä ylläpitävästä hepusta en niin helpolla. Jäi kuitenkin lopulta ja uin yksin loppuun asti. rantauduin ajassa 11:29. Oman sarjan 1, ikäsarjojen 2 ja kokonais tilastoissa 6. Ihan ok ottaen huomioon uimisen vähyyden viimeaikoina. Mäki vaihtoon oli brutaali. Anteeksi Maria, mutta kävelin. Vaihto itse sujui verkkaisesti. Pyöräily oli kokonaisuudessaan aika tunnotonta. Johtuuko mistä, sitä en tiedä. Ai niin reitti oli tälläinen alamäki, ylämäki, alamäki, ylämäki… tätä 20 km. Alamäessä rullaamalla 60 km/h ylämäet putkelta runnomalla huomattavasti hiljempaa. Siksi alaselkä vihoitteli koko matkan. Se oli ei kivaa, ja teki pyöräilystä todella inhottavaa. Selvisin, ja kukaan ei tullut ohi. Peesivapaa kisa, poljin yksin. Nice. Garmin näytti nousua 275m! Aikaa tuhraantui 36 minuuuttia… Vaihtoon juostessa laskin pyörät telineestä 6 kpl. Tuolla ajolla…  Ainoa asia koko päivänä joka tuntui nopealta tekemiseltä ja siltä kuin kisassa kuuluisi tuntua oli T2 selvitin sen ajassa 43 sekunttia. Juoksu reitti jatkoi brutaalin profiilin mukaista kaavaa. Ensin juostiin muutama sata metriä alamäkeen kohti rantaa, käännyttiin jyrkästi oikealle, pienen nyppylän yli, ja jyrkkä lyhyt alamäki, jossa kuten tuon rantaan tuovan pätkänkin juokseminen rennosti on ainakin itsellä mahdotonta. Sellaista tökkivää saakutin sipsuttamista. Oho, muutama satametriä ”tasaista” kunnes taas hieman kumpuilemaa maastoa ja sitten tuli The mäki joka veisi takaisin Kisakallion parkkipaikalle. 3:ssa osassa nouseva mäki joka kuului jyrkkyys kategoriaan laskettelukeskus. Kävelemällä pääsi samaa vauhtia kuin juosten. Se vitutti, siksi ei juoksu kulkenut ollenkaan. Enkä ole muutenkaan ole kova mäki fani, niin uskon että sekin vei suurinta intoa päivän tekemisestä. Selvisin hengissä. Katsoimme vaimon kanssa tuloksia ja niiden mukaan olin ikäsarjan voittaja! Palkintojen jaossa kuitenkin minut alennettiin sijalle 2, pienen tulostarkastelun jälkeen. Eipä silti podium on aina podium paikka. Ja minulla on tarpeeksi juomapulloja ja kompressiosäärystimiä jo. Jos palkintona olisi ollut Artun mainitsema Ferrari, olisin tehnyt protestin. Hyvä treeni, vaikka kaikkea en saanutkaan irti. Tiedänpä mitä teen Vierumäellä toisin… Kiitos Triathlon Suomi, oli hyvin hapokasta 😉

Ennen Afrikkaa laitoin jo varmuudeksi Nirvana Europe:lle viestiä halukkuudestani jonottamaan paikka Ironman Barcelonaan. Olin unohtanut koko asian, kunnes 2 viikkoa sitten sain postia että toimita luottokortin tiedot meille, viemme sinun rahasi ja paikka on sinun. Pari viikkoa sitä pureskelin ja kyselin neuvoja Tatulta. Valmentajan näkökulmasta ensimmäisenä full distance vuotena 2:n täyden matkan kisaaminen olisi kuulemma semi tyhmää, mutta kun kisojen välissä on puoli vuotta ja lokakuu on käytännössä jo seuraavaa kautta, niin miksikäs ei. Tänään aamulla painoin entteriä. Ja itse asiassa heti alkoi vatsan pohjassa pyörimään tuttuja perhoisia. Iltapäivällä tuli vahvistus että minulla on paikka kisaan. Mahtavaa! Motivaatio level on nyt öbaut 125%.  Hieno tunne. Taas on todella hyvä fiilis ja innolla odotan treenien alkua. Juoksu painoitteista treeniä tiedossa. Barcelonassa on reittejä muutettu niin että peesaaminen ei tule olemaan tänä vuonna ongelma. Pyörä on kahtena kierroksen ja uinti tehdään rolling start menetelmällä. Eli sama kuin Afrikassa ja siellä ei ollut minkään näköisiä possu junia.. Joten kaikille niille jotka haaveilevat jostain miltei mahdottomasta sub mikälie ajasta, teillä on 3kk aikaa pumpata reisi siihen kuntoon että se fillari liikkuu omalla ajolla sen haluttuun alle 5h aikaan. Juoksua myös muutettu, se tehdään 3:na looppina. Tässähän alkaa oikein innostumaan….. Legendaariset #days#to#go Insta päivitykset ovat back, halusitte tai ette.

I`m back!

// Kimmo