Olen miettinyt aina välillä kuinka herkkä laji on kuitenkin kyseessä. Vuoden treenaat jotain kisaa varten, luistat töistä välillä sen takia, et voi lähteä kavereiden kanssa kaljalle koska huomenna on pitkä valmistava harjoitus. Ja olet kaikesta tästä maksanut ison summan rahaa. Osallistumismaksut, hotellit, lennot jne. ja sitten viime hetkellä tulet kipeäksi. Mitä sitten tehdään? No tässä kävi sitten niin. Viikko ennen reissua perjantaina töissä totesin että kaikki ei ole ihan kunnossa, joten peruin iltapäivälle sopimani avovesiuinti treffit. Flunssahan se sitten jostain tuli. Käsidesin kanssa lutraaminen ei siis auttanut. Lepäsin pari päivää. Sunnuntaina ajoin kevyesti sisällä tunnin. Olo oli ihan ok, vaikka pientä tukkoisuutta oli. Maanantaina olo jo ihan hyvä joten kisareleet Trekkiin kiinni, ja testilenkille. Tiistaina uinti ja pieni pyörä verra. Keskiviikkona 5:35 lento Wieniin. Pieni tukkoisuus jatkuu, mutta ei sen kummempaa. Puolilta päivin päästiin hotellille. Ja sitten lähti ääni lähes kokonaan. Jippii… Onneksi satoi vettä niin ei ulos ollut asiaa ajamaan suunniteltua matkustuspäivän pyörä lenkkiä. Juoksemaan olisi voinut mennä, mutta olo ei todellakaan ollut sellainen että olisi voinut juosta. Pyörien kasausta ja pötkötystä, siitä oli tämä päivä tehty.
Torstai, Sain hädin tuskin nukukuttua yöllä, kun yskitti niin pirusti. Eipä tainnut meidän huoneessa kunnolla nukkua kukaan muukaan minun yskimisen takia. Sade jatkui. Lähdimme apteekkiin hakemaan rohtoja sekä Lidliin ruoka ostoksille. Ajoimme autolla ylipuolet pyöräreitistä ja se oli vedenvallassa sateista johtuen. Ilmankos perjantailta oli peruttu PRO urheilijoiden kanssa pyöräreittiin tutustumis ajo, Samoin juoksureitti tulvi, kun nurmikko ja laukkarata ei ime vettä, niin sielläkään ei saanut juosta. Joessa vesi myös korkealla ja on yli sen rajan jolloin jokeen ei ole mitään asiaa. Joki saa virrata 15 m/s maximissaan, pahimmillaan se virtasi 30 m/s ja kovan virran mukana ajelehtii irtopuuta sun muuta rannoilta mukaan tarttunutta matskua. Joten Perjantai aamun joki uinti oli myös peruttu. Ajankuluksi auttelimme järjestäjiä erilaisissa asioissa, Järjestelimme numerolappuja ja laputimme perjantaina sateen lakattua pyörätelineet. Äänikin alkoi palautua, joutuani pullollisen jotain tsekkiläistä rohtoa ja syötyäni paketillisen Strepsilssejä. Luulen kyllä että tämä reilulla otteella tapahtunut lääkintä kostautui myöhemmin..
Hieman kuminauha verryttelyä pusikossa ja sitten itse asiaan.
Uinti kylmässä 14,7 asteisessa vedessä jossa hurjan kova virtaus. Ajatuksena oli että jään lähelle rantaa ja näin vältän kovimman tappelun lähellä poijuja. No mutta ei. Kylmän veden takia kaikki jäi ranta hietikolle ja tukkivat koko veteen meno kaistan. Livahdin kuitenkin sieltä välistä ja löysin keskeltä tyhjää tilaa. Mutta ongelmaksi muodostui se, että kaikki rannalla odottaneet syöksyivät sitten suoraan eteen, viereen ja taakse aiheuttaen pienen tungoksen. Siitä kyllä selvittiin ja homma jatkui. Kääntö poijulta rantautumis kaarta kohti uidessa tähystin rappusille otin 4 käsi vetoa, tähystin uudestaan ja olin 5m oikealla! Sen verran kova oli virtaus. Naiset 50+ lähdössä muutama jäi jopa lähtö viivalle uimaan paikalleen… Zone3 Vanquish märkkäri on kyllä uskomattoman hyvä. Monia merkkejä olen kokeillut, mutta tämän kanssa on oikein ilo uida! 31 ja rapiat ajalla ikäsarja sijalla 5 vaihtoon joka sujui ongelmitta.
Pyörässä löytyi aika äkkiä sellainen oma kiva kova vauhti ja Trekki lensi suunnitelman mukaisesti vasenta kaistaa alusta loppuun ilman mitään ongelmia.
Energiaa ja juomaa suunnitelman mukaan ja huolto pisteiltä urheilujuoma täydennystä aeropulloon ja vettä viilennykseen. Hieman meinasi alaselkä alkaa puuttumaan lopussa kun olin 3 yötä nukkunut istuvaltaan seinää vasten, kun se oli ainoa asento jolloin minua ei yskittänyt öisin niin paljon. Tälläinen tasainen reitti on toisaalta kiva kun se on äärimmäisen nopea, mutta siinä ei pääse hetkeksikään lepäämään, vaan jalkojen pitää pyöriä koko ajan ja pitää olla focus siinä että tehoa tulee ulos jaloista. 2:14:42 pyörä aikaan olen äärimmäisen tyytyväinen. Ajo tuntui helpolta ja tehokkaalta. 40 km/h keskinopeus toteutui jopa 10W pienemmillä tehoilla kuin suunniteltiin. Muutama vuosi sitten unelmoin että 10 km tempossa pystyisi ajamaan 40 km/h, niin se olisi todella kova. No nyt meni 90 km. Ei huano! Training Peaks käyrän mukaan melko tasaista puskemista se on ollut koko matkan. 
Juoksu lähti liikkeelle ihan ok. Jalat oli valmiit juoksemaan vaikka kuuhun, mutta vajaa 2km ja alkoi muut ongelmat. Ensin meni vatsa sekaisin. Joka voi olla johdannainen aika rankalla kädellä hoidetusta lääkityksestä. Siitä selvittiin vessa reisulla, mutta sitten viikon sairastelu alkoi puskea läpi. Keuhkoputkiin sattui ja kurkkuun tarttui limaa, joka pakotti pysähtelemään ja melkein oksentelemaan. Katkonaista juoksu/hölkkä/kävelyä maaliin.
Keli oli kuuma mutta ei se lämpö haitannut minua juuri ollenkaan. Tällä kertaa ongelmat kumpusivat jostain muualta. Iso kiitos reitin varrella kannustaneille suomalaisille sekä meidän mahtavalle reissu porukalla Satu, Juha ja Sartza! Love you ❤️
Pari viikkoa oli juoksukunto kadoksissa, ja hetken jo luulin että joudun viikon päästä Lahdessa taas kävelemään, mutta männä viikolla homma palasi jiiriin. Joten uskon, että viikon päästä saadaan aikaan ehjä suoritus.
Mutta onhan tämä kisa jonka jokaisen pitäisi kokea. Uskomattomat puitteet ja reitit on mieluisat. Mikäs siellä triathlonin supertähtien kanssa on aamupalalla ollessa. Ei muuta kuin Challenge kisasta top 6 sijoitus niin paikka on sun. Challenge Turku olisi ihan tässä lähellä, eli nimi listaan jos se ei siellä jo ole!
kimmoholmstrom.com 