Oma koti ja aamu kahvi omasta mukista. Matkustaminen on kivaa, mutta kyllä kotona on ihmisen hyvä olla. Tosin nyt on hieman jännempää, kun matkalaukkuni on edelleen jossain päin Ranskaa, eikä kukaan tiedä että missä. Materiaalia mitä laukussa on saa rahalla uutta, mutta miten on finisher paidan, mitallin, uimalakin ja kisanumeron laita? Ne kun piti taas kehystää. Noh, odotellaan rauhassa. Sillä välin kelataas muutama päivä taaksepäin.

 

 

Torstai 24.8
Herätyskello pirisee näppärästi 03:15. Aamutoimet, kamat autoon ja muun porukan tavaroita hakemaan. Koneemme Pariisin kautta kohti Clermont Ferrand:a lähtee 9:25. Pikainen välilasku Pariisissa ja perillä 13:45. IMG_4301Kaikki aikataulussa ja kaikki laukutkin saapui. Vuokrasimme Rentalcars.com palvelun kautta 9 hengen Renault henkilöstö kuljetusvaunun. Pieni pelko miten 4 pyörälaukkua, 6 matkalaukkua ja 6 henkilöä tuollaiseen mahtuu, mutta ei mitään ongelmaa.
Kaikki mahtui kyytiin oikein luonnikkaasti. Auton lämpömittarin näyttämä 33 asteen lämpötila ei niinkään hikoiluttanut. Kiitos toimivan ilmastoinnin. Vaan tietullit. Kaikki opasteet kun oli Ranskaksi… Selvisimme kaikista kuitenkin mallikkaasti. Majapaikkamme oli 20 km päässä Vichystä. Airbnb:n kautta löytyi oma talo keskeltä idyylistä Ranskalaista maaseutua sijaitsevalta hevostilalta. Her-siunaa millainen paikka! Maisemat olivat ihan omaa luokkaa.
Illalla lämpötila laski auringon kanssa.

 

Perjantai 25.8IMG_4069
Lähdimme aamulla kohti kisa-aluetta. 9-11 oli merkattu uintia. Luulimme että pääsemme testaamaan kisareitin uintia, mutta se olikin läheisessä uimahallissa, kun joessa jossa uinti olisi kisa-aamuna on uinti kielletty. Harmillista. No hoisimme kisa ilmot ja pika tsekkaus expoon. Osa porukasta meni halliin uimaan, minä tutustuin kartalta pyöräreittiin. Iltapäivällä kävimme pyörillä ajamassa reitin alkua, kun se vaikutti hieman tekniseltä. Ei se niin paha ollut kuin kartalla näytti mutta, asfaltti oli paikoitellen aika raffia. Saa olla tarkkana mistä ajaa. Pasta partyä ja kisa infoa, expoa ja jäätelöä. 34 lämmintä. Illalla kämpällä pyörien viilausta ja chillailua.IMG_4046

Lauantai 26.8
Päivä oli pyhitetty makoiluun. Käytiin poikien kanssa kaupassa Ja mikäs sen helpompaa kuin LIDL. Teimme ison satsin hapanimelä kanaa ja riisiä. Söimme ulkona varjossa. Aurinko poltti, 37 lämmintä… Päikkärit viileässä kämpässä maistui paremmalta kuin jäätelö. Tavaroiden pakkaus vaihtoalue pusseihin ja pyörien vienti vaihtoalueella. Alueet oli rakennettu selkeästi ja loogisesti. 4 tarkastus pistettä ennen kuin pääsin telineiden luokse. Missään ei tsekattu kypärää tai pyydetty kokeilemaan jarruja, mutta jokaisella tsekattiin että numerolappu oli vyössä kiinni kolmesta kohtaa! Joo, oikeasti. Siitä mainittiin erikseen oikein kisa infossa. Ihme touhua. Oma paikka löytyi hyvin ja on myös helppo löytää kisassa. Koska olin AWA (All Word Athlete) eli olin tallettanut kisamaksujen muodossa sopivasti rahaa edellis vuonna Ironman organisaation tilille, niin sain ”erikoiskohtelua” Joka itse asiassa oli suuri vitsi.

IMG_4130
No pyöri mun nimi myös pasta partyssä ja palkintojen jaossa screenillä..

Pieni kisanumero (60) oli ainoa hyvä asia josta hyödyin. Paikka löytyy ensimmäisen rivin 4:nen telineen päästä. Ja siinä oli vielä iso kyltti. Tätä ei voi olla huomaamatta. IMG_4104Samoin vaihto pussit olisi helppo löytyy ekasta rivistä. Kävimme alueen toimivuuden vielä läpi, ennen kuin suuntasimme kämpille iltapalalle. Sängyssä 22.00. Uni tuli yllättävänkin nopeasti.

IRONMAN Vichy 2017

Kello soi raikkaasti 03:00 ja oli aamupalan aika. Talossa havaittavissa pientä jännitystä. EI paljoa puhetta, mutta sitäkin enemmän kävelyä edestakaisin. Renault passanger starttasi pihasta hieman ennen kello viittä. Vaihto alue aukeaa 5:30 ja meiltä ajaa alueelle noin puolituntia. Jännää lasketella 9% mutkamäkeä pilkkopimeässä 9 hengen Renault pakun kanssa. Tosin nyt sai hieman rennommin ajella, kun takapäässä ei ollut liki 40,000 eurolla polkupyöriä kuten eilen. Unisilla silmillä uskaltaa kait lasketella hieman kovempaa kun olimme ajoissa paikalla. Istuimme odottelemaan että vaihtoalue aukeaa. IMG_4110Pumppasimme yhteistuumin koko porukan renkaat, jonka jälkeen teimme yksilölliset säätö toimenpiteet varusteille. Sääennuste lupasi hyvää 29 ja puolipilvistä. Silti laitoin juoksupussiin yön pakastimessa olleen urheilupullon. Senkun vaihdossa kaataa päälleen niin se todella viilentää, ja maratoonille lähtö on paljon mukavampaa. Ja samaisesta pussukasta saisin vielä noin 6h urheilun jälkeen päivän ainoan ”oikean” ruuan. Banaanin, jes! Veden lämpötila oli arvoitus vielä aamuun saakka, joten joutusimme raahaamaan kaikkea uinti kamaa mukana varmuuden vuoksi. Viiden aikaan tuli kuulutus että vesi oli 25,6 asteista ja joten märkäpuku olis kielletty. Valkoinen pussukka säilytykseen ja viimeinen vessa. Swimskin päälle ja lähtökarsinaan jonottamaan. Otin paikkani 60 min kyltin kohdalta. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut ihan hyvin hivuttaa itseäni edemmäs, kun sitä oli tehnyt todella moni muu minua huonompi uimari. Kummallista, mutta tällä kertaa ei kuulunut torvea tai muuta vastaavaa lähdön merkiksi vaan yhtäkkiä jonoa alkoi liikkumaan, tosin kaijuttimista pauhaava AC/DC enteili jotain. Edessäni olikin yllättävän paljon ihmisiä, huomasin tämän vasta kun jono alkoi liikkua. Olin muutaman kymmenen metrin päässä lähtölaiturista kun porukkaa hyppi jo veteen. Toki 3 henkeä joka 4:s sekuntti hieman hidastaa, mutta silti. Joutuu siis ohittelemaan. Jono liikkui sen verran hitaasti että ehdin hyvin moikkailla vaimolle joka tapojensa mukaan oli kamera tanassa roikkumassa aidalla.fullsizeoutput_1ba2

UINTI 1:11
Ajallisesti uinti oli luokaton. Tosin reitti oli 200m ylipitkä. Anyway. Uinti lähti hyvin käyntiin. Ei ollut ruuhkaa, kun ihmiset oli levittäytyneet aika leveälle. Miksi olisi kannattanut lähteä edempää? Koska todella moni oli taas yliarvioinut oman kuntonsa. Ohittelu alkoi heti. Reitti koostui 2:sta tässä tapauksessa 2000m edestakaisesta lenkistä. Ekalla kääntöpoijulla vilkaisin kelloa 16 min. Tavoitteen sisällä ollaan. Mutta, sitten alkoi radalla olemaan ruuhkaa. Jengi ui edelleen todella leveästi, tietämättä että uinti kaista oli oikeasti aika kapea. Uinnin lenkit kulkivat siis ihan rinnakkain. Ensimmäisen lenkin toisella puoliskolla uidessa, vasemmalla ui vastaan juuri uimaan lähteneitä ja oikealla puolella vastaan ui kärki. Tässä kohtaa kajakit alkoivat ajamaan leveästi uivaa massaa sumppuun, törmäysten välttämiseksi. Uinti kaista oli sitten niin kapea että kun koko liian innokkaasti lähteneitä, jo uupumisen partaalla olevia sankareita ajetaan sumppuun, niin se toistensa päältä, alta ja joka puolelta kiemurteleva massa on mahdoton ohittaa. Läpi on turha koittaa ja sivukautta ei pääse. Siinä on sitten pakko kitkuttaa laiturille saakka. Nousin vedestä vajaa 35 minuuttia! Voi vi#&%! Juoksu jalkaa laituria pitkin, hyppy veteen ja toiselle lenkille. Kiristin tahtia ja ajattelin että kyllä saan vielä osan menetetystä ajasta kiinni. No ei se sitten ihan. Koska uinti oli ilman märkkäriä, joutuu potkimaan huomattavasti enemmän kuin puvulla. Toisen kierroksen aikana alkoi vasen pohje ja varpaat vetämään suonta samalla tavalla kuin joskus kovissa allas treeneissä. Jouduin hieman himmaamaan tahdissa. Mutta arvatkaas mikä paalumatkalla odotti? No toinen epämääräinen kasa ihmisiä, jotka olivat jo ihan loppu ja uivat ihan minne sattuu. 3 kertaa tuli nyrkistä, 2 potkua naamaan ja herraties kuinka monta kertaa uitiin suoraan kylkeen. Missä on suunnistus taidot? Ei jumalauta tätä touhua. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisi pitänyt perehtyä uinti reittiin ja rataan paremmin ja taktikoida startti huolellisemmin. Jotenkin tuudittauduin siihen että uinti on aina helppo, ja kyllä se hyvin menee. Nyt ei menny. Rantautuminen näkyy jo. Onneksi tämä paska on kohta ohi ja päästään tuuttaamaan kallo pyörällä, niin että tuntuu! Vedestä ylös ja vilkaisu kelloon 1:11. Voi tsiisus ja mouses. 3_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_000281-10667024Swimskin pois, pussukka telineestä ja vaihtotelttaan. Vaihto sujui näppärästi ja rivakasti, vaikka jouduin laittamaan kompressiot. X-bionic säärystimet venyvät sen verran hyvin että ne saa ongelmitta jalkaan myös märkänä. Kaikki muu oli ajateltu ennen starttia jo hyvin loogisesti. Suolat tuonne, patukat tuonne, lasit ja kypärä, niks naks, uima kamat pussiin ja ulos mentäessä vapaaehtoisille. Pyörä telineestä ja Vamos!IMG_8988

PYÖRÄ 4:55
Homma lähti rullaamaan hienosti. Energia pläänin mukaan söin heti pyörän päälle päästyäni puolikkaan patukan ja join runsaasti ennen teknistä kaupunki osuutta. Se sujui hienosti ja ohittelin aika tavalla jo tässä. Taivas oli pilvessä ja eikä ollut kuuma, lämmin mutta ei kuuma. Maaseudulle suunnattaessa, jatkoin keskittyneesti wattien mukaan polkemista. Ne olivat kokoajan raja-arvojen sisällä, Silti kummastelin ohitettavien määrää. Mukavahan se on ohitella. Maisemat oli kyllä huikeeta. Pieniä kyliä joissa asukkaat lepotuoleissaan kannusti tien vieressä, asfaltti oli tosin paikoitellen todella huonossa kunnossa. Pyörä kulki, minä lähinnä naureskelin kun oli niin helpon tuntuista ajoa. 19_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_019154-10667040Huollosta uutta juomapulloa ja viilennykseksi vettä. Energia suunnitelmaa noudattaen mentiin, mutta extrana otin varmuudeksi yhden suola tabletin joka tunti. Se helpotti tuota jo uinnissa vaivannutta pohjetta. Hetken päästä se pienikin kireys oli hävinnyt. Vekkelin Mikko ajoi ohitseni 50 km kohdalla. Tungin peesiin. Päätin koittaa vetää myös hieman ettei täällä ihan ilmaiseksi kuitenkaan tulla. Ajoin rinnalle ja sanoin että voin vetää välillä. Katse oli hieman kummastunut kun viereltä kuului Suomea. Vastaus oli että joo. Jonkun ajan kuluttua Mikko ajoi ohitseni veto vuoroa vaihtaakseen mies kommentoi ohitustilanteessa seuraavasti. Mulla oli aivan totaali paska uinti. Ehdin vastaamaan vain että joo, ihan sama. Ilmeisesti oli hieman kiinni otettavaa, koska Mikko laittoi napsun lisää joten mulla nousi watit sen verran korkealle, että päätin jättäytyä. Pieni virtsaamisen tarve alkoi kehittyä. Eipä tässä nyt ole aikaa paljoa pysähdellä, joten ajaessa olisi homma hoidettava. Ensimmäinen kierros läheni loppua. Reitillä ei oikeastaan ollut alamäkiä. Loivaa nopeaa pätkää oli muutama jossa vauhdit nousi 50 km/h luokkaan. Se jos mikä oli aivan mahtavaa. Mies kallo pyörällään kiitää maissipeltojen halki katuhaukan lailla. 26_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_023563-10667047Mutta tämä ei auttanut tuohon tyhjennys tarpeeseen millään tavalla. Polkiessa kun en saa suoritettua ko. toimen pidettä. Ensimmäinen kierros done. Tsekkasin aikaa varmistaakseni missä mennään. 2:25. Toinen samanlainen niin johan paukkuu! Mutta, mutta. Aurinko alkoi näyttäytymään pilvien takaa ja jostain oli ilmaantunut pienoinen vastatuuli. Nopeudet laskivat heti muutamalla kilsalla ensimmäiseen verrattuna. Nyt oli taas wattimittarista enemmän hyötyä kuin koskaan. Sillä todella moni todennäköisesti ajoi jalkansa tohjoksi tällä toisella kierroksella, tavoitellen samoja vauhteja kuin ensimmäisellä. Ajoin 40-50 km yksin. Ei ketään missään. Luulin paikoitellen jo eksyneeni. Piti todella tsempata ja tarkkailla watteja ettei ne vaan pääse laskemaan. Tarve tyhjennykselle suureni. Vatsa alkoi jo hieman sattua aeroasennossa. Yksi ainoa kohta reitillä antoi tähän mahdollisuuden, Pitkähkö loiva pätkä. Ja siinä se tuli sitten hoidettua. Johan helpotti!  Takaa lähestyi 5 hengen ryhmä. 28_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_024630-10667049Vihdoin ja viimein Yevgeny, Ricardo ja Simon + 2 muuta ajoi pienessä nousussa ohitse joten jäin heidän perään roikkumaan. Melkoinen helpotus yksin vastatuuleen puskemisen jälkeen. Pojilla oli melkoisen erikoinen taktiikka. Ylämäet ihan saatanasti, muuten ei mihinkään. Todella outoa. Koko jengi ajoi mun perässä muuten mutta aina kun tuli ylämäki, pojat ajoivat putkelta runtaten ohi. Arvatkaa kuinka loppu päivästä kävi? Pilvet alkoivat väistymään ja lämpötila alkoi nousemaan. Muutama kymppi enää jäljellä. Lenkin lopussa oli muutama metsä pätkä ja lämpötilan noustessa siellä oli todella kosteaa. Pyöräily alkoi jo hieman tympimään. Perse semi ruvella, kun reitti on sen verran tasainen että putkelta ajamista ei oikein muista tehdä. Ja varsinkaan vastatuuleen sitä ei tee mielellään ollenkaan, kun se hidastaa ihan simona. Oikeesti, joko pääsee juoksemaan? Laskeskelin päässä jo pyöräilyn aikaa.. ei järki kulje, kai se nyt alle viiden tunnin menee? tavoite oli 4:59. Viimeinen nousu. Jyrkkä mutta lyhyt. Tästä alkoi todella vauhdikas lasku Vichyyn. Sataamiljoonaa kohti vaihtoa. IMG_4153Kengistä ulos, pois pyörältä ja juoksua telineelle. Kellossa 4:55! Tsiisus. Sehän meni paremmin kuin hyvin. Jes! Juostessa vaihtoalueella, jalat tuntuivat hyviltä. Pyörä omalle paikalle, pussi telineestä ja telttaan. Söin bananin kamoja vaihtaessa. tarvittavat energiat mukaan, PRO tipsinä yöllä pakastimessa ollut juomapullo, oli vielä hyvin hyvin viileä. Kaadoin sen päälleni. Henki salpaantui, mutta teki niiiiiin hyvää. Samoin vaihdoin lasit. On paljon fressimpi lähteä uusilla puhtailla laseilla juoksuun.

Juoksu 4:15
Teltasta ulos reippaasti. Taas kerran jouduin jarruttelemaan vauhtia, kun se lähtee aina lapasesta kun jalat käyvät edelleen kierroksilla pyöräilyn jälkeen. IMG_4123Rauhoitin tahtia, niin että sain suunnitellun vauhdin tuntumaan hyvältä. Aurinko alkoi paistamaan ihan kunnolla. Kuumuutta en siinä kaikessa tohinassa noteeranut oikein millään tavalla. Eka kierros meni ihan itsekseen ja olin ihan ookoo vauhdissa. Maalialueella huutelin vaimolle taas että saisiko niitä hiton sijotuksia? IMG_4146Ei saanu. Jatkoin kierrokselle kaksi. Energia suunnitelman mukaisesti geelikarkki joka toisella kilometrillä ei oikein toiminut. Energiat alkoi loppumaan, otin yhden cofeiini geelin ja hetken kuluttua valot syttyivät uudestaan. Joka pisteeltä muutama siemaisu urkkajuomaa, päähän 2-4 mukia vettä. Näillä mentiin. Special Needs pussukalle olisi ollut käyttöä. Olisi voinut pienen elektrolyytti pullon sinne jemmata. Olisi helpottanut suun kuivumista useista satoja metrejä ennen juomapistettä. Joka juomapisteen yhteydessä oli henkilö ruiskuttamssa puutarhaletkulla vettä kilpailijoiden päälle. Se oli todellinen helpotus tuossa kuumuudessa. Toinen kierros oli yli puolen välin. 69_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_086069-10667090Akillesjänne/pohje alkoi kiristyä. Jouduin ottaamaan muutaman kävely askeleen ja venyttämään pohjetta. Se helpotti. Olisikohan se jokin hetkittäinen? Ei. Kierroksen loppupuolella sama toistui. Muutama pitkä kävelyaskel ja pohje aukeni. Oli kuuma ja hiki. Tuli muutama kylmäväre. Nestehukka? Ei se nyt käy. Kolmas kierros alkaa. Ensimmäisen pisteen jälkeen oli nurmikolla polvillaan oksentamssa mies, numerolapussa nimi Yevgeny. Muistatko vielä hänet? Hän oli se mäkirunttari. Hetkeä myöhemmin näin saman ryhmän kaksi muuta istuvan katukivetyksellä. Toinen itki vuolaasti. Oli hiton kuuma. Pohje kiristyi vähän väliä. Vaihdoin taktiikkaa. Kun pohje antoi juosta, juoksin niin lujaa kuin suinkin uskalsin/pystyin. Sillä tavalla pohje antoi edetä mahdollisimman pitkälle. Jos koitin juosta suunniteltua vauhtia se kipeytyi nopeammin. Sillä mennään. Vitutti kävellä. En tullut tänne kävelemään. Uinti meni jo ihan perseelleen, niin ei tämä nyt käy. Ärsyttävää, kun tälläisille vaivoille ei voi oikein mitään. Sellaista se pitkän matkan kisaaminen on välillä. Aurinkolippakin alkoi ärsyttämään kun se siinä keikku niin iloisesti. Käänsi sen väärin päin.30_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_032559-10667051Mutta hei, ensi kerralla kun kaarran tästä portista maalialueelle niin saan kääntyä kohti maali, uuden kierroksen sijaan. Se on hetki jota on odotettu koko pitkä päivä. Viimeisellä kierroksella tuli vastaan 3 ambulanssia vilkut päällä. Melko raakaa. Nilkutin eteenpäin. Koitin tsempata, pohje kettuili tiheämmin, mutta koitin pysyä liikkeellä. Zombi katseisia kilpailijota käveli siellä täällä. Muutamalta kysyin onko kaikki ok ja peukulla kuitattiin. Jouduin taas kerran hidastamaan kävelyksi. Siinä vieressä käveli englantilainen mies. Kysyin notta mitä? Hänellä krappi molemmissa etu- ja takareisissä. Sitten kävimme seuraavanlaisen keskustelun.
K: How many laps?
E: first
E: You?
K: last one.
E: Well fuck you!
K: Well fuck you too!
E: ok, fair enough, hig5?
Paiskattiin ylävitoset, toivotin tsemppiä loppu päivään ja ampaisin juoksuun. Viimeiset kilsat edessä. Paahdoin minkä koivistani pääsin. Koitin laskeskella loppuaikaa. Pää ei toiminut. Toivottavasti ei nyt kauheen paskasti menisi. Juoksu painuisi harmillisesti reilusti päälle 4 tunnin, se olisi varma. Juoksin kohti maalia kuin tuulispää. Jaloissa ei enää tuntunut miltään. Ne oli itse asiassa melko tunnottomat. Maalialueella oli kauheat bileet käynnissä. Viimeisen kerran prisma volkkarin ympäri ja maali häämötti suoran päässä. Täyttä laukkaa portille. Kädet ilmaan. Aikamoista. Haukoin henkeä ja koitin pysyä tolpillani. Vilkaisin olan yli maalikelloa. 10:32:46. No ei se nyt ihan paska sitten ollutkaan. 75_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_089576-10667096Vaimolle ostin VIP passin. Se sisälsi kaikkea spessu katselu paikkaa, juoma ja ruoka huoltoa kisan aikana, ja mansikkana kakun päällä, hän sai tulla maaliviivalle vastaan ja pujottaa mitallin mun kaulaan. Se oli ikimuistoinen hetki! Hetken hengähdettyäni meni hierojalle. Kaula oli nirhautunut jo uinnissa, ja sen huomasin siinä pyöräilleessä, kun vettä kaadoin päälleni. Kun hieroja levitti öljyä reisiin, meinasi päästä itku. Jalat oli lämmöstä turvonneet sen verran, että asun lahkeen neulokset olivat painaneet takareidet vereslihalle. Tuntui tavallaan hyvältä, kun tunsin jaloissa jotain muutakin kuin särkyä. Juttelimme hierojan kanssa lämmöstä. Sanoin että olipa siellä lämmin jotain päälle 30 astetta? Ei. Siellä on 40 astetta. What? oikeasti? Katsoin kellosta ja Garmin näytti juoksun keskilämpötilaksi 33 ja maximi 37! Tsiisus. Ilmankos oli jano ja hiki. Ruokailuun kävellessä kävelimme Medical teltan ohi. Se oli aivan täynnä. Avasin liikuntahallin oven, niin edessämme eteisen lattialle tipahti samalla nainen polvilleen. Henkilökunta kantoi hänet telttaan. Hain safkaa ja istuin pöytään. Edessä oleva mies tippu tajuttomaksi lattialle. Sen teki hetken päättä eräs toinenkin. Aika heviä!

Tavoitteena oli sub 10h, mutta se ei tänään toteutunut. Ja se jäi todella kaivelemaan. Kaivelee edelleen. Tiedän että olisin pystynyt siihen jos keli olis ollut eri. Kelille ei voi mitään, se on kaikille sama. Silti, viime vuonna Barcelonassa tehty oma IM matkan ennätys parani 2:lla minuutilla ja tuolla nilkuttamisella maraton aika parani 5 minuutilla. Tuloksia selaillessani tuolla 10:32 ajalla lohkesi M35-39 sarja sija 30/192 ja kokonais kisan sija 169/1225. Lukujen puolesta se meni siis todella hyvin. Harmittaa sanoa että mua harmittaa kun ei periaatteessa saisi sanoa niin. fullsizeoutput_1a9eHieno kisa kaiken kyllä kaikkiaan. Puitteet ja järjestelyt kunnossa. Englantia ei kauhean moni osannut, joten ohjeiden kyseleminen oli paikoitellen hieman vaikeaa. Mutta kaikesta selviää aina tavalla tai toisella. Kannustus oli suurta. Joka puolella, jopa pyörä reitillä oli kannustavia ihmisiä todella paljon. Juoksureitistä puhumattakaan. Osalla juomapiste vapaaehtoisista olivat pukeutuneet hassusti. Oli hassuja neniä, peruukkeja, ja sitten meillä oli vettä letkulla ruiskuttava pelle. Itse asiassa huikeeta kannustusta pitkin matkaa. Samoin maalialueella oli bileet käynnissä koko päivän. 

Meillä oli kyllä ihan huippu jengi.

FullSizeRender
Tapojensa mukana Sari ottaa kuvaa, niin hän luonnollisesti puuttuu kuvasta…

Kiitos kaikille. Reissu oli mitä parhain. Matkalaukutkin saapuivat kaikki loppujen lopuksi perille. Minun oli miltein viikon extraa reissussa..Lentoyhtiön kommentti, noh, Pariisi nyt on vähän tollanen… Ihan vaan vinkkinä. Kun vaihdat aamulla ennen lähtöä reppua isompaan, ÄLÄ unohda autonavaimia siihen ekaan reppuun, jonka laitat matkalaukkuun, joka tässä tapauksessa jäi Ranskaan. Joudut vuokraamaan auton Helsinki-Vantaalta jotta saatte 4 pyörälaukku, 6 matkalaukku ja 6 ihmistä Turkuun, jotta pääset töihin seuraavana päivä, jotta voit otta himasta oman auton vara-avaimet ja ajaa iltapäivällä vuokra-auton takaisin kentälle, että pääset omalla autolla kotiin. Että semmosta… Halpaa oli…

Kiitos kaikille kannustuksista ja hengessä mukana olemisesta. Joka kerta ällistyy siitä kuinka moni seuraa näitä puuhailuja.

Pari viikkoa kevyttä kikkailua ja sitten aletaan taas rähjäämään täydellä tohinalla. Ensi kausi on jo kirkkaana mielessä. Kisakalenterikin on aika lailla jo päätetty. Tästä jäi kyllä hampaankoloon melkoisesti, jopa sellainen pieni raivo. Ratsastetaan sillä ensi kesään!

Virallista kisavideota pääset katselemaan oheisesta linkistä. Todella hieno pätkä muuten.
https://vimeo.com/232004183

#leijonakuningas

Bang, bang motherfucker!

Mitäs juuri tapahtui? No Joroisten teräsmieskisat, El classico ja neon-kostaja kohtasivat jälleen. Kolmatta vuotta peräkkäin viivalla ja joka kerta pientä parannusta ja sehän on mukavaa jos joku. Varsinkin kun reitti on sama joten tulokset vertailukelpoiset. Ja mahtavinta tässä on se kun on paljon tuttuja paikalla, joita näkee käytännössä kerran vuodessa. Ja joka vuosi tulee tavattua somesta tuttuja naamoja. Kuka, mitä, häh ja missä kunnossa juttua kuulee paljon. Juuri tuo pieni muurahaispesämäinen kuhina on näissä kemuissa parasta. Se viimeistään saa kisa tunnelman kohdalleen.

Itselle Joroisten startti ei ollut ihan selvää. Roth oli mielessä, mutta kun se ei sitten onnistunutkaan, niin mikäs sen mukavampaa kuin startata jälleen kerran suomen parhaimmiston kanssa samalta viivalta. Koska olin sen verran myöhässä liikkeellä, kaikki perinteiset majoitus vaihtoehdot oli jo täyteen buukattu. Käytin ensi kertaa Airbnb palvelua, ja löysinkin 6 km päästä isosta maatalosta 2 hengen huone. 76,- yö. Ilmainen, verrattuna 60 km päässä olevaan 160,- yö bed & breakfast majoitukseen.. Itse asiassa koko talon ja piha-aitan huoneet oli kaikki vuokrattu ja talossa majottautui noin 10 kisaajaa. Aamupala pöydässä riitti siis juttua.. Oli kyllä loisto löytö.

Saavuimme siis perjantaina. Perus ilmoittautumiset, infot, sprintin seuranta, tunnelmien haistelu sekä expon tutkailu. Kaupan ja JP:n kautta kämpille iltapalalle ja nukkumaan.

En ole koskaan missään majoitus paikassa nukkunut noin sikeästi kuin täällä maatalossa. Johtuu varmaan siitä että sotilas Hietanen oli turvaamassa selustan. Todella virkeä ja tarmoa täynnä heti aamusta. ”Tankkaus” metodit sekä Ilta- ja aamupalat saman ohjeen mukaan kuin ennenkin (ja se on muuten äärimmäisen salainen) Tunne kropassa oli levollinen. Tulossa olisi ihan hyvä päivä. T2 pussi paikoillen ja pyörällä Valvatukselle. Yleistä palloilua, raceday soittolistan kuuntelua ja jutustelua tulevasta kanssa kilpailijoiden kanssa.

Rauhassa kaikki valmiiksi ja märkkäriä päälle ja veteen lillumaan. Kullitettu pipo päässä rolling start ryhmän keulille lähtöä odottelemaan. Odotellessa ehdin konsultoida Ovaskalta viiksien kasvatukseen ohjeita. Että pitää lannoittaa tms. Koska olen harkinnut itselleni myös sellaisia, koska Lionel Sandersilläkin on. Ja se jätkä on bad ass, mun uus idoli.

IMG_3523
c: Bullseye Photography

Uinti lähti soimaan ihan hyvin. Omassa rauhassa sain uida melkein koko matkan. Takasuoralla ”merenkäynti” oli sen verran vastapalloon paukuttavaa että pelkkä nätti liuuttelu ei auttanut vaan vettä piti jo ihan hakata ja antaa käsien pyöriä kunnolla että sai pidettyä tahdin yllä. Viimeisillä poijuilla takaa tullut hätähousu koitti ensin uida yli, mutta ei päässyt ja lopuksi otti oikein nilkasta kiinni ja pysäytti vauhtini kokonaan. Mitä vit..? siinä sekoilussa se pentele pääsi ohi. Uin peesissä ja käteni osui hänen jalkapohjaan. Ja sehän vasta reilusti oikein muulinpotkulla naamaan. Reilua peliä. Ensi kerralla kostan tuntuvasti.
Vedestä ylös ja kuulutuksen mukaan aikaan 29:49 sarjan sijalla 3. Oma kello oli ollut jo hetken vaihdossa, kiitos uimamaisterin. Aluksi en ollut tyytyväinen aikaan, kun olin ajatellut jotain muuta, mutta kelvatkoon. Alle kolkyt ja hieman parempi kuin vuosi sitten. Keli hidasti.
Perään ei niin nopea vaihto. Pientä sekoilua kun Antti höpötti liveen samalla jotain ja koitti haastatella.. Olin ennen vain uimataustan omaava, mutta nyt minut ylennettiin entiseksi kilpauimariksi… #vanajanlinna2015nevaföget

Juoksujalkaa mäkeä ylös ja pyörän päälle. Alku matkasta söin ja join ja ohittelin muutamia.

IMG_3526
Rouva oli kääntöpaikalla valmiina kameran kanssa.

Rantasalmelle käännyttäessä tie oli tyhjä. Ajoin yksin. Ainoastaan myötätuuli kiidätti. Kulki niin hitokseen hyvin. Sain pidetty watit kerrankin suunnitellun tuntumassa. Toki myötäine piti ne hieman alhaalla, mutta siellä päin. Takasin päin ajettava vastaava nostaisi ne sitten tavoitteeseen. 30 km ajoin yksin. Ohitseni ajoi Juusto & Viini joukkueen pyöräilijä. Päätin jahdata. Meillä oli aikalailla sama vauhti, erona että hän runttasi mäet aika rivakasti ja näissä jäin ja välimme kasvoi. Ala mäessä rullasimme öbaut samaa vauhtia mutta tasaisella tavoitin. Motskarit näyttivät useasti peukkua joten väli oli oikea. Samaa pidin aina kääntöpaikalle asti. Käännöksen jälkeen vastatuuli näytti mahtinsa. juuri tultiin 42 km/h mutta nyt 32 km/h ja watit taivaissa. Ei perse, eihän täältä pääse koskaan kotiin. Tuijotin vain watteja ja luotin siihen että se maksaa itsensä takaisin juoksussa. Felttimies karkasi hieman. Jouduin oikeasti tekemään duunia että sain välin edes 20 metriin. 10m välin saavutin vasta 60-70 km kohdalla kun ohitseni tuli muutama jäbä ja heidän perässä sain Felt miehen kiinni. Neljästään ajoimme hetken kunnes kaksikko karkasi ja jäimme juusto-miehen kanssa taas kahdestaan. Nämä kaksi tosin saivat hetkeä myöhemmin rankkua… Ennen starttia järvessä kelluessa Leskisen Mira tunnisti minut ja vaihdoimme siinä muutamat sanat ja tsempit kisaan. Moikkasin nyt takasin ja tsemppasin pyörällä hänet ohittaessani. Rantasalmelta oikealle ylämäkeen käännyttäessä katsoin aikaa. vähän reilu 2h ja vajaa kymppi vaihtoon. Vähän parempi aika tulee kuin vuosi sitten. En kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota, keskityin vaan ajamiseen. Viimeistä mäkeä alas ajaessani levähdyspaikalle pysäytettiin n. 30 hengen porukka. Naurahdin vahingon iloisesti. IMG_3525Pyörä telineeseen ja vaihtoon täyttä laukkaa. Vaihto oli nopeahko. Tuosta T2 touhusta on tullutkin jo aika rutiinin omainen.

Ainoa asia joka pyöräilyn aikana todella harmitti oli se kun olin sheivannut jalkani huonosti ja vasemmassa polvessa vastatuulen voimasta väpätti inhottava karvatupsu. Vermeet on viimeisen päälle, ketjut on päällystetty race day sprayllä mutta kaatuuko koko homma nyt näihin 4:n karvan muodostamaan tupsuun ? Huh, no ei sentään.

Juoksuun lähdin teltasta taas reippasti. Laittelin matkalla geelejä taskuun. Urheilukentän nousussa Sari tsemppasi, mutta koitin KIIVASTI kysellä pyörä aikaa ja sijoitusta, mutta en saanut vastausta. Yhteyksissä oli ollut jotain häikkää. IMG_3528Tunnustelin juoksua, se tuntui helpolta. Vilkaisin kelloa 4:50. Kelpaa, aika lailla suunnittelemani vauhti. Eka kierros oli yllättävän nopea ja helppo, metsässä pysähdyin kuselle. toinen kierros oli ekan toisinto ja sama tahti pysyi helposti. Olin sellaisessa zonessa että mikään ei häirinnyt, mielessä ei pyörinyt mitään, painoin vaan menemään. Seurasin tiiviisti HelTri selkää, kun hänen vauhti oli samaa. Ohitin Ninnin juuri omahuollon jälkeen. Tsemppasin ja jatkon matkaa. Minua ei pysäyttäisi mikään. Koitin nostaa kierroksia ja helposti vauhti nousi sinne 4:30 lukemiin, mutta se ei olisi pitänyt loppuun saakka, joten sinne 4:50-4:40 tasolla mentiin, kun se tuntui luontevalta. Joka kierroksella muki vettä joka pisteeltä, muutama kävely askel että saan juotua hieman ja loput päähän. Juuri ennen viimeistä pistettä geeli ja pisteellä vettä perään. Toisella kierroksella viimeisestä pisteestä myös muki colaa. Mäet ei tuntu miltään. Ihan sama, Olen rokkistara ja leijona kuningas. Helsingin selän ohitin kolmannen kierroksen alussa. 5km maaliin. Vilkaisin kello 4 kerran koko juoksun aikana. jotain 5:00/km nyt on pakko kiristää. Otin 5 km ”loppukirin”. Koitin laskeskella juoksu aikaa, mutta en osannut. Eikä sillai kiinnostanut, hieman parempi se tulee olemaan kuin viime vuonna. Kaikki käy. Juoksin niin kovaa kuin peräreidet ja pakarat antoivat tässä kohtaa enää myöden. Kuulutukset kuuluvat metsään melkein kilsa ennen maalia. Ei ole enää paljon jäljellä, jaksaa, jaksaa. Stubb juoksi ohi, koitin peesiä, en pysynyt. Näin jo maalisuoran, tsekkasin taakse ettei kukaan koita ohi ja pilaa mahdollista hyvää maalikuvaa. Yksin sain suoran painaa viivan yli. Tiesin onnistuneeni, Tunteella huusin sen kunniaksi.

IMG_3534
Kuva kertoo fiiliksestä kaiken.

Mutta se miten hyvin se tuli täytenä yllätyksenä. Jalat petti heti kun vauhti loppui. Hetken hengähdettyä nousin suurinpiirtein tolpilleni, ja Kotiranta heti pädinsä kanssa kyselemään että onko paukkuja vielä? suora vastaus ei ole! Tämän näkee nauhoitetusta maaliintulo livestä  (kohdassa 16 min) tuolta. Samalla Bullseye Teemu tunki linssin naaman eteen ja sai ikuistettua yhden hienoimmista kuvista joita minusta on otettu. Tähänkin on saatu tunnelma taltioitua todella hyvin.

IMG_3520
Kaikki annettiin, mitä annettavissa oli. c: Bullseye Photography

Hoipuin aidalle ja Sari hoki että hitto minkä ajan teit. Niin mikä? no 4:37! naurahdin ja sanoin että kusetat? en, en 4:37 oikeasti. Ei jumalauta. Sehän on ihan sairas. Oma hyvän päivän veikkaus oli 4:44 ja Tatun 4:41. Ylitin kaikki odotukset. Pyöräaika oli jäätävä 2:18 ja juoksu tyrmäävä 1:43:26!!! Entinen pelkkänä juoksuna tehty puolimaraton ennätys oli 1:46:54 Nyt taisi Holmströmmille napsahtaa kaikki kohdalleen. Jälkeenpäin ajateltuna olin kyllä koko päivän sellaisessa flow tilassa, että tein asioita sen kummemmin niitä ajattelematta. Pyörässä mennessä watit 228W 41,5 km/h ja tullessa 236W. 39 km/h. Tavoite oli 230-235W, joten sekin osui täysin kohdalleen. Juoksun keskivauhti 4:53. Täydellinen päivä. Pyörässä join ainoastaan Powerbar electrolyytti juomaa. Koska näin olen myös treeneissä tehnyt. En ole juonut urheilujuomaa pitkiin aikoihin. Luulen että tämä oli ratkaiseva tekijä siinä, että sain vain tarvittavan määrän energiaa jonka kroppa käytti kaikki hyödykseen. Aikaisemmin juoksussa on ollut täysi olo ja geeli ei ole enää imeytynyt. Luulen että geelien päälle kun lisää urheilujuomaa niin kokonais hiilari määrä menee imeytymis rajan yli. Nyt kaikki toimi moitteettomasti.
fullsizeoutput_1a12

Parannusta viime vuoteen tuli 14 minuuttia ja risat. Tuolloin 4:51 loppuaika saatin aikaan 30:09 uinnilla, 2:25 pyörällä ja 1:48 juoksulla… Jotain on siis tehty oikein!
Tällä ajalla ei siis VIELÄ kolkutella podiumia, mutta kaukana ei olla 😉
Ja kaikki menneet tulokset näkee tuolta kalenteri/tulokset osiosta.

Kiitos Vaimo, Tatu, Ami, Ilkka, Sami, Pasi, Leevi,  TuUL jengi, Aqua Sphere Suomi, Felt bicycles Suomi, Powerbar Suomi, X-Bionic/X-Socks Suomi, ON running, Nummen Pyörä Oy, Onnisport, Pokko Clothing, Buster, Rex ski wax/bike. Ja erityiskiitokset vapaaehtoisille ja kisaorganisaatiolle. Loistavat kekkerit järjestitte jälleen kerran. Venla Koivula-Huttunen, muista että olen sulle sen jäätelön velkaa 😉
Sekä onnea Turun Urheiluliiton kurkot miesten yleisen dominoimisesta.

Nyt hieman lepoa/aktiivista palauttelua ja sitten aloitetaan viimeistelyt Vichyä varten.

Ennenaikaisella hehkutuksella ampuu hyvällä todennäköisyydellä itseään nilkkaan, mutta nyt kun tulokset on taulussa ja leijun edelleen pilvellä numero yhdeksän voin hieman röyhennellä.

Soitin ja lauluyhtye Mokomaa lainatakseni:
”Et taida tietää
kenen kanssa ryhdyt leikkimään
Olet asettanut haasteen
jonka minä otin vastaan
nyt on syytä olla varuillaan
Minä olen lujaa tekoa”

Peace out!

// Leijona kuningas

Kesäkuu, kuu jolloin kesän pitäisi viimeistään alkavan. Not. Tänä vuonna kesällä tuntuu olevan vettä kaasarissa tai jotain kun yskii tuo käynnistyminen niin pahasti. Mutta eiköhän se siitä sitten. Viimeistään ensi vuonna. Kaikki tehtävät työt ja harjoitukset ovat pitäneet sen verran kiireisenä, että on tämä raapustelu unohtunut ihan kokonaan. Koitetaas taas jos irtois jotain tarinaa. Jos ei varhaisen kevään Orihuelan puolikasta lasketa, oma kisakausi starttasi Vantaan SM-sprinteistä. Ensimmäistä kertaa olin Vantaan startti viivalla. Paljon olen kuullut juttuja varsinkin juoksu reitin raakuudesta, ja jutut oli täyttä totta. Se oli infernaalinen 5 km juoksu. Uinti oli taasen hyvinkin tasainen ja se meni paremmin kuin odotin. 750m/10:58. (sija 3)

IMG_3088
Vi%# mun chippi on laukussa, voitko hakea sen 🙂

Pyörä lähti sujumaan hienosti. Uinnin nopeus auttoi siihen että pääsin aika kärjessä reitille. Tehoja en saanut ylös tavoitteisiin sitten millään, mutta meno oli muutoin ihan hyvää ja voimakkaan oloista. Viimeisellä kierroksella takaa puuskuttava tappi tuntumalla ajava heterojuna sai minut epäurheilijamisesti kiinni ja jäivät eteeni nussuttamaan. Mielestäni te kaikki voitte painua helvettiin. Vaihtoon vauhdikkaasti sijalta 5. Pieni ajanotto chippi säätö vaihdossa, ja muutama possujunan hiilivaunu vaihdossa ohi. juoksuun sijalta 7. Herranjumala mitä mäkeä. Ei tälläinen mätipussi ole tehty tuollaisia varten. Olen suorien linjojen mies. Vaivalloisesti taapersin reitin kiukulla loppuun. 35-39 sarjan sija 10. Tämä nostaa kuntoa kivasti.

 

Parin viikon päästä oli vuorossa legendaarinen Kisko triathlon ja perusmatka. Alunperin ajatus oli osallistua Vierumäelle, mutta Kiskon sijainti voitti. Perus levollisin mielin matkaan. Ainoana poikkeuksena että rouva ei ollut mukana. Olisko jopa ensimmäinen kerta kun hän ei ole kisassa kuvaamassa ja huutamassa? Samin ja Juhan seura saa kelvata. Vaikka oli kovin tuulinen päivä 6-8 m/s ja puskittaista vielä, niin perus levykiekko setillä mentiin. Varmistelin tätä vielä edellisenä iltana ja vastaus oli että ei vaikuta kun en paina 55 kiloa. Voi kumpa painaisinkin, niin juoksu kulkisi, mutta sitten ei voisi ajaa levyllä. hmm… Olin erittäin rauhallinen ja rento ennen starttia. Sain kaikki hoidettua ajallaan ja rauhassa kuntoon, kun aikaa oli tarpeeksi.

IMG_3373
Pyörä oli pakko laittaa kahvoista telineeseen, koska näissä lasten koon pyörät jää muuten ilmaan roikkumaan 🙂

Verrasin muka 17 asteisessa vedessä 10 min. Teen aina muutamia tekniikka juttuja vedessä + pakolliset jännä pissat. Jos ei pukuun kuse, ei kulje. Se on meidän motto. Eturivistä matkaan. Vaikka tuuli niin järvi oli melko tyyni. Reitti oli merkattu 3:lla poijulla ja 3:lla väli poijulla. Ero Vantaan starttiin oli että nyt lähdin heti paukusta omaa rennon reipasta matkavauhtia enkä yrittänyt uida muiden mukana liian lujaa. Tämä toimi, koska ensimmäisen poijun jälkeen huomasin olevani neljäntenä. Sama asetelma säilyy melkein rantaviivalle saakka. Sprint lähtö ja sen uimarit kiersivät 500m reitin ja näin ollen uimme viimeiset 100-150 metriä samaa matkaa. Se hieman sekoitti, ja peesissä tullut duden ohitti minut. Vedestä ylös sijalla 5 ja aika 21:58
Vaihto oli hidas. Hihaton kisa-asu olisi ollut nopeampi, kun sen olisi voinut pitää ylhäällä märkkärin alla ja Kiskon numeroliivin siinä päällä.Nyt jouduin pukemaan kaikki vaihtoalueella. No se on semmost. Pyöräily alkaa ihan sairaalla mäellä. Se jos joku saa sykkeen ylös… Ensimmäiseen 20km en päässyt tavoite watteihin, jalat oli jotenkin kohmeessa. Hieman ennen kääntö paikkaa tykit lämpeni, ja ajo alkoi tuntua mukavalta. Takaisin vaihtoon tultaessa vastatuuleen ajo oli perus vahvaa ja watitkin suurin piirtein siellä missä pitäsi. Todella mäkinen maasto tekee ajosta todella pätkivää ja hankalaa. Tasaisuutta on vaikea pitää yllä. Tosin  matka on sen verran lyhyt että sama se kunhan tuuttaa menemään. Pyörä 1:08 ja risat. ihan ookoo. Juoksua jännitin. Se on myös mäkinen, todella mäkinen. Vantaalla mäet kostautui ja en päässyt mihinkään. Eipä ne nytkään helppoja olleet. Perus puurtamista. kerroksen alussa oleva mäki on kolme portainen. Eli todella ärsyttävä. Toisella kierroksella yökkäilin tässä, koska limaa jää kurkkuun kun juoksen ”kovaa” Koitin kröhiä sitä pois, mutta oksentamiseksi se meni. Juoksussa ei ollut vielä sellaista tekemisen meininkiä, taikka sellaista hurmosta mitä esim viime vuonna Joroisilla oli. Mutta kyllä se sieltä vielä tulee. Maalissa 2:25 ja risat. sija 19/109 Oma uusi perusmatkan ennätys parani vajalla minuutilla. Mutta Ainoastaan uintiin olen täysin tyytyväinen. Odotan kun pääsen pidemmille matkoille, niin jalkojen aukeamisen jälkeen on vielä vähintään 70km pyörää jäljellä. All the time in the world aikaa ottaa kaikki kiinni… Ja hei muistin Chipin!

Viikon päästä sitten Joroinen. Treenit kovenee kovaa vauhtia, kun Vichy lähenee. Tämä haiskahtaa taas puoli ammatti maiselta urheilulta. I like it a lot! Mulla on Joroisten tavoite selvä, mites sulla?

Tein myös pientä säätöä pyörään. Nostin aerotankoja 20mm, kun asento tuntui kuitenkin liian matalalta ja uskon että se on vaikuttanut myös juoksuun. Ajamissani kymppitempoissa ero 2 viikkoa, ja keli käytännössä sama. (6 m/s tuuli ja samasta suunnasta.) Setuppi sama, erona vain tuo 20mm palikka. matalalla ajettu 299W/14:37 ja edellispäivänä 297W/14:25
Ja päälle juoksemat 3 min VK:t oli nyt helppoja… Vissiin joku ero… Noissa Profilen tangoissa on kyllä todella hyvät ja helpot säätö mahdollisuudet. Kannattaa tutustua. Ja Profilen Altair disc levy. Tsiisus ku hyvä ajaa.

Uudet ON Cloudflow:t otettiin laatikosta ja juoksen niitä tässä sisälle, niin saan Vichyssä paukuttaa juuri sisään jaetuilla tossuilla. Ja jo hyväksi ja parhaaksi havaitun REX ketjuöljyn rinnalle sain testiin REX Race Day spraytä… Nyt otetaan katsokaas #kaikkikortitkäyttöön

 

Joroisilta raporttia sitten seuraavaksi.

Loppu kesän kalenteri siis seuraava.
14.7 SM puolimatka, Joroinen
29.7 Säkylä triathlon, perusmatka
28.7 IRONMAN Vichy

Peace out!

//Kimmonaattori

Jopas kesti pojalla tämän pienen jutun kirjoittaminen..
Kuten viime vuonna suuntasimme treeni leirille Espanjan Torreviejan lähistöllä sijaitsevaan La Zenian kaupunkiin. Ajankohdaksi valikoitui pääsiäinen. Yrittäjänä tästä hyötyi eniten. 4:n päivän poissaololla sai 10 päivä lomaa. Kelpaa mulle. Varsinainen syy oli kuitenkin Triatlòn Orihuela Miguel Hernandez puolikkaan kisa, johon leiri sitten päättyisi. No mut tämmönen matka meillä sit niinku oli.IMG_2231Lähdimme Helsinki-Vantaalta matkaan 14.4 klo 21.50. Perillä Alicanten kentällä 01:15 Varasin meidän 5 hengen ja 4 pyörälaukun seurueelle reilun 13 hengen minibussin. Näin saatiin koko porukka ja tavarat näppärästi 50 min ajomatkan päässä sijaitsevaan kohteeseen. Kämpillä joskus 3 aikoihin. Pientä säätöä ja nukkumaan.
Päivä1:
Aamulla ekana eläkeläistyylin Lidl:n oven takana 10 min ennen kuin se aukeaa… Safkaa, taloustavaraa, jätskiä ja palautusjuomaa eli San Miguel 12 päk. Pyörien kasaus ja ekalle lenkille.

Mulla oli reitit hallussa, kun kerran vuosi sitten samoilla teillä kurvailin. Teimme perus järven kierto reissun sillä siellä on varmat maisemat. Olipa hienoa päästä ulos ajaan lyhyissä ja toi IA10 on huikea laite. Keli mitä parhain. pilvetön taivas ja runsas 20 lämmintä. 3 h lenkin päälle kevyt juoksu ja terdelle palkkaria juomaan. Illalla Ostoskeskukseen syömään. 4 meistä tilasi merenelävä paellaa. Öööö, se tuli pöytään yhdessä hieman isommassa pannussa.. IMG_2259

Oli muuten todella hyvää. Safkan jälkeen naiset tsekkasivat kaikki super ihanat kaupat mistä saa vaikka ja mitä ihquu. Me Juhan kanssa istuimme aika paljon kauppojen ulkopuolisilla penkeillä muiden miesten kanssa Tai olimme Lettukioskilla..IMG_2299
Päivä 2.
Ohjelmassa teho pyöräilyä. Suuntasimme Lähi kyliä kohti. Sari saisi vuokra pyöränsä vasta illalla, niin hän suuntasi uimahallille. Muutaman kilsan kävely matkan päässä sijaitsi CDM Orihuela urheilukeskus jossa sisätiloissa 25m allas. Harmillisesti se oli kuitenkin kiinni.. Päivän pyörä sisälsi aoerbista, VK:ta sekä ana kynnystä ja kaiken kukkuraksi vielä 5x1min allout vetoja. Eli siis kaikkea kivaa. Voimaa tuntui jaloissa olevan hyvin ja watit oli todella hyvät. Helpon tuntuista polkemista. Selkeää kehitystä viime vuodesta. Kävimme reitin läpi aamulla mutta silti Satu hieman eksyi matkalla. Ajoimme Päivin kanssa takaisin päin Satu vastaan ja saimme olinpaikkamme synkronoitua kuitenkin helposti ja pysähdyimme kahville pieneen kylään. IMG_2262Kotiin päin mentäessä tein viimeisen 5 minuuttisen ana kynnys vedon sekä nuo ihanat minuutin allout vedot ylämäkeen. vajaa 4h pyöräilyn päälle kevyttä juoksua. ja terdellä kylmä Miguel. Ja Ullatuus, olimme ostarilla taas illalla. Löysimme todella hyvän pasta raflan. Parasta pastaa mitä olen koskaan syönyt!
Päivä 3:
Muut lähti pidemmälle lenkille, niin mä ja päivi suunnattiin palauttavan päivän kunniaksi tutustumaan tuleviin kisa alueisiin ja pyöräreitin alkuosaan. Uinti tulisi olemaan hieno. Toiselta uimarannalta toiselle rantaviivaa myötäillen. Ensimmäisellä poijulla ainoa käännös! Pitäisi olla helppo suunnistaa. IMG_2279ajoimme pyörä reitin vaihdosta asti aina ns. teknisen pätkän alkuun. Siitä eteenpäin olimme ajaneet jo aikaisempina päivinä. Reitti tuntui alkusi kovin sekavalta mutta ihan looginen se oli sitten loppujen lopuksi. Nousua tulee olemaan ihan tukevasti. Ja mäet alkoi heti vaihdosta. Ihan ajettavia ne kuitenkin oli. Laskut taas nopeita. Teknisellä pätkällä oli hieman piukempaa mäkeä, ja todella huono kuntoinen tie. Se tulisi ottaa rauhassa. Jos jossain voi ajaa ulos niin siellä. Tien epätasaisuus pomputti ihan hyvin, ja laskut oli nopeita pieniä serpenttiini laskuja joissa todella tiukkoja kurveja. ja laskun pohjalla aina 90 mutka. Urheilujen jälkeen suuntasimme kauniin aurinkoisen päivän kunniaksi rannalle. Suoritimme pienen avovesi uinnin tutustuaksemme vesi elementtiin neopreeni päällä.

Espanjassa maanantai oli myös pyhäpäivä, joten päätimme illallistaa kämpillä. Tehtiin porukalla pasta bologneset ja salaatit. Oli myös punkut sun muut. Oli todella hyvää ja hieno päätös hienolle päivälle.IMG_2296
Päivä 4:
Pitkä pyörä. Piti olla juoksu päivä mutta huomiseksi keskiviikoksi luvattiin 10 m/s tuulta ja tänään oli luvassa puolipilvistä ja 24 astetta, joten vaihdoimme päittäin treenejä. Lähdimme koko porukalla pitkälle 5-6h pk lenkille. IMG_2306Itse ajoin mäet kynnysten välissä, mutta muuten leppoisasti pyöritellenn ja seurustellen. Poljimme pidemmän kautta Orihuelaan nutella munkille ja kahville. Huikeen hienoa. Kaikilla oli kivaa ja oli lämmin. Takaisin tulimme myös pienen mutkan kautta. Vein jengin pienelle nousulle. 8,3 km ja keskijyrkkyys 7-8% ja max nousu 14% Itse painelin ylös VK sykkeillä. Arvatkaas paljonko Espanjassa on Strava pätkiä? Paljon. joka lenkiltä löytyy kymmeniä segmenttiä. Tuo nousu on myös yksi segmentti. Ei mitään toivoa kärkisijoista. Tässä nousussa sain sijan 2108…Sen päivän listoilla olin sijalla 35/37.. mäet eivät ole mätisäkkiä varten… Mutta edellisi päivänä VK vetoa ajaessani tuli tarve vessalle. Ajoin eräästä liikenneympyrästä suoraan kylään ja ensimmäisen kahvilan vessaan. Lenkin jälkeen huomasin että tällä pätkällä pääsin sijalle 3. 0,5 km pitkä suoratie. Wuhuu.. keskari 41,8 km/h… Takasin tähän päivään. Kaikki pääsivät nousun ylös. Vuoren päällä on kahvila jossa oli oiva paikka pitää tauko ja täyttää juomapullot. Poljimme leppoisasti porukalla kotiin kelistä nauttien.IMG_2444Ajoaika 6:14 ja kilsoja kertyi 152km. Ja päälle tietenkin juoksu. Ai että maistui jääkylmä San Miguel taas hyvälle. Alkaa myös rusketusrajat reisissä vahvistumaan. Tietää taas mihin ajohousun resori asetellaan kotona. Safkaksi aivan loistava 9,- Asian wok buffet. En ole missään nähnyt niin isoa buffet pöytää. söin ihan helvetisti kaikkea uppopaistettua ihanaa ja myös kakkuja ja jäätelöä.. Uni tuli ihan itsekseen.

Päivä 5:
Aamupalan jälkeen suuntasimme uimahallille. IMG_2331Olin ennakkoon varannut radan tunniksi. Näin saisimme uida rauhassa ihan omalla radalla. Napakan uinnin jälkeen kämpille aamupala nro. 2 ja yleistä touhuilua. Päivällä ohjelmassa oli puolentoista tunnin juoksu jossa seassa hieman kynnyksellä peuhaamista. Sää ennusteet pitivät paikkansa. Oli aikamoinen tuuli. Varsinkin meren rannassa sillä ranta jossa edellispäivänä pötkötimme oli osittain rantaan huuhtoutuvien aaltojen alla. IMG_2335Juoksu tuntui helpolta ja vauhtikin oli ihan ok. Meren rantaa myötäillen kulkee kävelytie jota pitkin on kyllä hieno juosta. ”huono” keli haitannut yhtään kun maisemat olivat todellakin kohdallaan.
PÄIVÄ 6:
Tänään ei urheilullisesti ollut kuin aamulla uintia. puolitoista tuntia sahasimme 25m allas ees ja taas. Muuten päivä oli pyhitetty shoppailulle.
Päivä 7:
Rouvan viimeinen päivä Batman pyörän selässä. Ajoimme perus järvilenkin rauhallisesti pyöritellen ja maisemista nauttien. Itse tein 8×20 sek vetoja välissä. Ajoin yhden vedoista kisareitin yhdelle pisto osuudelle, jossa en ollut vielä ajanut. Ja arvatkaas mitä? No mäkeä oli sielläkin. Niin ala kuin ylä mäkeä. Melkosta rollerkousteria koko reitti. Matkalla pientä fiilistely kuvia. Ajo-asento näyttää todella hyvälle. Se on matala mutta rento. IMG_2363 Kävimme kämpille pyörähtämässä, ja lähdimme palauttamaan rouvan pyörää Torreviejaan. Aikamoinen seikkailu tuli yksinkertaisesta 8 km matkasta. koko matkan oli pyörätie, mutta jos se vaihtaa kadun puolta, kiertää korttelin tai yksinkertaisesti vaan loppu, niin kukaan ei ole viitsinyt laitaa opastetta että mitähän hittoa. Löysimme kuin löysimmekin Bikemania liikkeeseen juuri ennen kuin olivat sulkemassa lounastauon ajaksi. Ystävällisesti heittivät  Sarin puoliväliin takaisin autolla. Loisto palvelua! Itse nautin palkkaria terdellä kun Sari saapui. Hienosti siitäkin selvittiin. Muutaman kerran piti kaivaa google maps puhelimesta kun ei ihan tiedetty mistä kuuluisi mennä.
Päivä 8:
Aamupalan jälkeen kevyt juoksu ja huomisen kisan tavaroiden pakkailua. Tänään on bike check, T2 pussien jättö kuljetusta varten sekä kisa info. Hieman jännittää, mikä on infon tulema… Kaikki aikaisempi ohjeistus mitä on tullut meiliin on ollut Espanajaksi. Google kääntäjän kanssa niitä sitten on ihmetelty.. Onneksi reitit on selvillä, lukuun ottamatta juoksua joka tapahtuu eri kaupungissa, n. 40 km päässä. Noh kohta selviää.

IMG_2369
Pakolliset poset rannalla.

Saavuimme T1 alueelle puoli kahden aikaan. kisa ilmon hoidettuamme saatiin pakolliset numerotarrat ja vaihtoalue pussukat. Vaikka kisa maksu oli perus puolimatkan luokkaa, emme saaneet reppua tai muuta. Mutta pienen sähellyksen jälkeen ilmeni että saimme ihan sika mageet pyöräilypaidat.

Liimailimme tarroja ja täytimme T2 pussukat, jotka piti jättää järjestäjille ja he veisivät ne Orihuelaan juoksuvaihto telttaan. Kello tuli 14. Musiikki sammui ja henkilökunta alkoi kadota. Kysyn eräältä että mitähän hittoa, niin vastaus oli tres! ja sekin dude hävisi. ööööö, no kai ne sitten tulee kolmelta takaisin. No ei ihan. 15:45 alkoi taas musiikki soimaan ja expo oli pystyssä. Samoin vaihtoalue aukesi. Tsekattiin pyörät ja menimme ranta baariin syömään ja odottelemaan kisa infon alkamista. Kisa infon piti alkaa klo 19.00. Noh, klo 19.00 Jesus alkoi kantaa ilmoittautumisesta telttaa ranta törmälle ja virittelemään 50″ telkkaria telineeseen. 19.30 saapui kisa johtaja ja kytki HDMI piuhan läppäriinsä, vitsaili jotain ja kisa info alkoi. IMG_2379Kysyimme aikaisemmin että onko info vain Espanjaksi, No, English too… ei muuten ollut. Kuuntelimme tunnin Espanjan lätinää. Reitit oli meille selvät, mutta muutamassa kohdassa sana IMPORTANTE paljasti, että ikäänkuin pyöräreitissä olisi jotain huomioitavaa… Infon loputtua saimme kysymyksiimme vastukset Englanniksi ja kaikki oli kunnossa. IMG_2495Paitsi se että muulle porukalle ei ollutkaan kuljetusta Orihuelaan T1:stä. Koska pyöräreitti olisi kokonaan suljettu, päätimme että he menisivät taksilla aamulla suoraan juoksureitille Eivätkä tulisaan katsomaan uinnin lähtöä/nousua. Kävelimme kämpille. Kasasin energiat valmiiksi, sekoitin juomapullot valmiiksi, samoin kun ekaa kertaa käytössä olevan geelipullon. Sitten nukkumaan, sillä kello soi 04:30 ja taksi tulisi hakemaan 06:00

Päivä9, Triatlón Orihuela Miguel Hernandez

Aamupala ja aamutoimet. Aikaa varasimme tarpeeksi, että saa rauhassa häärätä. Taksi tuli hakemaan kuudelta. Olimme vaihtoalueen portin takana varttia ennen kun se aukesi. Ehti hyvin käymään vessassa, vielä kun ei ollut jonoa. IMG_2494Renkaiden täyttö, wattimittarin kalibrointi, pullot paikoilleen ja kengät pyörään kiinni. Vaihdosta oli bussikuljetus 2 km sijaitsemaan uniin lähtöön. Odottaessamme bussia paikalle saapui massiivinen poliisi letka valvomaan pyöräilyn sujumista. Huikea näky. 18077294_1476897029040625_1412483177451688413_oUinnin lähtö oli Gabo Roig nimiseltä rannalta. Sinne oli rakennettu sulkunauhoin ihan simppelit lähtökarsinat. Massa lähtö oli kuitenkin kyseessä. Tosin lähtöjärjestystä ei kukaan ollu varmaan miettinyt kovinkaan tarkkaan. PRO naisten, PRO miehet, Ikäryhmän naiset, nuoret/vanhat miehet ja viimeisenä 34-49 miehet.. Olimme rannalla hieman ennen kasia, ja startti olisi 8.00 Äkkiä alas rantaan ja veteen hetkeksi. Edellispäivien tuulista ja aalloista ei ollut mitään tietoa. Todella tyyni aamu. Ihmettelin kun kahdeksan jälkeenkin vedessä uiskenteli vielä ihmisiä. Kaikki odottivat. Noh, Startti tapahtui.. 08:45!! Jorge alkoi laittamaan poijuja paikoilleen 8 aikaan. Ei se täällä ole sitten ihan niin justiinsa. Seisoskelin vedessä, juuri siinä lähtö alueen jatkeena. Siitä näki hienosti PRO startit. Tässä mokasin, seurailin startteja innoissani ja kun huomasin että vihreä lakkiset (M35-49) ryhmä alkoi valumaan karsinaan, en enää päässyt eturiviin, vai jäin hieman taaemmas. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi eturivin lähtöpaikka ollut paikallaan.
Uinti (2100m 32min, /1900m 29:20)natacion-1-600x401
Juoksu veteen. Rantaan tulevat aallot eivät olleet isoja, joten niiden yli hyppiminen oli helppoa. Moni alkoi uimaan melkein heti veteen päästyään. Minä kävelin yhtä nopeasti matalassa vedessä kuin ne jotka jo uivat. Muutama käsipohja loikka aaltojen läpi ja sitten vasta uimaan. Näin ohitin jo muutamia. Uintireitillä oli yksi käännös ekalla poijulla oikealle. Aika moinen ruuhka ennen sitä ja hieman sen jälkeen. Käännöksen jälkeen ruuhka hieman rauhoittui. Tosin kisapuku alkoi hiertää kainalossa. Altaass uidessa se on tuntunut ihan hyvältä vaikka on päälle puettuna, kunhan avaa vetoketjun. Nyt puku alkoi valumaan kyljistä kainaloon ja vetoketku alkoi hiertämään kainaloa, melko ikävä tunne. Tonniin saakka kaikki meni ihan semi ok, mitä tuo hiertäminen hieman hidasti, mutta sitten tuli edellä lähteneiden ryhmien hitaampia vastaan todella leveällä kaistalla. Ihan sairas kaaos. vettä, jalkoja ja käsiä joka paikassa. Hetken pujoteltuani, potku naamaan ja lasit pois päästä. Homma seis ja kuin ihmeen kaupalla sain lasit juuri kiinni pään päältä ennen kuin lensivät mereen. Pieni säätö ja lasit takaisin päähän. Välillä joutui uimaan pätkän rintaa, kun vastassa oli niin iso ihmismassa että ei kerta kaikkiaan nähnyt, että mistä siitä pääsisi ohi. Uinti tuntui todella pitkältä. Lopulta ranta ja nousu portti häämötti.

Vedestä ylös ja vilkaisu kelloon. 32 min. Olipa paska uinti. Mutta matkaksi kello näytti 2100m! No ei se nyt niin paska sitten ollutkaan, vaikka ei mihinkään kulkenutkaan. Juoksujalkaa vaihtoon. Yllärinä vaihtoon juostessa kuulin kannustushuutoja Suomeksi! Mahtavaa! Vaihto sujui ongelmitta ja suht rivakasti.
Pyöräily 89 km ( 2:45:29)CICLISMO-600x401
Reitti lähti käytännössä heti ylämäkeen joka nousi rannan yläpuolella sijaitsevaan kaupunkiin. Koko se 45 min odotus märkkäri päällä sai aikaan ihan hirveän janon. Pyörän alussa otin rauhassa, join ja söin yhden patukan. Aamulla leikkasinyhden Powerbar natural energy patukan 3:n osaan ja laitoin sen IA:n bento boxiin valmiiksi päällimmäiseksi. Siellä oli myös 3 vara geeliä, jos uuten tuttavuutena matkassa oleva geeli pullo ei toimi tai se tippuu tai jotain. Syöminen piti tehdä tässä alussa, koska muutaman kilsan jälkeen tie taitui mäem pohjalla padon vieressä kulkevalle huolto tielle. Siinä pääsee tuuttaamaan suoralla ihan sairasta kyytiä. Annoin innokkaiden painella alun nousuissa ohi, otan paikkani takaisin tuossa padon reunalla. Taktiikka toimi, ja sain juuri syötyä kun pieni lasku alkoi ja käännyimme padon reunalle. Watit 250-260 ja vauhti reilua neljää kymppiä. Pyörä kulki kuin unelma ja ohitin ihan huolella. Tämä olis yksi kohta jossa IMPORTANTE sanaa käytettiin. Ohittaminen oli kuitenkin sallittua. Asfaltti oli loppu puolella aika huonossa kunnossa. Suomessa kisaajat valittaisi tästä ihan huolella, mutta täällä. Jos siitä voi ajaa autolla, voi siitä ajaa myös polkupyörällä. Pato pätkä päättyi vasemmalle kääntyvään mutkaan. Mutka olikin todella kapea, koska sisä kurviin joku oli käynyt tyhjentämässä talonrakennus jätteensä. Mutka oli rajattu sulkutolpilla, niin että siihen hiekkamurskeeseen ei ajaisi kukaan. Vauhti pois ja jyrkkää mäkeä alas. Alhaalla odotti 90 kurvi ja taas vauhti melkein pois. Tästä alkoi piiiiiitkää loiva nousu. 3-4% nousua ja maksimissaan 6%: jyrkkyyttä. Mäessä innokkaaita tuli taas runttaamalla ohi. Itse tankkasin geeliä ja urheilujuomaa. Tämä geelipullo toimi todella hyvin. Ei yhtään geelipussi roskaa joka pitäisi johonkin tunkea. Watit hyvät samoin syke. Poljin omalla tahdilla aeroasennosta ylöspäin. Kun nousu loppui, alkoi piiiiiitkä lasku. rullaamalla yli kuutta kymppiä vasenta kaistaa muiden ohi. Laskun loppu loiveni hieman ja polkemalla watit samat kuin tasaisella. Nyt oli eka kerta kun saan myös laskuissa watit ylös. Jes! Reittejä tutkiessa seuraava käännös vasemmalle oli arvoitus. Jos se ajetaan oikeiden kaista järjestelyjen mukaan, tulisi vauhti ottaa kokonaan pois ettei tuossa 90 asteen kurvissa lippaa tai ajaudun pientareen kautta pellolle. Mutta onneksi meidät ajatettiin vastaan tuleevaa kaistaa pitkin, jolloin kurvi loiveni huomattavasti ja sen pystyi ajamaan aika kovaakin, koska toinen kaista oli vielä käytössä. IMG_2514Tästä alkoi ns. tekninen pätkä. piukkaa nousua, lyhyitä serpenttiini laskuja, mutta todella paska asfaltti. Tämäkään ei menisi Suomessa läpi. Olin ajanut tämän pätkän viikon aikana lähes joka lenkillä, joten osasin mutkat aika hyvin. Tällä pätkällä oli taas moottoripyörä ajoista hyötyä, pääsin kanttaamalla laskujen mutkat ihan heittämällä ja sain todella hyvin vauhdin nousuihin. Eräässä laskussa oli joku mies ajanut ulos. Mies makasi pyöränsä kanssa siinä pientareella ja poliisi oli avustamassa. Tien reunan jälkeen oli 2-3 m hiekka ja sitten joko metsää, tontin verkkoaita tai tässä tapauksessa betoni muuri. Toivottavasti tästä selvittiin suht ehjin nahoin. Tekninen pätkä on 10 km pitkä. Tässä ei ole aikaa juoda tai syodä kunnolla. Pitää olla koko ajan tarkkana. Tämän jälkeen asfltti muuttuu hyväksi ja tulee taas pidempi nousu. Koko nousun matkalla vasemmalla on appelsiini viljelmiä. Ne on todella hienoja. Mutta hei arvatkaas mitä tulee nousun jälkeen? no lasku. Ja todella pitkä ja äärimmäisen nopea. Alussa hieman jyrkempä ja kaksi serba mutkaa jotka pitää ottaa tarkasti. Sitten saa luukuttaa. polkemalla yli kuuttakymppiä, koko ajan vasenta ohituskaistaa käyttäen. Ei ole mäki kauriista enää mihinkään! Hah! Ylipaino = Ylivoimaa! Laskun loputtua saavuimme Torremendon kylään, josta alkoi järveä läheisyydessä kiertävä lisälenkitys. 5 täyskäännöstä. Torremendon kylässä oli reitin ainoa juomapiste. Otin pelkkää vettä. viilensin itseäni ja join hieman. Kylä nousun jälkeen kumpuileva tie laskee suolajärvelle. Kirkkaan sininen laguuni on uskomaton näky. IMG_2241Järven reunaa kiertävä tie on alussa todella tasainen miltei useamman sadan metrin matkalta, liki kilometri, ehkä. Viime kesän missio oli että ei tarvitsisi pysähtyä kuselle vain asian saisi toimitettua ajaessa. Tällä suoralla koitin taas. Voi sitä ilon tunnetta kun onnistui. Wuhuu! Olenk mä ny oikkea riatlonisti? Jos ei muuta niin vasemman kengän pesijä ainakin. Ensimmäinen käännös oli järven toisella puolella ja yllätyksekseni sielläkin kuului taas Suomi kannustusta. Mitä hittoa! Hieman siistiä. Pohjosen pojat olivat lähteneet oman leirin ohessa reitille katsomaan kisoja.  Kiitos kannustuksista, ja kuviosta!

oli todella iloinen yllätys. Hieman kännöksen jälkeen oikea reisi alkoi kramppailla. Se ei ollut sellainen varsinainen kunno kramppi vaan sellainen inhottava pieni ikään kuin suonenveto. Vaikka sitä venytti alamäessä, ei auttanut. Ainoa mikä auttoi, oli putkelta ajo. No eipä se tule ainakaan juoksua haittaamaan. Tiputin tehoja, jotta se ei ainakaan tuosta pahenisi. Loppu pyörästä meni reittä säästellen. Torremendon kylän käännökseen päin ajaessa minut ohitti jokin dude. Hetken päästä se oli jo siinä edessä vaikeuksissa pienen nousun kanssa. Ohitin vasemmalta. hetkeä myöhemmin sama dude tulee nousussa vierelle vaappumaan ja meinaa kiilata minut ulos tieltä. Huudan kovaan ääneen HIJO DE PUTA! Se säpsähti ja alkoi mussuttaa jotain. Painoin kaasua ja ajoin karkuun. Kiitos Andrea Espanjan tunneista. Tuli tarpeen! Nousuja reitillä kyllä riitti, eikä ne paikotelleen ihan sieltä loivimmasta päästä olleet. Sellaista peruspyöräilyä se sitten loppujen lopuksi oli. En saanut kaikkea voimaa ulos mitä jaloissa on. Vaihtoon ajettiin parin kylän läpi loivaa alamäkeä. Hidastetöyssyjen yli puoliksi hypäten jotta ei vauhti laskisi. Hienosti oli myös Orihuelassa kadut suljettu, jotta tulo vaihtoon olisi turvallinen.

IMG_2427
Halpa kärkiauto…

T2 toiminta oli ensi luokkaista. Pyörä annettiin vapaaehtoisille, jotka veivät sen telineeseen, itse laukkaa vaihto telttaan jossa juoksu pussit oli omalla paikallaan räkissä. Tämä hieman jännitti, kun en itse sitä sinne päässyt vievään, mutta ihan siinä omalla paikallaan se oli. Nopea vaihto ja tykinkuulan lailla teltasta ulos.
Juoksu: (20,7 km / 1:46:38)
Heti teltasta ulos tultuani oli Sari, Satu ja Juha aidalla huutamassa. IMG_2429Juoksu oli 3,5 kierrosta. Lenkin alussa juostiin palmupuiston läpi, täällä oli hyvä käydä taas pissalla. Niin teki moni muukin. Takaisin reitille palmujen alta sinkoili kisailijoita kisa-asut puolitangossa joka kierroksella. Juomapisteillä oli tarjolla kaikkea perus tarviketta. Vesi oli pienissä 2,5 dl pulloissa, Otin aina kaksi. Toisen kaadoin päälleni heti kokonaan, toisesta säännöstelin matkan varrella niin että se riittää seuraavalle pisteelle. En tiedä oliko tämä välttämätöntä, mutta tuntui hyvältä idealta. Ei siellä nyt niin kuuma ollut, vai oliko se lämpö vain minun päässäni? IMG_2430Juoksureitti oli kyllä hieno. Palmupuistoa, vanhan kaupungin pikku kujia, joen ylitys ja maalialue ole kaupunkin keskuspuistossa. Ja varsinkin maalialueen tuntumassa ihan mielettömästi ihmisiä kannustamassa. Musiikki soi ja kaikki juhlii. Terasseilla olevat ihmiset kannustivat myös raivokkaasti. Sari, Satu ja Juha hivuttivat itseään joka kierroksella lähemmäs maali, joten koskaan ei tiennyt missä kohtaa kuului huutoa. Käytin heitä myös roskiksena joka kierroksella.

Ekan kympin sain pidettyä ihan hyvää alta 5:00 vauhtia yllä ja juoksu tuntui todella hyvältä. Viimeisellä kympillä alkoi viikon leiri painamaan jalassa ja vauhti alkoi laskemaan. Vaikka kuinka tsemppasin, niin en vaan saanut sitä enää ylös. Tai sain joo, mutta kroppa alkoi olemaan sen verran väsy, että ei se laukka olisi kovin kauaa kestänyt, ja olisin kävellyt maaliin. Vaikka vauhti laskikin niin frekvenssi pysyi silti ylhäällä ja meno oli kaikin puolin ihan ookoo ja väsymyksestä huolimatta juoksu tuntui vahvalta. Maaliin kurvatessa pientä tuuletusta ilmoille ja kello seis aikaan 5:10:21. (M 35-39 36/120)IMG_2434Pienoinen pettymys heti alkuunsa. Mielessäni olin ajatellut 4:lla alkavaa aikaa. Mutta jos alle tekee 25 tuntia treeniä niin ei sitä mitään ennätyksiä aleta rikkomaan. ilman leiri väsymystä olisin ollut kyllä aikamoisessa lento kunnossa. Mutta hyvä kisa kuitenkin. Ja sopivasti jäi hampaankoloon…

IMG_2380
Finisher ”mitalli” on todella hieno ja erikoinen Miguel Hernandez taide koululaisten tekemä savityö

Jos vertaa 2 vuotta sitten tehtyyn Barcelona 70.3 kisaan jossa oli saman verran nousua pyörässä, niin 3 min nopeampi uinti, 15 min nopeampi pyörä ja 18 min nopeampi juoksu. Ja tänään ei mikään käytännössä kulkenut ns. omalla tasolla. Pitkäjänteinen ahkera työ palkitsee. Ja tämä motivoi taas eteenpäin. Tästä siirryimme palkintojen jako seremonioiden jälkeen bussikuljetuksella takaisin T1 alueelle.

IMG_2407
Lupasin Juhalle että Pokko lippis päätyy podiumille. Itse en sitä sinne VIELÄ saanut, mutta Päivi onneksi hoisi homman himaan. Onnea vielä kerran!

Siitä kävellen kämpille pizzerian kautta. Pari cervezaa ja pyörän pakkaus. Bussi tuli hakemaan 23.00 ja kun kone nousi 02.05 nukahdin ja heräsin koneen laskeuduttua Helsinkiin 07.15 Melko pitkä sunnuntai päivä…

Kisa oli hieno ja erilainen. Vaikka pieniä kielimuuri ja aikataulu ongelmia olikin, niin kaiken kaikkiaan kaikki toimi todella hienosti. Ja olihan tämä aivan mahtava tapa aloittaa kausi ja päättää leiri. Hieno reissu muutenkin. Mahtava porukka! Kiitos koko jengille.
IMG_2312

Torrevieja sen ympäristö sopii mainiosti leirittämiseen. Maasto on tempopyörä ystävällistä ja juoksu sekä uinti mahdollisuudet myös loistavat. Halvat lennot, ja lyhyemmät matkustus ajat kuin vaikka Canarialle. Kisaa suosittelen kaikille. Lisää kisasta järjestäjän sivuilta
http://www.a300w.com
Ja tuosta pari kisavideota eka lyhyt ja toinen pitempi Espanjaksi selostettu kooste
https://www.youtube.com/watch?v=JyrDPxJorcA

Leiristä ja kisasta kun palautui, niin kunto nousi ihan uudelle levelille. Kävin pari viikkoa sitten ajamassa kauden ekan Raispo Cup 10km tempon. Cup:n maantie osakilpailut alkaa aina Mietoisista 10km tempolla. Vuoden ekaksi, kylmässä ilmassa revittynä ihan hyvä 15:09 297W keskiteholla. Ykis kauden tavoitteesta on saada tempossa 300W raja rikki. Aika liki jo ekassa. Kyllä se kesällä menee puhki. Se on siis jo melkein tehty, niin koitetaan sitten miten liki päästään maagista 14 minuutin rajaa. Viime suven enkka on 14:32. Juoksukin otti napsun eteen päin. Jos olis tukkaa niin se varmaan jo hulmuaisi..Mahti settiä!
Näkyilee!
ja pahoittelut kirjoitusvirheistä. Oikolukijani on myymässä koruja..

// Kimmo

 

 

 

Voi pyhä jysäys! Kevät painaa päälle, ja kelloja siirrettiin taas kohti juhannusta. Mites mun kesärenkaat ja niiden kunto? Autossa nyt riittää vähemmän mustat ja vähemmän pyöreät, mutta fillareihin pitää ensi tilassa käydä noutamassa uudet kesä tassut alle. Viime vuoden tapaan Continental GP 4000 S II 25mm renkaat pyörivät tänäkin kesänä alla. Älyttömän hyvin rullaavat, nopeat ja hyvällä pistosuojauksella varustetut renkaat. Tuossa 25mm versiossa voi pitää hieman pienempää painetta kuin 23 mm kumissa, joten se on hieman pehmeämpi ajaa Suomen hyväkuntoisilla pinnoilla. Afrikan IM kisaan mulle näitä suositeltiin, kun siellä oli hieman rosoinen tuo tienpinta. Hienosti toimi joten luotan edelleen niihin.

12991062_10153661948932956_768134582740090328_n
Tasan vuosi sitten oltiin jännän äärellä. 1 päivä ensimmäiseen täydenmatkan starttiin. 

Onhan tämä aivan mahtavaa, kun päivä pitenee ja on valoa. Talvi meni kyllä yllättävän äkkiä tällä kertaa. Johtuneeko siitä että ei kunnon talvea ehtinyt edes kunnolla tulla, vaan oli sellaista välimallin tavaraa tarjolla useampi kuukausi. Todella pitkään pystyi tekemään hyviä juoksu treenejä ulkona, ennen kuin tiestö oli niin jäässä että se ei enää ollut turvallista. Nastoista huolimatta. Onneksi tähän on keksitty lääke. Go Go Express.

. 17309147_1361643570563535_1314932816313956051_n

Turun Länsikeskuksen uutta salia on tullutkin käytettyä 2-4 kertaa viikossa. 2 punttia ja keli riippuvaisesti myös juoksumattoja 1-2 kertaa viikossa. Tämä ahkera salilla käyminen on aiheuttanut sen että kaikki lajit ovat alkaneet kulkea ihan kivasti versus viime vuosi. Kunnon kohotessa treenien tehot on myös noussu. Luulin että kuolen niihin ja mun turbo diesel ei vaan jaksa. Ja pyh. Ei mitään ongelmia. Hyvin jaksaa puristaa ja tsempata. Yksin kun suurimman osan treeneistä teen olisi niiiiiiiiin helppo jättää osa vedoista vetämättä jne. Päättäväisenä kuitenkin painan loppuun saakka vaikka mikä olisi. Ei jää sitten maaliviivalla jossiteltavaa. Pieniä huonon päivän notkahduksia lukuun ottamatta, havaittavissa on tasaista nousukiitoa kaikissa lajeissa läpi talven. Edelleen, paino = voima ja ylipaino = ylivoima! Koitan nyt olla liikaa hehkuttamatta. Olen kuitenkin hieman taikauskoinen ja sellainen ylenpalttinen henkseleiden paukuttaminen voi hyvin ampua omaan nilkkaan. Hehkutetaan sitten kun tulokset ovat paperilla.

Kisoista puheenollen ensimmäinen on ihan tuossa nurkan takana jo. Lähdemme katsokaas pääsiäisenä 10 päivän leirille Espanjan Torreviejaan. Leiri päättyy paikallisten järjestämään Triathlon Orihuela Miguel Hernandez puolikkaan kisaan. Mielenkiintoisen kisasta tekee sen että kaikki ohjeet on Espanjaksi ja T1/T2 välillä on 40 kilometriä, ja että pyörässä on 1230 m nousua…Tärisen täällä jo innosta päästä reissuun, Espanjan aurinkoon ja varsinkin että pääsee viivalle. Asetelma ei ole helppo. Kimmo vastaan Espanja. Ei paineita, mennään pitämään hauskaa ja nauttimaan. Katsotaan mihin maidonvalkoinen reisi kykenee. Jos iskee kipinää, hieman bensaa ja antaa palaa, jos on palaakseen.

Alusta saakka olen ollut sellainen speksaaja tyyppi. Se on yksi tämän lajin parhaita puolia. On paljon välineitä ja vaihtoehtoja niihin. On mielenkiintoista tutkia ja vertailla asioita. Olen tavallaan myös hieman neuroottinen. Kaikki tarvikkeet pitää olla siististi kiinni, linjassa kaiken muun kanssa ja mielellään mustaa. Vihdoin sain tehtyä pyörästä sellaisen ohjuksen josta olen haaveillut. Yksinkertainen ja toimiva varaosa kotelo. edessä ja takana simppelit paikat juomapulloille ja rungossa geelipullo. Ei sitä muuta tarvitse. Ei mitään turhaa eikä mitään kuminauha/teippi virityksiä. Ja koko paketin kruunaa Profile Design:n levy jonka itse itselleni hommasin palkinnoksi Barcelonan kisan onnistumisesta.  Toki nyt se näyttää jo niin hyvältä ja nopealta, että ei sillä kehtaa hiljaa edes ajaa. Jos kulku ei ole laitteen veroista, niin missä maassa ei ole luovutusoikeutta Suomeen? Ja paljonko maksaa teippileikkurin ja tulostimen rahti ko. maahan?17834365_1380138638714028_4674967639289097078_o

Meitä Urheilu liittolaisia on lähdössä Roth:n aika monta. Toki kisaamme tahoillamme monissa muissakin kisoissa pitkin kautta, mutta Roth oli se mistä tämä idea sai alkunsa. Poikien kanssa naureskelimme erään uinti treenin jälkeen pukuhuoneessa että pitäisikö teettää jotkin ”tiimi” t-paidat. Noh kuten aina, homma lähtee hieman käsistä. Nyt on logoa, sponsseja, kisa-asua, juoksupaitaa, verryttelytakkia. you name it.
Kasurinen, Utriainen, Laamo, Lundberg, Hietaoja, Hänninen, Holmström.. on etuoikeus kuulua TKU Endurance porukkaan. Käy tsekkaa somest mitä me touhutaan. Meidät löydät Instagramista nimellä tkuendurance 

IMG_2072
Menossa mukana: Felt bicycles, Buster, Pokko clothing, Mainoskoho, Finvoicer, Innovaate

 

6 päivää ja olen Espanjan auringon alla. Jos vain treeneiltä ehdin raapustelen tänne jotain väliaika tietoja. Jos ei muuten niin  Instagramiin ainakin tulee matskua. Viimeistään leirin jälkeen raporttia sitten. Ja tietenkin kisaraportti pitää tehdä.
Nyt lähden tekemään kovinta yhdistelmää treeniä mitä olen koskaan tehnyt…

Peace out.

// kimmo

 

Kuten jo varmaan huomaisitkin, sivun ilme on uusittu. Samoin Kimmo 4.0:n rakennustyöt on aloitettu ja perustuksia valetaan juuri. Joulukuu on periaatteessa kulunut punttin ja juoksun parissa. 2 punttia, 2 teho juoksua, 1 pitkä sauvakävely, 2 uintia ja 1 pitkä pyörä. öbaut 10h viikkoa. Todella hyvin on treeni ja puntti purru. Ihan eri tuntuma jaloissa. Melko raskas puntti kyllä jumittaa sen verran, että uinti hieman tökkii. Kaksi viikkoa sitten uinti testissä 800m kulki aikaan 12:42 (1:35/100m) Sama aika kuin viime vuona  samaan aikaan. Ihan ok, mutta ei se missään tapauksessa kelpaa. Välähdyksiä voiman lisääntymisestä ja tekniikan parantumisesta on havaittu. Kuten vaikka mennä viikolla keskiviikon napakassa uinnissa. Ohjelmassa oli legendaarinen 30 x 100m. Vaikka pohkeet hieman kramppaili edellisen päivän treeneistä, niin silti kaikki 1:32-1:26 väliin. panostus uintiin on ollut minimissä (2 kertaa viikossa) eli ei hätää, kevääseen on aikaa vielä. Taitaa paikat olla pienessä jumissa kaikesta. Varsinkin salin treenien lisäännyttyä. Hierojalla käynnit olleet myös hieman vähissä (nolla). Mutta nyt kun varsinainen harjoituskausi on alkanut, otetaan ne taas treeni jaksojen kiertoon mukaan.

Juoksussa on taas ihan eri tatsi. Ei ole vielä kertaakaan lyhyen urani aikana ollut näin innoissani juoksemisesta, tai juoksu treenien tekemisestä. Se ei ole enää sellaista pakonomaista nopeahkoa etenemistä, vaan jopa tuntuu siltä että se näyttää ulospäin ihan oikealta juoksulta ja tuntuu siltä. Tässä ollaan menty todella paljon eteen päin jo nyt. Perinteisesti vuosi päätetään Liedon uudenvuoden juoksussa. 11 km ollut aina matkana ja niin oli nytkin. Tosin tällä kertaa matka jäi kesken ja vedin sivuun 4 km kohdalla. Siihen asti olin ihan hyvässä vauhdissa. Ajatukset alkoivat harhailla ja ei siitä sitten enää mitään tullut.

Pyörä tuntuu ihan ookoolta.  Ihan hyvin tuo maantiepyörä on Vahterusring:n putkessa kulkenut. Pyöräily vuosi 2017 aloitettiin perinteisesti Vahterusringillä RöretRunt 300 tapahtumassa. Ensimmäinen 100 km meni todella hyvin ja vauhdikkaasti. Sen verran vauhdikkaasti että en ehtinyt/muistanut ottaa energiaa tai juoda tarpeeksi. Tauolla syöty näköismunkki, karkit, sipsit ja muutama geeli ei energia enää palauttanut, joten vauhdin hiipuminen oli väistämätöntä. 200 km sain sinniteltyä kasaan. Ihan hyvä treeni.
Samoin uusi Felt nine5 maastopyörä kiipeää kuntopolkujen mäkiä ihan hienosti. Taas kerran, puntti on tuonut uutta voimaa. Onneksi tuli lunta, niin ei kastuisi perse niin pahasti. Paitsi jos tuo sulaa pois, mikä on ollut eräänlainen trendi tänä ”talvena”. Sain joululahjaksi oivan takavalon. Joulunkivet. Valaiskoon nuo loistavat kivet peesimiesten tietä. Rööretissä nuo aiheutti kovasti hilpeyttä..

img_1253

Ja hiphei! Uusi kilpuri is in da house! Hieman teippasin sitä… Ja vaikka itse sanonkin, jumalauta se on hieno! Eikä varmaan tule toista vastaan. Siinä on pääkalloja, luotan siihen että vastatuuli pelästyy niitä ja kiertää minut. Kaikki sointuu yhteen taas Kimmomaisesti niin hyvin että.

img_1237img_1233img_1244img_1243
Pyörän speksit:
Felt IA10 2017, Shimano ultegra Di2
Quarq powermeter 52/36
Ohjaamo: Profile Design Svet carbon base bar / T4+ carbon aerobars
Kiekot: Profile Design 58/78/Altair disc, clincher
Pullotelineet: Profile Design
Edessä: Aero HC system
Satulan takana: RMP
Rungossa: RZ2
Tarvikeboksina Bontrager Speed Concept Draft Box II

Olen tunnollinen treenaaja. On oltava todella hyvä syy, että jätän ohjelmaan kirjoitettuja tunteja, metrejä tai kierroksia tekemättä. Mielummin keksin tekosyitä siirtää töitä, tai arkiasioita kuin luistan ohjelmasta. Joululahjaksi saamassa Miika Nousiaisen Maaninkavaara kirjassa olikin lause joka on niin osuva. ” Lopussa ihminen on yhtä paljon kuin kiertämänsä kierrokset. Tai oikeastaan päin vastoin. Ihminen määräytyy viimeisellä tuomiolla kiertämättömien ratakierrosten kautta. Niiden, jotka on merkattu harjoitusohjelmaan, mutta jätetty kiertämättä.”
Siksi en mielellään jätä treenejä välistä, koska ne tulee vainoamaan maaliviivalla, varsinkin jos lopputulos ei miellytä.

Vuosi 2016 oli lukujen valossa seuraavanlainen.
Uinti 223km/95h
Pyörä 5860km/223h
juoksu 976km / 100h
Total 467 h
Joka on 100h vähemmän kuin 2015. Tämä johtunee siitä, että nyt lepäilin marraskuuhun saakka, kun taas viime 2015 painoin kovaa treeniä syyskuusta saakka Afrikkaa varten. Eikä se ole se määrä vaan se laatu. Tulokset puhukoon puolestaan.
Tällä kaudella tunteja tulee väistämättä kyllä enemmän. Tiedän sen jo nyt. Ei tule olemaan helpo kevät/kesä, mutta innolla odotan rääkkiä.
2016 kisoista olikin jo juttua edellisessä postauksessa, joten sinne on turha enää mennä.

Myös yhteistyö rintamalla puhaltaa uusia mahtavia tuulia. Olen ihan fiiliksissä näistä. Homma jatkuu Felt:n, Nummen pyörän ja Makemoven kanssa niin kuin ennenkin. Samoin Evoc, Lake, Cryo Turku ja Satama Wellness ovat edelleen mukana, mutta uusina haluan esitellä seuraavat:

Uintivälineet ja märkäpuvut toimittaa:

as_logo_rev_standard

Uusi FELT IA10:n varustelusta huolehtii:

pd_logo_stacked_black

Miehen päästä varpaisiin pukee:

xbionic

Ja sokerina pohjalla, energian saannista huolehtii:

powerbar-color-logo

Kiitos kaikille kun olette mukana!

Myös kalenteri alkaa olemaan myös aika valmis. Oli plan A, ja myös B, C ja D. Ironman Vichy:n ilmoittauduimme pienellä porukalla, joten se oli kokoajan kalenterissa. Kaikki sen ympärillä muuttui. Oli SM ja EM puolikasta, Challenge Riminiä sun muuta. Mutta päädyimme kuitenkin plan Aahan.

?.6 Vantaa triathlon, perusmatka
9.7 Challenge Roth, täysmatka
27.8 Ironman Vichy, täysmatka
Ei ole montaa kisaa, mutta taas sinne sujahti kaksi täyttä matkaa. Aivan mahtavaa! Molempiin kisoihin meiltä on lähdössä ihan huippu jengi. Ja kyllä, tavoite on numerolla 9 alkava loppuaika. 1.1.2017 alkoivat armottomat treenit kohti näitä kisoja! Motivaatiota löytyy enemmän kuin koskaan, mutta luulen että löllykkä joutuu tänä vuonna kaivamaan tahto ja voimatiloja ihan eri leveliltä kuin aikaisemmin. Ei tunnu missään. Bring it on bitches!

Sitten hieman ikävämpää. Vuosi ei kuitenkaan alkanut parhaalla tavalla. Isäni, esikuvani ja sankarini nukkui pois. Keuhkosyöpä tuli ja vei ennen niin vahvan ja päättäväisen ihmisen vastusteluista huolimatta mukanaan, pois meidän luota. Hän ei koskaan luovuttanut, missään. Hän taisteli loppuun saakka. Syöpä on vain sellainen vastus että siinä ei välttämättä mikään auta. Nyt ei valitettavasti auttanut mikään. Lääkkeet, hoidot, tahto, voima, sinnikkyys. Ei, ei mikään. Ja sekös tässä vituttaa, kun mitään et pystynyt tekemään. Uskon että olet ylpeä saavutuksistani. Parhaani olen olen ainakin yrittänyt. Käännän tämän voimavaraksi.
Tämä kausi on omistettu isä sinulle
R.I.P Harri ”IronDad” Erik Holmström 1.4.1952-5.1.2017
// Suuresti sinua kaivaten, Poikasi, Triathlonisti Kimmo Erik Holmström

img_4088
IRONMAN 70.3 Barcelona 2015

 

 

 

Voi morjes kun on tehnyt hyvää pötköttää tähtipeiton alla ja katso House of cards sarjaa. Todella koukuttava. Sarja on hieman koukuttavampi kuitenkin kuin Marabou:n suolainen lakritsi suklaalevy. mmmmm…..Palautuminen on  ollut helppoa ja nopeeta. Nopeampaa kuin Afrikan jälkeen. Jo pari viikkoa kisan jälkeen mulla oli täysin fressi olo ja olisin ollut valmis aloittamaan treenaamisen, mutta ei. Koska
A) kui ?
B) miks ?
C) minkä tähre?
Tässä on ihan turha alkaa hötkyilemään. Ja afrikan jälkeen aloitin aika nopeasti treenit ja muutaman viikon jälkeen isku pieni masennus. Toson erona tähän on se että nyt ei ole näköpiirissä mitään kisoja vähään aikaan. Ehkä siksi on helpompi vaan olla paikallaan? Muutaman kerran viikossa olen kyllä käynyt ulkoilemassa, mutta ei sillai vakavasti. kevyttä uintia, hölkkää, sauvakävelyä ja cycloilua. Nyt on hyvää aikaa esim. Olla ihan vaikka kotona, syödä rouvan leipomaa nutellapullaa, huollattaa välineitä, myydä vanhoja ja hommata uusia… Uudet välineet motivoi aina. Kyllä se näin on että treenaamalla se kunto kasvaa, mutta uudet hienot välineet nostavat mielialaa ja  Luulee että kulkee vaikka ei niinkään välttämättä sitten kuitenkaan. Pääasia että näyttää hyvältä.

Kausi kuustoista oli kyllä yllätyksiä täynnä. Tässä se pähkinänkuoressa.
1) Treenasin kuin eläin Afrikkaa varten. Se oli menestys. En olisi uskonut että saan noinkaan hyvää tulosta aikaan tuohon aikaan vuodesta. Saatika reilusti alle 12h aikaa tuolla reitillä ja siinä helteessä. Jälkeenpäin ajateltuna on kumma että pääsin edes maaliin. Moni käveli, jopa Pro urheilijat. Oli se keli aika raaka.
2) Vanajanlinna. Jätin väliin, kun ei kiinnostanut kisaaminen sitten yhtään.
3) lmoittauduin Vantaalle. Edeltänyt flunssa ja teenaamattomuus piti katsomossa.
4) Lohjalla sitten sprintti. Ihan kuoleman reitti. Maalissa kuitenkin ikäsarjan sijalla 2.        5) Vierumäki. Perus 2016 Kimmoa. perus uinti ja pyörä, ponneton juoksu. Yllätyksekseni 35/39 jaettu sija 9.
6) Säkylässä perinteiset joukkue lähdöt. Sprint 300 m uinti aikaan 3:40 ja päivällä perusmatkan 40 km pyörä aikaan 1:00:42
7) Joroinen. Keli mitä mahtavin. Uinti hieman huonompi kuin vuosi sitten ja jotenkin tunnoton. Pyörä aika samoihin kuin viime vuonna, mutta juoksu oli paljon parempi kuin osasin odottaa. Lähdin reippaasti kun vi?&%€ se rengasrikko 2 km ennen vaihtoa. Kannatti. Otin vuoden takaisesta juoksusta 7 minuuttia pois. loppuaika 4:51 ja risat. parannusta 6 minuuttia. Tuollaisella itse luottamuksella olisi pitänyt lähteä juoksuun joka kisassa. En ole aikaisemmin luottanut siihen että juoksukunto kestää, niin siksi ottanut napsun rauhallisemmin. Ei enää!
8) Ironman Barcelona. Johon en edes muistanut laittaneeni nimeä jonotuslistalle.. Onneksi laitoin. Ihan tyhmä päivä, vaikka juoksu ”kusi” niin kelpaa mulle tuollaisenaan oikein hyvin. Aurinko kuningasta lainatakseni, forehand, backhand, boom, boom, boom! Ihan pimee 10:34:52 loppuaika. 50 min paremmin kuin 6kk sitten. Reitit ja kelit on tietenkin ihan eri, mutta silti. 50 minuuttia. Se on paljon. Jos ei olisi tullut ongelmia juoksussa niin mitä tuo aika silloin olisi ollut? Onneksi jäi hampaan koloon. Se motivoi eteenpäin. Tästä on helpompi jatkaa kun on mitä tavoitella..Mutta vitsit mikä kausi taas. Pitkä kuin mikä, mutta sitäkin antoisampi. 2 täyttä matkaa. En olisi vuosi tai kaksi sitten uskonut että tuossa seinällä roikkuu 2 kappaletta IRONMAN finisher mitallia. Hurjaa! Tämä vuosi todisti itselleni taas sen että kova työ palkitaan. Ja vaikka syksyllä pk treeniä tehdessä kismittää hiljaa eteneminen, niin kesän kisoissa se maltti palkitaan. Vaikka täyden matkan kisaaminen on joka kerta iso haaste ja  vaikka kuinka hyvin siihen valmistaudut, et siltikään tiedä mitä nurkan takana odottaa. Tuo arvaamattomuus ja sen tuomat haasteet ja varsinkin niistä yli pääseminen on se mikä tuossa kuningas matkassa viehättää. Vaikka matka on pitkä, niin se on helpompi kuin esim. puolimatka, kun ei tarvitse mennä niin kovalla teholla. Matka sopii parhaiten minun diesel moottorille. Siksi en malta odottaa että pääsen seuraavan IM matkan kimppuun.

Kausi vielä numeroina:

  • 9.1 Rinki maratooni 2016 puolikas 1:46.54 (PB)
  • 15.1 Röret Runt 2016 9:45/301km (PB)
  • 30.1-6.2 Treenileri / Torrevieja
  • 20.2 WINTERMAN 70.3 Turku 27:17/2:25/1:49:45 (PB)
  • 10.4 IRONMAN South Africa  11:21:31 (PB)
  • 12.6 Raispo cup 10km tempo 14:24 (PB)
  • 19.6 Lohja Triathlon, sprint 1:18.??  M35-39 sija 2 
  • 25.6 Ratareisi 2016 60 kierrosta /156 km (PB)
  • 2.7 Finntriathlon, Vierumäki (perusmatka) 2:26:13 (M35-39, sija 10) (PB)
  • 9.7 Säkylä triathlon, Sprint 300m uinti 3:40/Olympic pyörä 40km 1:00:21 (PB)
  • 16.7 Finntriathlon Joroinen (puolimatka-SM) 4:51:12 (M35-39, sija 30) (PB)
  • 2.8 Aluemestaruustempo (20 km) 29:33 M-30 sija 2 (PB)
  • 2.10 IRONMAN Barcelona 10:34:52 (PB)
  • 31.12 Liedon uuden vuoden juoksu, 11 km

Tajusin nyt vasta että onpas tuossa aika monta personal best tulosta. Siinä onkin ensi vuonna kova tekeminen laittaa paremmaksi..

Lueskelin tuossa lentomatkoilla (lentomatkaa kertyi noin 31,150 km ja matkustusaika n. 56 h) Chrissie Wellington:n elämänkertaa ja siellä oli monen muun lisäksi yksi todella hyvä pointti. Se ei ole ylimenokausi jos pidät siitä kirjaa. En ole koskaan tullut ajatelleeksi tuollaista pientä yksityiskohtaa. Sehän menee joka tapauksessa suorittamiseksi jos kyttää kelloa tai mittaria. Jos kierrän vielä tuolta niin tulee x tuntia tai xx kilometriä täyteen. Suosittelen kokeilemaan lenkkeilyä ilman minkäänlaista mittaria. Tämä on vapauttavaa. Törkeen hyvä kirja muutenkin. Suosittelen.411v3erjvsl-_sx328_bo1204203200_

Ensi kaudeksi kisakalusto menee ihan uusiksi. IA3:n myin jo ennen Barcelonaa. Tilaukseen lähti IA10, Ultegran sähköillä. Ohjaamoon tulee hieman kuituosaa ja hyvin menneestä Barcelonan kisasta palkitsin itseni levykiekolla… Ja jotain muuta hifistely osaa tulossa vielä.. En malta että pääsen teippailemaan ja kasaamaan uutta tykkiä! siitä tulee todellinen peto!

Suuri kiitos kaikille mukana olleille ja eteenkin koutsille.  Ilman teitä tämä karuselli olisi puiston tylsin laite.
Ottakaahan iisisti, kun vielä voitte.
Rennon reipasta ja raikasta syksyä.

// Kimpale Hölmöström.

 

Kotona. Kisasta on nyt 7 päivää. Jalat ei satu enää, tuolilta pystyn nousemaan ilman karjumista, pääsen kyykkyyn sekä sieltä ylös ilman apua ja saan sukat itse pois jalasta. Sekä mikä parasta ei tarvitse kulkea pakittamalla rappusia tai inva-ramppeja pitkin.. Tälläistä on teräsmiehen kisan jälkeinen elämä. Ja mitä seurailin kisan jälkeen muiden toimintaa, niin en ollut yksin tämän ongelmani kanssa. Kaikki klenkkaavat ihmiset nyökkäilivät toisilleen, merkiksi siitä että i know. Vaikka lopussa oli hieman ongelmia niin kisasta jäi kyllä todella hyvä fiilis ja todisti että jos jaksaa treenata pitkäjänteisesti, järkevästi ja maltilla, niin tulosta tulee. Reissun ja kisan kulku oli sitten seuraavanlainen.

Saavuimme Calellaan torstai iltana. Kasasin pyörän, käytiin hotellini puolihoitoon kuuluvalla illallisella sekä kaupassa. Nukkumaan 22.00


Perjantaina herätys 07:00. Märkkäri päällä ja jalat vedessä 08:15 30 min uinti sisältäen 3x 100m kisavauhtista uintia. Uinti tuntui kerrankin hyvältä ja helpolta.

Suihkun kautta aamupalalle. Oli muuten aivan mahtava tapa aloittaa päivä. Seuraavaksi ilmoittautumaan ja hakemaan kisamateriaalit sekä noutamaan se 1/3 asia eli reppu! Ja tietenkin vierailut merchandise sekä expo alueella… Mastercard tykkasi taas.. Pieni välipala pizza ranta ravintolassa ja El Toron kanssa pyörä treeniä tekemään. Ajoimme kisareittiä pyöritellen aina sisämaahan kääntyvään liikenneympyrään saakka ja tsekattiin se nousun alku. Helppoa nousua, mutta rauhassa tarvitsee ottaa. Muuten menee yli. Teimme 3x3min IM vauhtista pätkää väliin ja palasimme hotellille. 20160930_154131Hölkkäsin päälle hetken. Pienet päikkärit ja Welcome partyyn syömään. Otin myös yhden oluen.. Lauantai alkoi taas 30 min aamu uinnilla. Tänä aamuna meistä olikin tullut Duo:sta Trio. img_2888jonka jälkeen aamupala, kisainfo josta seuraamaan Sarin IronGirl juoksu tapahtumaa.

Pyörän ja vahtopussit veimme iltapäivällä, josta kisa pizzalle. Ei kisaan voi mennä jos ei edellisenä iltana ole syönyt pizzaa. El Pollo oli valintani. Ja kokista juomaksi. Hotellille aamuna tavaroita valmistelemaan. Laitoin suolatabletit valmiiksi minigrip pusseihin. 10 tabua per pussi. Toinen pyörään ja toinen juoksuun. Laitoin geelit ja patukat sängylle energia suunnitelman mukaiseen järjestykseen, geeliboksiin menevät tavarat sekä runkoon teipattavat geelit niputin teipillä yhteen, ettei tarvitse aamulla ihmetellä että mitähän vittua. Siitä voi syntyä paniikki ja se ei ole hyvä. Mitä rauhallisempi on silloin aamulla sen parempi. Street wear pussiin laitoin vielä led otsalampun. Afrikassa olisi ollut käyttöä, kun vaihtoalue oli pimeä kuin luola. Täällä vaihtoalue on fudiskentällä, joten keinovalojen loisteessa näkee hyvin. Juomat pullot valmiiksi, juoksupussiin menevä vesipullo, vaihtovaatteet sekä uinti tavarat. Kaikki done. Tein triathlon jeesukselta opitut special kisaa edeltävät iltapalat

20161001_203322
Ironman mukista saa sötköön vielä extra potkun 😉

ja loppuillan sotkinkin sänkyäni pretzeleitä syömällä ja katsomalla Australian tulli sarjaa. Uskomattomia kokkelin salakuljetus yrityksiä…Puhelin vilkku viestiä. Siinä luki. Make the race yours! Crush it! Tuo mielessä nukkumaan. kello 22:00

 

Raceday!
Herätys 05:00 Aamupalalle 05:30. 1 leipä, 2 kuppia kahvia ja 2 lautasellista samaa edellisiltana syötyä sötköä. Pussi ja pullo kantoon ja 2km kävely vaihtoalueelle. Alue aukesi 06:30. Olimme paikalla juuri kun portit aukesi ja musiikki alkoi soimaan. Startti oli 8:20 joten aikaa oli ihan hyvin. Pumppasin renkaat. Perjantaina ajetulla lenkillä mulla oli renkaissa perus 6-6,5 bar tuntui hieman pehmeältä ja tahmealta, joten laitoin seitsemän. Pullot telineisiin, 3 geeliä teippasin vaakaputkeen ja 7 laitoin geeli boxiin, niin että syöntijärjestys on oikealta vasemmalle. Wattimittarin kalibrointi. Pyörä valmis. Suolat, vesipullo ja geelikarkit juoksupussiin. Check. kello 07:15 Istuin vaihtoteltan penkille, ja puin märkkärin lanteille, rasvasin niskan, hartiat, kainalot ja käsivarret. Pumppu ja street wear pussi järjestäjille. img_2974Rouva oli VIP alueella, hän auttoi puvun vetskarin kanssa muutamat liikkuvuus harjoitteet. 30 min jäljellä. Söin geelin. Veteen verraamaan. Pissasin. Hieman scullingia ja kylkipotkuja sekä lyhyitä spurtteja 07:45 ja olin valmis starttiin. Lilluttiin Samin kanssa vedessä ja puhuttiin paskaa. Nousimme hieman ennen kasia, jotta ehdimme rolling start karsinaan enne kuin tulee ruuhkaa. Pukuja päälle paniikissa päälle repiviä miehiä tuli vastaan. Ilmeisesti meinasi tulla kiire. img_291160 min kyltin kohdalle parkkiin. Pissasin. 08:00 verryttely aika on ohi. Kaikki valuivat lähtökarsinoihinsa. Musiikki pauhaa, jotkut tanssii, toiset räplää laseja tai asettelee lakkia, osa tärisee. Minä venyttelin. Pissasin taas. Juuri ennen PRO starttia meni sähköt ja lähtö kaari romahti. Paul Kaye tuli huutelemaan kopista jotain. Eräs herra siinä vieressä huusi että where is my fucking  AC/DC? Kaikki repesivät nauramaan.. Muutama minuutti ja sähköt tulivat takaisin. Diskon sijaan ämyreistä alkoikin soimaan Thunders truck ja Paul kuulutti, Sir, here is your AC/DC! Jengi alkoi huutaa suoraa huutoa. Thunder na na na naa na na naaa naaa thunder.. Puin nyrkkiä ilmaan. Erikoisen tästä teki myös se, että AC/DC Razors edge oli eka levy (vinyyli joka mulla on vieläkin) jonka ostin omilla rahoilla. Ostin myös lippiksen. Se oli päheä. Olin ihan fiiliksissä. Pissasin taas. Naisten PRO startti. Enää muutama minuutti.

Edelleenkään ei jännittänyt. Olin itsevarma ja rauhallinen. Sitten kuului Ironman Barcelona is GO GO GO!!!img_2978
UINTI 1:00:43
Jono alkoi liikkua. Veteen päästettiin 6 ihmistä 4 sek välein. Sukelsin aallon läpi ja aloin kauhoa. Spurttasin ekalle poijulle (300 m) oli väljää uida. Ei ruuhkaa. Tavoista poiketen tungin sisäkurviin ja päätin pysytellä poijujen lähellä koko uinnin. Takasuora oli 1750m pitkä. Käännöksen jälkeen rauhoitin vauhdin sellaiseen omaan rentoon kovaan matkavauhtiin. Hetken keskityin vetoon, käden ja vartalon asentoon. Sain heti jujusta kiinni ja uinti tuntui helpolta. Ohittelin porukkaa aika tavalla. Hymyilin kesken uinnin. Se oli niin helppoa ja vaivatonta. Pari kertaa joku hipaisi jalkoja. Ei muuta kontaktia. Meri oli rauhallinen. Sellaista loivaa maininkia, ei aallokkoa ollenkaan. 3000m poijun kohdalla ohitin yhden vihreälakkisen PRO miehen… Viimeinen Arenan kääntöpoiju. Käännöls vasemmalle kohti rantaa. Pää ylös suunistaakseni. Näky pysäytti. Iso keltainen Powerbar rantaumiskaari ja 6 ihan törkeen kokoista Suomen lippua. img_2979Menin kananlihalle. Näky oli uskomaton! Olin menossa kohti kotia! Huikeeta. Ei ongelmia rantautumisessa. Oma kello ei mennyt lähdössä päälle ja huomasin tämän ekalla poijulla. Painoin sen siinä uidessa siellä käyntiin. Rantautuessa, kello näytti 55 ja risat. Laskin että juuri alle tunti ehkä. Se olis kova! Juosten vaihtoon. Omat vaihtopussit löytyi helposti koska telineessa sattui olemaan juuri tarra 1330. Kamat vaihtoon. Patukat ja suolat taskuun. Kengät laitoin tällä kertaa jo teltassa jalkaan. Vaihtoalue ja matka tielle oli lyhyt, ja ensimmäisenä ajetaan 3km tekninen osuus kaupungissa jossa hidastetöyssyjä, 90 mutkia ja kapeita kujia, niin en viitsinyt ottaa riskiä että en saa kenkiä jalkaan, tai kiinni siinä melko lyhyellä suoralla ennen kuin käännytään alikulku tunneliin. Tällä teknisellä osuudella ei saanut ajaa aerotangoilta ja peesikielto ei ollut voimassa.20x30-ibda0494

Pyöräily 4:58:5820x30-ibde0293
Kaupungin läpi rauhassa ilman ongelmia. Pulloja oli tipahdellut sinne ja vähän tänne. Ekan liikenneympyrän jälkeen alkoi peesikielto ja samalla eka ylämäki. Aloin syömään patukkaa. Jengiä paineli ohi sankoin joukoin. Minä pyörittelin mäen ylös ja söin patukkaa.. Pakko muuten tässä välissä hehkuttaa että Powerbar:n natural energy patukat soveltuvat tälläiseen sitten äärettömän hyvin, koska ne ei sula! Suosittelen.

20x30-ibdh0518
Ja aina kun on hiukankin mahdollisuus, niin se vaan syö ja syö…

Ja varsinkin tuo strawberry/cranberry oi oi oi oi. Kumpuilevan reitin alkuosuudella ylämäkien vastapainoksi on aina alamäki ja tänään vielä lisäksi myötätuuli vauhtia liki 60. Aina kun vauhti kipusi liki 50 km/h vedin itseni matalaksi ja annoin pyörän rullata, ja vahti kiihtyi liki kuutenkymppiin. Nuo Profilen kiekot muuten rullaa sitten ihan pirun hienosti. Pelkästään rullaamalla pääsee ohittelemaan. Kumpuilevan osuuden jälkeen tie oli täysin flätti. Watit tavoitteisiini niin että syke pysyy kohtuullisena. Vauhtia 40 molemmin puolin. Aikamoisia junia meni ohi, ja aikamoista vauhtia. Yritin siinä painaa mieleen ohittelevien numeroita ja nimiä, että jos mahdollisesti törmätään vielä. Ja kyllähän osa selistä tulikin vastaan myöhemmin. Reitillä on todella paljon liikenneympyröitä. Ne pystyy ajamaan lujaa, mutta pitää olla todella tarkkana, hieman ennakoida ja luottaa siihen että pyörä pysyy pystyssä. Yhteen ympyrään joutui jarruttamaan, mutta muuten riitti kun nosti selän suoraksi ja kurvasi läpi kuin mottoripyörällä konsanaan. Ihme ettei tukipolvi osunut maahan. Ajoin omaa ajoa välittämättä mitä muut tekee. Ei se ole minulta pois jos joku on niin idiootti että peesaa törkeästi. Tuomarit vihelteli pilliin ja antoivat varoituksia. Sain yhden ryhmän kiinni ja jäin siihen perään hetkeksi. Ryhmä alkoi rakoilla ja vauhti hidastua joten pyyhkäisin ohi. Saavutin seuraavaa. Eipä siinäkään kauan tarvinnut olla kun 3 sai penaltyn peesaamisesta ja heidän possujunansa räjähti sitten siihen. Reitin ainoa ylämäki. Pisto sisämaahan. 7 km loivaa nousua. Alku jopa näytti nousulta. Juomapisteeltä uusi urheilujuoma ja vesipullo jonka tyhjensin kypärään, niskaan, muniin ja reisiin. Vaikka oli puolipilvistä, niin viilennys oli todellakin paikallaan. Juomapisteen jälkeen tie näytti suoralta, ja juuri ohittamani ryhmän rippeet painelivat ohi. Innoissaan tai suutuspäissään ajoivat kuin riivatut, varmaan tajuamattaan että tämä oli edelleen nousua. Poljin wateilla ylös. Toiseen suuntaan tultiinkin sitten sellaista laukkaa että alta pois. Se oli vauhdin hurmaa se! Kääntöpaikalla sain yhden porukan kiinni, ja jäin siihen perään peesailemaan. Takaisin päin olikin sitten täysi vastatuuli. Kerrankin ajattelin järkevästi, että on fiksumpaa ajaa porukan perällä kaupunkiin saakka ja vasta siellä talojen suojassa ohittaa koko porukka kun vastatuuli ei enää haittaa. Näin säästäisin voimia jaa menetetyn vauhdin saisin takaisin taas meno matkalla. Isot Suomen liput toivottivat tervetulleeksi viimeisen laskun mutkassa.

On se vaan hieno näky! Eka kierros ei tuntunut käytännössä missään. Toinen kierros oli ensimmäisen toisinto, sillä erotuksella että alkoi olemaan tarve pissa hommiin. Voi kuulkaa kun yritin ajaessa kusta, mutta ei niin ei. Ei millään. Hah, mutta muistin että sisämaan piston alamäessä, joku sankari oli parkkeeranut pyöränsä hätäpuhelin levennykselle ja helpotteli paineitaan siellä. Otan saman taktiikan, koska olo alkoi olemaan jo aika tukala, ja pohdin että saan kusemalla menetetyn ajan takaisin, kun olo kohentuu. Tilaisuuteni tuli. Pysähdyin ja nousin pyörän päältä. Taakse oli pysähtynyt tuomari joka kysyi onko kaikki kunnossa? Vastasin että on. Se vaan tuijotti. Venytin muka selkää. Fak it. Jatkoin ajamista. Tuomari lähti perään… No kustaan sitten vaihdossa. Kääntöpaikan jälkeen tuli sellainen fiilis että joko tämä polkeminen voisi loppua ja pääsisi juoksemaan. Yksin vastatuuleen puskeminen on ihan hitokseen tylsää. Pienen ryhmän sain kuitenkin kiinni hieman käännön jälkeen. Ne ajeli kyllä aika hissukseen. Ohitsemme ajoi yksinäinen pro nainen ja ampaisin hänen perään. Ajoimme melkein koko vastatuuli osuuden vuorovedoin. Viimeisillä kilsoilla ennen kaupunki osuutta laskeskelin jo pyörä aikaa. Muuten en aikaa ollutkaan katsellut. Hitto, alle vitonen on mahdollista. Napsu lisää ja kovalla tsempillä kohti kaupunkia. Calellan teknisellä osuudella ajoin niin kovaa kuin uskalsin,

ja poljin kovalla kadenssilla jotta jalat hieman aukeisivat ja tottuisivat tulevaan juoksuun. Alikulkutunnelin jälkeen kengät auki, juuri ennen viivaa vauhdista pois pyörän päältä, mittari seis ja laukkaa kohti telinettä. Pyörä telineeseen, vilkaisu mittariin 4:58… JES! Vaihtotelttaan kamoja vaihtamaan. Enää ei olisi jäljellä kuin juoksu!

 

Juoksu 4:26img_2922
Vaihto sujui ripeästi. Vaihtopussissa ollesta juomapullosta pari huikkaa ja loppu pullo päähän. Helpottaa muuten aika hyvin, kun pyöräilyn jälkeen viima lakkaa ja alkaa tulemaan tuska hiki. Testaa vaikka! Teltasta juoksuvauhtia jarrutellen ulos. Hidastin oikein huolella ja kello näytti silti 5:20/km. Perkele. Puistossa oli vessa juuri ennen juomapistettä. Aaaaaahhhhhhhhh…. Johan helpotti. Lähdin hölkkäämään pisteeltä kello näytti 5:40/km nyt on hyvä. Tavoite vauhti. Suomen liput heilu puistossa ja sillalla. Ihmisiä aidan vierustat täynnä. Hyvä Suomi, hyvä Turku huutoja kuului sieltä täältä. Huikeaa. Rouvakin sielä aidalla roikku kuvia ottamassa. Ensin juostiin vaihdosta maalisuoran alkuun 1,6 km josta aloitettiin kierrokset 1-3. Eka kierros oli helppo. Pidin vauhdin tasaisena siinä 5:40/km luokassa, kuten olin suunnitellut. Pisteillä muutama kävely askel viilennys, juomaa ja vamos. Taskussa oli Powerbar geelikarkkeja. Niitä on kiva mussuttaa. Söin aina 3 karkkia n. 3-4 km välein. Pyörässä tulee imettyä geeli ihan tarpeeksi, joten pienikin vaihtelu ruokavaliossa on mukava lisä. Matka puolikkaan kääntöpaikalle menikin nopeasti. Siitä juostiin muutama sata metriä takaisin päin, ja käännyttiin oikealle. Tunnelin ali rantatieltä kaupungin kaduille. Siitä alkoikin TODELLA piiiiiiiitkä suora, jonka päässä liikenne ympyrä käännös, juomapiste (onneksi) ja sama helvetin suora takaisin. Henkisesti todella raskas pätkä. Tälläisillä pätkillä täytyy pitää fokus jossain muualla kuin reitissä. Askellus, ryhti jne.. laula mielessä jotain. Tällä kertaa päässä soi Murderdolls yhtyeen viisu I love to say fuck. Simppeli ja tarttuva biisi… Juuri ennen uudelle kierrokselle lähtöä rouva roikkui adalla. Huusin että mikä uinti aika? En tiennyt että hän kuuli, kun en kuullut vastausta. Prkl. El Toro oli ilmeisesti keskeyttänyt, kun roikkui aidalla Frodissimo paita päällä… Harmi! Toinen kierros tuntui yhtä helpolta. Reidet alkoivat hieman ilmoitella itsestään. Vauhti pysyi samoissa. Puolimaratonin kohdalla oli 4h tavoiteajassa kiinni. Ajattelinkin että jos tämä pitää, niin huh huh. Ehkä pientä vauhdin laskua oli havaittavissa, mutta ei mitään hälyttävää. Helvetin suoran jälkeen alkoi takareidet/pakarat tuntumaan kireältä. En antanut sen haitata. Toisen kierroksen loppu puolella molemmat perseet veti rusinaksi. Ikinä ei ole pakarat krampanneet. En pystynyt juoksemaan. Kävelin ja hieroin pakaroitani. Varmaan äärimmäisen seksikästä… Se auttoi, juoksin ihmismassan ohitse kohti käännöstä viimeiselle kierrokselle. Huusin Sarille todella kovalla äänellä että Se perkeleen uinti aika! 14468646_1184951308232763_1951259450312450987_o1:00:43 oli vastaus. KIITOS! Tulihan se sieltä, kun hieman potkii. Perse kramppi. Faaaaakkkkk….Kävely ja hieronta taktiikka auttoi taas. Eli siis tälläistä tämä tulee olemaan sitten vai? Mietin että ei se haittaa. Teen tästä silti mun kisan vaikka on hieman ongelmia. Taistelen loppuun saakka. Periks ei anneta! Pystyin juoksemaa noin kilometrin, jonka jälkeen pakaroiden kiristyessä kävelin muutaman kymmenen metriä jolloin ne aukesivat ja juoksin taas. Ihan perseestä! Juomapisteillä, nautin kaikesta pähkinöitä, appelsiinilohkoja, colaa, join vettä, kaadoin vettä eri paikkoihin pullotolkulla. Koitin pitää ajatukset jossain muualla kuin reitissä, matkassa tai mun perseessä. Sitten mieleeni juolahtikin. Sari kysyi perjantaina, että olenko minun reisilihaksilla nimet.. Öööö no en ole koskaan miettinyt. Lupasin palata tähän. Nyt oli aikaa miettiä.. Hetki siinä meni, mutta sitten välähti. Oikea on Darth ja vasen on Vader. Miksi? Koska jalkani yrittävät saada minut luovuttamaan, niin niiden on pakko olla voiman pimeältä puolelta eikö? Taisin samalla saada hyvän tatuointi idean…
Takaisin kisaan. Sillan yli oli pakko kävellä vaikka olisin pystynyt juoksemaan. Reidet oli niin loppu, että alas päin mentäessä meinasin lentää naamalleni. Pakko oli jarruttaa vauhtia. Huutelin rumia sanoja. Suoralla juoksin taas. Ja kuten joka kilometrin jonka pystyin juoksemaan, juoksin niin kovaa kuin uskalsin, jotta saisin hieman kävely aikaa takaisin. Samaa kiroamista ja huutoa oli alikulkutunnelissa. Siitä selvittyäni loppu olikin täysin tasainen. Kerran joutusin vielä ottamaan muutaman kävelyaskeleen pakaroiden jumittuessa. Viimeiset 2 km juoksin sitten riskillä hurmiossa. Juurikin niin lujaa kuin koivet ja muut ruumiini osat antoivat periksi. 500m. Olin päättänyt että yritän Frodomaista maaliin tuloa numerolapun kanssa. Kisapuvun vetskari kiinni. 200m jäljellä. Liikenneympyrästä suoraan punaiselle matolle. Ei perkele täällä ollaan! Tein sen taas! Sillan ali ihmismassan eteen magic carpetille! Ihan hiton siistiä! Mä selvisin. Yllytin yleisöä huutamaan kovempaa. Yritin saada numero vyötä auki, mutta en onnistunut. Siksi osassa kuvista käteni ovat selän takana. Ei se loppu mennyt sitten ihan ylämummoon. Kädet nyrkkiin ilmaan ja eläimellinen huuto kun linja oli ylitetty.

Sitten petti jalat. Romahdin avustajien käsivarsille. Jalat ei kantaneet ollenkaan. Nojailin kaiteeseen, vilkaisin kellon. K.Holmstrom 10:34:52 purskahdin itkuun. Juu. Minä, aikuinen mies, tunsin juuri olevani kovin kaveri koko paikassa ja itki kuin pikkutyttö. On se kummallista. Se vaan tuli jostain. Hetken kerättyäni itseäni, klenkkasin recovery telttaan. Sami oli vastassa ja onnitteli! Huh, olipa päivä. Siis jumalauta mikä päivä. Ruoka jonoon ja tarjotin täyteen kaikkea. kaljaa, pepsiä, pastaa, keksejä, hedelmiä. Söin ja join kaikein. Juteltiin kisasta ja syötiin. Hymyilitti, Olin onnesta soikeana. Sapuskan jälkeen menin hierontaan. Voi pojat ku teki hyvää. Rouva odotti portin ulkopuolella. Se oli yhtä halausta ja pussausta. Hotellille suihkuun, ja kuivaa päälle. Siitä ravintolaan pihville ja kaljalla. 20161002_220147Voi pojat ku oli hyvää… Hain pyörän ja kamat vaihtoalueelta ja tiputin hotellille. Rouva jäi nukkumaan. Kaikkialle kesti mennä ihan hiton kauan, kun jalat sattui niin pirusti että kävely oli vaikeaa ja hidasta. Otimme aulabaarissa kaljat Samin kanssa enne kuin menimme maalisuoalle katsomaan kisan viimeistä tuntia. Ja vitsi mitkä bileet siellä oli. Huikee tunnelma. Viimeisen maalintulijan jälkeen lähdimme, ööö no kaljalle tiätty. Kolmannen jälkeen alkoi väsyttää. Lähdettiin hotellille. klo 02:30 nukkumaan. Ei muuten tarvinnut kauheasti yrittää nukkua. Se tuli ns. ihan itsestään. Heräsin 07.00. Melkein kaaduin sängyltä lattialle yrittäessäni suunnata vessaan. Kiitin itseäni, että emme lähteneet kotiin maanantaina vaan jäimme seuraamaan palkintojen jakoa, ja tekemään ostoksia. Ja syömään kosa mulla oli taas kauhea nälkä!

Oli kyllä hitokseen hyvä reissu kaikin puolin. Oikeastaan ihan huikea retki. Onneksi lähdin. Vaikka kisan loppu olikin aikamoinen taival, nii vastoinkäymisistä selvittiin, ja se todisti taas itselleni, että kaikesta selviää kunhan puskee vaan päättäväisesti kohti maalia. Tuosta juoksusta jäi kyllä hampaankoloon sen verran että, ensi vuodelle on suunnitelma jo valmiina. Uskon että ensi vuonna paukkuu niin että maa tärisee! Kiitos kaikille kuluneesta kaudesta. On ollut huikeaa vuosi. Kotimaan hienoissa kisoissa sprint, perus ja puolimatkat ja mansikkana kakun päällä 2 täyttämatkaa ja kaikissa uudet PB ajat. Ei voisi paremmin mennä. Ja pääsin Ironman matkoillakin tavoitteisiin. Afrikka alle 12 (11:21) ja Barcelona alle 11 (10:34)! 20161003_142632Oli taas hienoa tutustua uusiin harrastajiin ympäri suomea. On tää vaan hieno laji. Nyt lepäillään hetki ja päivitellään sitä ja vähän tota, sekä palkitsen itse itseni hienosta kisasta jollain kivalla hiilikuituisella palkinnolla. Kiitos kaikille kannustajille! Ne Suomenliput oli hieno näky pitkin päivää. Teillä oli vähintään yhtä rankka päivä kuin meillä kisaajilla. Ja erityis special pusi pusi kiitos vaimolle jaksamisesta, valokuvista, kannustuksesta ja väliaikojen kuiskailusta 😉 Tietääkö joku onko olemassa huutokursseja? Mukavaa syksyä kaikille ja nähdään kesän karkeloissa.

I think i made the race my own, and i think i crushed it! Thanks D
To be continued…

// Kimmo/El Pelàrgamo/Kimpale Hölmöström

Kisa speksit:20161006_080422

226 kilometriä (3,8/180/42,2)
6700 kulutettua kaloria
Uinti 1:00:43
Pyörä 4:58:58
Juoksu 4:26:12
loppuaika 10:34:52
35-39 sarja 120/461
Miehet Overall 536/2836
9 geeliä
8 suolatablettia
18 geeli karkkia
6 pulloa urheilujuomaa
6 siivua appelsiinia
7 kourallista pähkinöitä
5 mukia colaa
5 mukia urheilujuomaa
vettä ihan tolkuttomasti
3 vessakäyntiä

 

Moro nääs.
Tässä kevyttä viikkoa viettäessä on aikaa taas pitkästä aikaa hieman kirjoitella. Challenge Turun järjestelyistä meni liki viikko palautuessa. 🙂 Että jos kisaaminen on rankka, niin voin kertoa että kisojen järjestely se vasta varsinainen täysmatka onkin. to-su 48h töitä… Mutta kaikki oli sen arvoista. Palaute kisasta on ollut pelkkää positiivista. Treenillisesti viimeiset 2 viikkoa ovat olleet kovia viikkoja. Ja kovempia kuin koskaan aikaisemmin. Taso, kestävyys ja kunto on noussut, koska viime vuonna tälläisten treenien jälkeen olisin ollut ihan valmista 3h päikkäri kamaa. Nyt ei. Jaksaa tehdä treenien päälle muutakin. Tosin 2 n. 16h viikkoa teki sen että sunnuntaina 4h pyörän ja 30 min juoksun jälkeen todellakin nukuin tähtipeiton alla. Ja hereillä ollessani katsoin Nacos season 2:sta… Tähän väliin on pakko sanoa että nykyään on oikein ilo lähteä juoksemaan. Tämä juoksu painotteinen treeni alkaa todellakin puremaan. Esimerkiksi edellis viikolla juoksin yhteensä 60 km. Se on taitaa olla enemmän kuin koskaan. Treenit puree ja juoksukunto on selvästi noussut. Ja se jos mikä saa hymyilemään ja motivoi tekemään kovemmin töitä. Myös pyörä tuntuu vahvalta. Muutama viikko ja nähdään mikä on lopputulema. Toivotaan että flunssat ja muut pöpölöiset pysyy pois. Barcelona on ihan oven takana. 2,5 viikkoa jäljellä! Fiilis kaikin puolin hyvä. Motivaatio on huipussaan ja mies iskussa. Ja uskon että kisasta tulee hyvä. Ilman loppuaika tavoitetta sinne lähdetään kisaamaan kuten on ollut tapana. Mutta aina niitä kuuluu laskeskella ja näin olen taas tehty tälläkin kerralla. laskelman tulos on 1x:xx:xx 😉
Kävin korkeanpaikan leirilläkin. Kemissä. Eskon 2v synttärit oli viime viikonloppuna. Tein samalla kevyen pyörä treenin Kemijoen hulppeissa maisemissa. Hästägillä erilainenmallorca.. Mukavaa vaihtelua, vaikka viikoloppuun tuli autolla ajettua 1600 km. Kevyellä viikolla voi ottaa hieman rennommin. Tällä viikolla taas ei. Pääsee painamaan oikein kunnolla. Se olis viimeistelyjä vaille valmis! Täysillä päin ja paareilla pois!
Jos et vielä seuraa Instagramissa niin nyt olisi aika. Seuraavien viikkojen ja varsinkin kisaviikon fiilikset tallentuu sinne.
14258349_1163938440334050_5320248379113677208_o

// Kimmo

Cryo Turku tarjoaa todella jäätävää kokovartalo kylmähoitoa! Pääsinkin kokeilemaan Cryo Turun kryokaappia ja kokovartalon kylmähoitoa. Ja voi pojat kun oli mielenkiintoiset 3 minuuttia. Tämä kokovartalo kylmähoito on melko uutta ja harvinaista Suomessa. Haikon Kartanosta löytyy vastaavanlainen kaappi. Cryo Turku on Lokakuussa 2015 perustettu yritys, joten melko uudesta tuttavuudesta puhutaan.

Kylmän terveyttä edistävät vaikutukset on tunnettu kautta historian. Kylmä auttaa vammojen yhteydessä turvotukseen, kipuun ja inflammaatioon, eli vamma-alueelle syntyvään tulehdusprosessiin.

Tynnyrissä siis ihan vaan seistään. Ei sen kummempaa. mahdollisimman vähissä vaatteissa kylläkin. Päällä vain alushousut ja sukat, sekä karvalapaset ja jalassa vielä töppöset. Varpaat ja sormet eivät oikein pidä noin kylmästä. Käynnistyessään laite tuuppaa aikamoisen pilven ”savua” mutta tasaantuu melko nopeasti. Syytä paniikkiin ei ole. Kylmyys tuotetaan nestemäisellä typellä. Nestetyppi on samaa typpeä kuin 78 % hengitysilmastamme. Hoitolaitteessa se on nesteenä, jolloin se on erittäin kylmää: -196 °C. Typpi kiehuu tässä lämpötilassa ja hoitolaitteen toiminta perustuu kiehuvan typen höyrynpaineeseen. Vapautuva typpikaasu on myrkytöntä eikä aiheuta ympäristöongelmia hoitotiloissakaan. Vaikka mittari näytti -154 astetta parhaimmillan, niin ei se tuntunut kylmältä, koska ilma on kuivaa, tunne ei ole epämiellyttävä. Hoidon loppupuolella alkoi pohkeita, reisiä ja taipeita pistelemään. Kaapissa pystyy liikkumaan, ja pieni ympyrää tepastelu ja polvien koukistelu auttaa. Mutta se ei ollut mitenkään kivuliasta.  Kun ihminen altistuu noin kylmälle ilmalle, hermopäät lähettävät aivoihin signaalin hypotermian vaarasta. Pintaverenkierto hidastuu merkittävästi, mutta ruumiinlämpö ei itse asiassa laske juuri lainkaan. Kryokaappi versus perinteinen avanto. Kryohoidon vaikutukset toimintamekanismeineen ovat paljolti samoja, mitä avantouimarit kokevat harrastuksessaan. Avannossa pitäisi kuitenkin olla tosi kauan, jotta saisi vaikutukset samassa mittakaavassa. Avannossa hypotermian vaara on lisäksi todellinen, koska vesi on plusasteista. Silloin pintaverenkierto ei juurikaan hidastu, ja ruumiinlämpö lähtee laskemaan.
Itsellä oli takareidet ja pakarat semi jumissa edellispäivän treeneistä, mutta kaikki jumit jäivät tuonne kaappiin ja illalla tehtyyn 16 km juoksuun hoito ei vaikuttanut mitenkään negatiivisesti pikemminkin Jalat olivat kuin uudet. Esimerkiksi Amerikassa jenkkifutarit käyttävät samanlaista hoitoa ennen matseja, ikäänkuin herkistävänä ja valmistavana keinona ja oiva hoitokeino myös palautumisen nopeuttamiseen. Tulen jatkossa piipahtamaan tynnyrissä useamminkin.
13691025_1126946110699950_2757874853004483582_o

Urheilijoille/kuntoilijoille kryohoito tarjoa:
parantaa kestävyyttä ja suorituksia
nopeuttaa palutumista
parantaa aineenvaihdunta
nosta energiatasoja
lyhentää toipumisaika loukkaantumisesta
vähentää lihaskipuja

Kryohoidoilla voidaan hoitaa myös erilaisia ongelmia kuten:
krooninen kipu ja tulehdus
krooninen selkäkipu
stressi
unihäiriöt
reumasairaudet
psoriasis ja atooppinen ihottuma

Lisätietoja sekä ajan varaukset osoitteesta  www.cryoturku.fi
Cryo Turun löydät myös Facebookista ja Instagramista nimellä cryoturku.

Kiitos yhteistyöstä!

// Kimmo