Pahoittelut kun tässä on kestänyt. En ole millään löytänyt aikaa kirjoittelulle, mutta onneksi on Juhannus, tuo kalenteri juoppojen suosikki viikonloppu. Minä poika se lenkkeilen vaan. Että fressiä tulevaa maanantaita kaikille.
Palataan reilu kolme viikkoa ajassa taaksepäin.
Perus torstai. Herätys 2:45, kentällä 4:00, koneessa 5:35, Riikassa 06:30, Wienissä 08:40, Auto vuokralle, Rajan yli Slovakiaan, 12.00 X-Bionic Spheren parkkipaikka Samorin Slovakia.
Olimme siis saapuneet Challenge Samorin aka Challenge Family The Championships kisa näyttämölle. Paikkana aivan tajuttoman hieno X-Bionic Sphere Olympic training center. 
Suoritus paikkoja löytyy lajille kuin lajille ja puitteet ovat enemmän kuin kunnossa. Hotelli on uskomattoman hieno. Ruoka hyvää ja edullista eikä hotellin porttien ulkopuolelle ei ole tarve poistua muuta kuin lenkille. Hotellin välittömässä läheisyydessä on mm. uimahalli jossa 25m sisäallas ja 50m ulkoallasta, yleisurheilu kenttä ja paljon muuta. kuntosalikin on vain 3 kerroksinen..Tunnelma alueella oli rento ja hauska. Kaikki hymyili. Ja miks ei. Onhan se etuoikeus päästä tänne ja esim. syödä aamupalaa ja dinneriä Sanders, Kienle, Dretz, Sali, Charles ja Wurtel nimisten urheilijoiden joukossa. Onhan nämä kuitenkin Challenge sarjan puolimatkan MM Kisat.
Kisaa edeltävinä päivinä teimme hieman kevyttä näpäkkää treeniä tutustumalla kisa reitteihin.
Lämmintä oli ja ennusteen mukaan kisapäivästä tulee myös lämmin viime vuoden tapaan. Tuulen ennustetaan myös voimistuvan myös hieman. Riippuen suunnasta onko luvassa vastaista vai mitä selviää sunnuntai aamulla. Perjantaina aamulla kävimme uimassa reitillä ja vaikka oli todella tyyntä niin silloinkin joen virtaus hidasti meno matkalla jonkin verrankin. Uinti on muuten helppo edestakainen reitti. Uinnin jälkeen aamupallalle ja pyörien selkään. Ajoimme reitin aina Tonavan ylitykselle saakka ja takaisin. Reitti on aivan flätti kuin pannukakku. Tie on tosin melko raffissa kunnossa, vaikka reijät sun muut epätasaisuudet on merkitty merkkaus spryyllä, joutuu olemaan tarkkana. Ei voi painaa päätä vaan mittariin ja survoa menemään. Pitää tähystellä ettei aja johonkin reikään ja hajota jotain. Lauantaina aamulla tuuli sen verran jo että uinti ei ollut enää pitkää nättiä liukua, vaan joutui jo hieman tekemään duunia että pääsee eteenpäin vastatuuleen ja virtaan.. Aamupalan jälkeen kävimme seuraamassa Olympiamatkan starttia ja vähän expossa vinguttamassa visaa. Iltapäivällä kamat vaihtoalueelle sekä alueiden läpikävely että miten päivän aikana toimitaan.
Kisa-aamuna 6 aikaa kun heräiltiin oli jo reilui 20 lämmintä, ei pilviä ja aurinko paistoi eli tulossa oli KUUUUUUMA päivä. Sekä tuuli jonkin verran. Puita katsellessa pyörässä tulisi olemaan mennessä myötäistä ja tullessa vastaista. Pitää siis malttaa meno matkalla että pääsen edes joskus pois reitiltä… Kisasin siis 35-39 miehet sarjassa ja speciaalina lisäksi Challenge Family Race Director sarjassa. Viime vuonna RD porukalla oli oma lähtö kaikkien perään, mutta tänä vuonna osallistujamäärän vähyyden vuoksi lähdimme ikäsarjojen mukana.
Uinti: 2000m/30:55
Startti oli vedestä. Otin paikan toisesta rivistä. Sen kerran kun olen änkenyt itseni eturiviin on kaikki menny ihan hyvin. Nyt ajattelin että otan eturivimiehistä peesin, kun tuulee vastaan aika kovaa + lisäksi on se joen virtaus. No ei se nyt sitten ihan menny niin. Kaikilla ryntäsi tykinlaukauksesta eteenpäin. Sairas ruuhka ja hakkaus. Sain 3 kertaa turpaan ja takana ollut kaveri läpsi nilkkoihin koko ajan kunnes se pentele veti nilkasta ja painoi veden alle. Pysähdyin ja annoin isänkädestä. 500-600 m ruuhkaisuutta kesti ja sitten rauhoittui kun suurin osa perinteisesti hyytyi, täten pääsin uimaan omaa uintia ja ohittelin muutamia paluumatkalla. Uinti tuntui hyvältä, vahvalta ja tehokkaalta. Vedestä ylös ikäsarjan sija 9 / Race Director sarja sija 1
Pyöräily: 90km/2:18.
Ensimmäinen ohitus tapahtui 5 m pyörälle nousemisen jälkeen. Ohittelu jatkui seuraavat 90km, mutta rauhottui hieman 45 km jälkeen. Ajoin käytännössä vasenta kaistaa koko ajan. Kisakeskuksen ja Samorinin syheröisen kaupunki osuuden jälkeen alkoi myötätuuli osuus. 30 km myötäistä, vauhtia 40-50 km/h. Ai että.
Matkalla muutama pienempi kylä, kuten esimerkiksi perjantaina paljon huvituttanut Horny Bar! 30 km jälkeen tuli reitin ainoa ylämäki. Siinä noustiin Tonavan ylittävälle sillalle josta käännyimme patovallille ja suuntasimme joen toista puolta takaisin päin. Täysi vastatuuli ja ei mitään suojaa tuulelta. Patovallin kestopäällyste oli kyllä todella huonossa kunnossa. Sai olla todella tarkkana ettei aja kuoppaan tai johonkin muuhun murkulaan. Kaikki huonot kohdat oli täälläkin kyllä merkattu näkyvällä merkkaus sprayllä, joten jos vaan katsoi eteenpäin ja oli hereillä niin ei ollut ongelmia. Ajoin tovin tässä yksin vastaiseen ja se oli melko ankeaa. Tuuli oli sen verran kovaa että joutui oikeasti tekemään töitä ettei meno mene ihan kävelyksi. Muutama kilsa ennen kääntöä tuli 6 miehen ryhmä ohi. Itse sinnittelin vastatuuleen 32-35km/h ja otettuani paikkani ryhmän perältä oli vauhti taas se liki 40. Vaikka kisassa oli 20m peesi raja, niin tässä tuulessa jopa siitä oli hyötyä ja mitä isompi ryhmä niin sen parempi. Aikaisemmin lähteneiden ryhmien hitaammat hieman sähläilivät juomapisteellä ja jäin porukasta hieman. Ja edessäni pulloa ottamassa ollut nainen tiputtu pullon maahan. Sydän jätti yhden tai kaksi lyönnin välistä kun näin pullon tippuvan suoraan eturenkaani eteen. Ajattelin että nyt lähdetään ja kohta sattuu. Onneksi pullo osuikin etukiekon reunaan ja kimposi siitä oikealle poispäin pyörästä. Tässä olisi voinut käydä todella huonosti. Onneksi ei.
Jäin siis ryhmästä joten mulla oli noin 10-15 km aikaa ottaa ne kiinni, koska viimeiset 30 kilometriä tulee olemaan tuskaa jos sen joutuu vastatuuleen puskemaan yksin. Painoin pedaalia pohjaan ja ajoin minkä pääsin. Ei ole helppoa ajaa kiinni ryhmää joka painaa vajaata neljääkymppiä edellä…Ryhmä oli alkanut rakoilla kun 4 takamiestä olivat alkaneet väsyä. Siinä ei 20m peesiväliä enää ollut. Ajoin porukasta ohi ja ei kauaakaan kun takana kuului pillin vihellystä. Peesivalvojia oli todella paljon reitilllä, ja pitivät hyvin huolta siitä että peesausta ei tapahtuisi. Hieman sillan jälkeen sain edessä ajaneet 3 kaveria kiinni. Heidän kanssaan ajelimme asiasta mitenkään sopimatta epäsäännöllisin vuorovedoin vastatuuli osuuden takaisin vaihtoon. Kaikki ymmärsivät että yksin on turha lähteä rimpuilemaan vaan jos teemme porukassa töitä niin pääsemme kaikki helpolla. Vaihdossa samaan aikaan ja yläfemmat herrojen kanssa kiitokseski hienosta ryhmätyöstä. Matka telineille oli melko pitkä joten aikaa moiseen oli runsaasti.
ikäsarjan sija 10 / Race Director sarja sija 1
overall molemmat vaihdot sujui ihan ok. Ei mitään salaman nopeeta toimintaa mutta ihan fine.
Juoksu 21km/1:53
Se alkoi ihan näppärästi. Tavoite vauhti pysyi aina 5 km saakka. Sitten tyhjeni vatsa reitin ainoa mäen päälle. Kaikki mitä vatsassa oli, ei ollut enää siellä. Hyi saatana. Kävelin hetken ja haukoin henkeä. Jatkoin juoksua aina juomapisteelle saakka. vettä ja colaa. Tonavan rantavallin päällä juomapisteen jälkeisen käännöksen jälkeen juoksu tuntui taas ihan luonnikkaalta hetken. Alamäki rantavallilta takaisin maalialuetta kohti ja vatsa kramppasi oikein kunnolla ja tyhjeni toisen kerran. Tsiisus kraist. Eipä siellä mahassa enää oikein mitään ollut joten sellaista epämääräistä ääntelyä ja pykimistä se oli polviin nojatessa. Eipä ole koskaa vielä näin käynyt. Mutta kuten sanotaan, Aamulla kävellessäsi lähtöalueelle, et tiedä yhtään mitään mitä päivä tuo tullessaan. Tämä multisport on hieman tälläistä. Moni asia vaikuttaa ja itse et pysty vaikuttamaan läheskään kaikkeen. Tilanteet muuttuu ja niihin on vain sopeuduttava. Joskus kulkee kuin unelma ja ennätykset paukkuu. Tänään oltiin lähellä, mutta ei. Tilanteeseen on vain sopeuduttava jos haluaa selvitä maaliin saakka. Vatsa kramppaili koko loppumatkan aina välillä ja se laittoi ottamaan aina muutaman kävely askeleen. Sain venytettyä kramppia pois ja pystyin taas jatkamaan juoksua. Aikamoista nilkuttamista se sitten oli, että ei jäänyt millään tavalla hyvä maku tästä. Jäät loppuivat ensimmäisen kierroksen jälkeen, joten viilennys tuossa 34 asteen lämmössä oli hieman hankalaa pelkän veden ja sienien avulla. Sienet meinaa kuivuivat puvun sisällä noin 30 sekunnissa. Oli kuuma kuin saunassa, mutta ei se lämpö minua taaskaan haitannut. Juomavyö olisi voinut olla paikallaan. Suun kuivuminen on se pahin. Tällä kertaa muut asiat olivat se hidastava tekijä. Omalla tasollani juostessa olisin ollut 15 sakissa. Mutta nyt ongelmien säestämänä jäin sijalle 36. Race Director sarjassa piti alunperin olla 5 miestä ja 2 naista. Mutta viivalle saapui vain Challenge Forte Villagen kisasta Andrea Mestanti. 
Ennen starttia painon punaisen kisa-asun ja numeron 2551 mieleen. Tätä kaveria EI saa päästää ohi. Juoksin viimeistä kierrosta ja kun maaliin oli matkaa vajaa 2 km näin kun hän juoksi vastaan. Ei juma, nyt pitää Kimmo poika ottaa kaikki ulos mitä otettavissa on, koska tässä on nyt kysessä maine ja kunnia. Oksetti, sattui, kiristi ja henki ei kulkenut mutta juoksin minkä kanakoivista pääsin. Nyt tiedän miksi ammattilaiset pystyvät piiskaamaan itseään uskomattomiin tuloksiin. Heti kun tiedät ketä vastaan kisaat, millä sijalla olet ja mihin olisi mahdollisuus, niin hiemankin kilpailuhenkinen ihminen pystyy parempaan suoritukseen kuin luulisi. Ikäsarjoissa se on hieman hankalaa, kun kaikki on sekaisin reitillä ja eikä ole mitään tulospalvelua mistä pystyisi seuraamaan omaa kisan kulkua. Se on vain luotettava omaan tekemiseen. Tuuletin maalissa tunteella. 
Jonka jälkeen romahdin maahan. Kyselin Sarilta näkyykö miestä jossain? Eihän osannut sanoa. Mutta sain Sarilta Lionel Sandersin voitto kukat. Pitkä juttu, mutta siihen liittyy Lionel meidän Sari VIP katsomon hissi…
Organisaation Richard tuli onnittelemaan, kysyin häneltä että missä se mies on. Sanoin että juoksi minua vastaan. Toki tajusin siinä että tämä peli on hävitty jos hän tulee nyt maaliin, koska 45-49 sarjan lähtö oli 10 min meidän jälkeen. Richard selaili live tuloksia hetken ja totesi. Ei hätää Andrealla on vielä kierros juoksua jäljellä! JEEESSS! Kerrankin olin voittanut jotain. Voitto sekin on vaikka osallistujia olisi vain kaksi. Ja onhan se hieno tunne kun sinut kuulutetaan 1 pallille.
Ensi vuonna tulen puolustamaan mestaruuttani ja silloin olen paljon valmiimpi tähän kisaan kuin tänä vuonna. Ja katsotaan miten pärjään uudessa 40-44 ikäsarjassa tuolloin.
Oli kyllä huikea reissu. Kiitos vaimo ja Pasinaattori! 
Jos jollain tulee joskus mahdollisuus osallistua tähän kisaan niin suosittelen lämpimästi. Ottakaa paikka vastaan ja menkää kokemaan tämä kisa. Se on kaiken sen vaivan väärtti. Ja jos et vielä tiennyt niin paikan saa sijoittumalla Challenege puolimatkalla ikösarjassa 6 parhaan joukkoon. Nyt ei muuta kuin ilmoa sisälle seuraavaan Challenge kisaan ja Championship slottia jahtaamaan. Challenge Turku olisi lähin CF kisa, josta paikan saisi ensivuodelle. Olisiko se sinun kisasi? Klikkaa itsesi kisaan ja tule lunastamaan paikkasi Samoriniin. www.challengeturku.com
Kausi on hyvässä vauhdissa. Kunto nousee ja vauhtia alkaa löytymään. Treeni ja valmennus puolella tuli hieman muutoksia ja se on itseasiassa tehnyt ihan hyvää. Jotenkin on ihan uutta intoa ja motivaatio on taas huipussaan. Uskon että tästä tulee vielä hyvä loppu kausi. Seuraavasi Kisko, Joroinen ja syyskuussa Almere Amsterdam täysmatka.
Train like a horse!
// Kimpale
Kaikki aikataulussa ja kaikki laukutkin saapui. Vuokrasimme Rentalcars.com palvelun kautta 9 hengen Renault henkilöstö kuljetusvaunun. Pieni pelko miten 4 pyörälaukkua, 6 matkalaukkua ja 6 henkilöä tuollaiseen mahtuu, mutta ei mitään ongelmaa.
Samoin vaihto pussit olisi helppo löytyy ekasta rivistä. Kävimme alueen toimivuuden vielä läpi, ennen kuin suuntasimme kämpille iltapalalle. Sängyssä 22.00. Uni tuli yllättävänkin nopeasti.
Pumppasimme yhteistuumin koko porukan renkaat, jonka jälkeen teimme yksilölliset säätö toimenpiteet varusteille. Sääennuste lupasi hyvää 29 ja puolipilvistä. Silti laitoin juoksupussiin yön pakastimessa olleen urheilupullon. Senkun vaihdossa kaataa päälleen niin se todella viilentää, ja maratoonille lähtö on paljon mukavampaa. Ja samaisesta pussukasta saisin vielä noin 6h urheilun jälkeen päivän ainoan ”oikean” ruuan. Banaanin, jes! Veden lämpötila oli arvoitus vielä aamuun saakka, joten joutusimme raahaamaan kaikkea uinti kamaa mukana varmuuden vuoksi. Viiden aikaan tuli kuulutus että vesi oli 25,6 asteista ja joten märkäpuku olis kielletty. Valkoinen pussukka säilytykseen ja viimeinen vessa. Swimskin päälle ja lähtökarsinaan jonottamaan. Otin paikkani 60 min kyltin kohdalta. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut ihan hyvin hivuttaa itseäni edemmäs, kun sitä oli tehnyt todella moni muu minua huonompi uimari. Kummallista, mutta tällä kertaa ei kuulunut torvea tai muuta vastaavaa lähdön merkiksi vaan yhtäkkiä jonoa alkoi liikkumaan, tosin kaijuttimista pauhaava AC/DC enteili jotain. Edessäni olikin yllättävän paljon ihmisiä, huomasin tämän vasta kun jono alkoi liikkua. Olin muutaman kymmenen metrin päässä lähtölaiturista kun porukkaa hyppi jo veteen. Toki 3 henkeä joka 4:s sekuntti hieman hidastaa, mutta silti. Joutuu siis ohittelemaan. Jono liikkui sen verran hitaasti että ehdin hyvin moikkailla vaimolle joka tapojensa mukaan oli kamera tanassa roikkumassa aidalla.
Swimskin pois, pussukka telineestä ja vaihtotelttaan. Vaihto sujui näppärästi ja rivakasti, vaikka jouduin laittamaan kompressiot. X-bionic säärystimet venyvät sen verran hyvin että ne saa ongelmitta jalkaan myös märkänä. Kaikki muu oli ajateltu ennen starttia jo hyvin loogisesti. Suolat tuonne, patukat tuonne, lasit ja kypärä, niks naks, uima kamat pussiin ja ulos mentäessä vapaaehtoisille. Pyörä telineestä ja Vamos!
Huollosta uutta juomapulloa ja viilennykseksi vettä. Energia suunnitelmaa noudattaen mentiin, mutta extrana otin varmuudeksi yhden suola tabletin joka tunti. Se helpotti tuota jo uinnissa vaivannutta pohjetta. Hetken päästä se pienikin kireys oli hävinnyt. Vekkelin Mikko ajoi ohitseni 50 km kohdalla. Tungin peesiin. Päätin koittaa vetää myös hieman ettei täällä ihan ilmaiseksi kuitenkaan tulla. Ajoin rinnalle ja sanoin että voin vetää välillä. Katse oli hieman kummastunut kun viereltä kuului Suomea. Vastaus oli että joo. Jonkun ajan kuluttua Mikko ajoi ohitseni veto vuoroa vaihtaakseen mies kommentoi ohitustilanteessa seuraavasti. Mulla oli aivan totaali paska uinti. Ehdin vastaamaan vain että joo, ihan sama. Ilmeisesti oli hieman kiinni otettavaa, koska Mikko laittoi napsun lisää joten mulla nousi watit sen verran korkealle, että päätin jättäytyä. Pieni virtsaamisen tarve alkoi kehittyä. Eipä tässä nyt ole aikaa paljoa pysähdellä, joten ajaessa olisi homma hoidettava. Ensimmäinen kierros läheni loppua. Reitillä ei oikeastaan ollut alamäkiä. Loivaa nopeaa pätkää oli muutama jossa vauhdit nousi 50 km/h luokkaan. Se jos mikä oli aivan mahtavaa. Mies kallo pyörällään kiitää maissipeltojen halki katuhaukan lailla. 
Mutta tämä ei auttanut tuohon tyhjennys tarpeeseen millään tavalla. Polkiessa kun en saa suoritettua ko. toimen pidettä. Ensimmäinen kierros done. Tsekkasin aikaa varmistaakseni missä mennään. 2:25. Toinen samanlainen niin johan paukkuu! Mutta, mutta. Aurinko alkoi näyttäytymään pilvien takaa ja jostain oli ilmaantunut pienoinen vastatuuli. Nopeudet laskivat heti muutamalla kilsalla ensimmäiseen verrattuna. Nyt oli taas wattimittarista enemmän hyötyä kuin koskaan. Sillä todella moni todennäköisesti ajoi jalkansa tohjoksi tällä toisella kierroksella, tavoitellen samoja vauhteja kuin ensimmäisellä. Ajoin 40-50 km yksin. Ei ketään missään. Luulin paikoitellen jo eksyneeni. Piti todella tsempata ja tarkkailla watteja ettei ne vaan pääse laskemaan. Tarve tyhjennykselle suureni. Vatsa alkoi jo hieman sattua aeroasennossa. Yksi ainoa kohta reitillä antoi tähän mahdollisuuden, Pitkähkö loiva pätkä. Ja siinä se tuli sitten hoidettua. Johan helpotti! Takaa lähestyi 5 hengen ryhmä. 
Vihdoin ja viimein Yevgeny, Ricardo ja Simon + 2 muuta ajoi pienessä nousussa ohitse joten jäin heidän perään roikkumaan. Melkoinen helpotus yksin vastatuuleen puskemisen jälkeen. Pojilla oli melkoisen erikoinen taktiikka. Ylämäet ihan saatanasti, muuten ei mihinkään. Todella outoa. Koko jengi ajoi mun perässä muuten mutta aina kun tuli ylämäki, pojat ajoivat putkelta runtaten ohi. Arvatkaa kuinka loppu päivästä kävi? Pilvet alkoivat väistymään ja lämpötila alkoi nousemaan. Muutama kymppi enää jäljellä. Lenkin lopussa oli muutama metsä pätkä ja lämpötilan noustessa siellä oli todella kosteaa. Pyöräily alkoi jo hieman tympimään. Perse semi ruvella, kun reitti on sen verran tasainen että putkelta ajamista ei oikein muista tehdä. Ja varsinkaan vastatuuleen sitä ei tee mielellään ollenkaan, kun se hidastaa ihan simona. Oikeesti, joko pääsee juoksemaan? Laskeskelin päässä jo pyöräilyn aikaa.. ei järki kulje, kai se nyt alle viiden tunnin menee? tavoite oli 4:59. Viimeinen nousu. Jyrkkä mutta lyhyt. Tästä alkoi todella vauhdikas lasku Vichyyn. Sataamiljoonaa kohti vaihtoa. 
Kengistä ulos, pois pyörältä ja juoksua telineelle. Kellossa 4:55! Tsiisus. Sehän meni paremmin kuin hyvin. Jes! Juostessa vaihtoalueella, jalat tuntuivat hyviltä. Pyörä omalle paikalle, pussi telineestä ja telttaan. Söin bananin kamoja vaihtaessa. tarvittavat energiat mukaan, PRO tipsinä yöllä pakastimessa ollut juomapullo, oli vielä hyvin hyvin viileä. Kaadoin sen päälleni. Henki salpaantui, mutta teki niiiiiin hyvää. Samoin vaihdoin lasit. On paljon fressimpi lähteä uusilla puhtailla laseilla juoksuun.
Rauhoitin tahtia, niin että sain suunnitellun vauhdin tuntumaan hyvältä. Aurinko alkoi paistamaan ihan kunnolla. Kuumuutta en siinä kaikessa tohinassa noteeranut oikein millään tavalla. Eka kierros meni ihan itsekseen ja olin ihan ookoo vauhdissa. Maalialueella huutelin vaimolle taas että saisiko niitä hiton sijotuksia? 
Ei saanu. Jatkoin kierrokselle kaksi. Energia suunnitelman mukaisesti geelikarkki joka toisella kilometrillä ei oikein toiminut. Energiat alkoi loppumaan, otin yhden cofeiini geelin ja hetken kuluttua valot syttyivät uudestaan. Joka pisteeltä muutama siemaisu urkkajuomaa, päähän 2-4 mukia vettä. Näillä mentiin. Special Needs pussukalle olisi ollut käyttöä. Olisi voinut pienen elektrolyytti pullon sinne jemmata. Olisi helpottanut suun kuivumista useista satoja metrejä ennen juomapistettä. Joka juomapisteen yhteydessä oli henkilö ruiskuttamssa puutarhaletkulla vettä kilpailijoiden päälle. Se oli todellinen helpotus tuossa kuumuudessa. Toinen kierros oli yli puolen välin. 
Akillesjänne/pohje alkoi kiristyä. Jouduin ottaamaan muutaman kävely askeleen ja venyttämään pohjetta. Se helpotti. Olisikohan se jokin hetkittäinen? Ei. Kierroksen loppupuolella sama toistui. Muutama pitkä kävelyaskel ja pohje aukeni. Oli kuuma ja hiki. Tuli muutama kylmäväre. Nestehukka? Ei se nyt käy. Kolmas kierros alkaa. Ensimmäisen pisteen jälkeen oli nurmikolla polvillaan oksentamssa mies, numerolapussa nimi Yevgeny. Muistatko vielä hänet? Hän oli se mäkirunttari. Hetkeä myöhemmin näin saman ryhmän kaksi muuta istuvan katukivetyksellä. Toinen itki vuolaasti. Oli hiton kuuma. Pohje kiristyi vähän väliä. Vaihdoin taktiikkaa. Kun pohje antoi juosta, juoksin niin lujaa kuin suinkin uskalsin/pystyin. Sillä tavalla pohje antoi edetä mahdollisimman pitkälle. Jos koitin juosta suunniteltua vauhtia se kipeytyi nopeammin. Sillä mennään. Vitutti kävellä. En tullut tänne kävelemään. Uinti meni jo ihan perseelleen, niin ei tämä nyt käy. Ärsyttävää, kun tälläisille vaivoille ei voi oikein mitään. Sellaista se pitkän matkan kisaaminen on välillä. Aurinkolippakin alkoi ärsyttämään kun se siinä keikku niin iloisesti. Käänsi sen väärin päin.
Mutta hei, ensi kerralla kun kaarran tästä portista maalialueelle niin saan kääntyä kohti maali, uuden kierroksen sijaan. Se on hetki jota on odotettu koko pitkä päivä. Viimeisellä kierroksella tuli vastaan 3 ambulanssia vilkut päällä. Melko raakaa. Nilkutin eteenpäin. Koitin tsempata, pohje kettuili tiheämmin, mutta koitin pysyä liikkeellä. Zombi katseisia kilpailijota käveli siellä täällä. Muutamalta kysyin onko kaikki ok ja peukulla kuitattiin. Jouduin taas kerran hidastamaan kävelyksi. Siinä vieressä käveli englantilainen mies. Kysyin notta mitä? Hänellä krappi molemmissa etu- ja takareisissä. Sitten kävimme seuraavanlaisen keskustelun.
Vaimolle ostin VIP passin. Se sisälsi kaikkea spessu katselu paikkaa, juoma ja ruoka huoltoa kisan aikana, ja mansikkana kakun päällä, hän sai tulla maaliviivalle vastaan ja pujottaa mitallin mun kaulaan. Se oli ikimuistoinen hetki! Hetken hengähdettyäni meni hierojalle. Kaula oli nirhautunut jo uinnissa, ja sen huomasin siinä pyöräilleessä, kun vettä kaadoin päälleni. Kun hieroja levitti öljyä reisiin, meinasi päästä itku. Jalat oli lämmöstä turvonneet sen verran, että asun lahkeen neulokset olivat painaneet takareidet vereslihalle. Tuntui tavallaan hyvältä, kun tunsin jaloissa jotain muutakin kuin särkyä. Juttelimme hierojan kanssa lämmöstä. Sanoin että olipa siellä lämmin jotain päälle 30 astetta? Ei. Siellä on 40 astetta. What? oikeasti? Katsoin kellosta ja Garmin näytti juoksun keskilämpötilaksi 33 ja maximi 37! Tsiisus. Ilmankos oli jano ja hiki. Ruokailuun kävellessä kävelimme Medical teltan ohi. Se oli aivan täynnä. Avasin liikuntahallin oven, niin edessämme eteisen lattialle tipahti samalla nainen polvilleen. Henkilökunta kantoi hänet telttaan. Hain safkaa ja istuin pöytään. Edessä oleva mies tippu tajuttomaksi lattialle. Sen teki hetken päättä eräs toinenkin. Aika heviä!
Hieno kisa kaiken kyllä kaikkiaan. Puitteet ja järjestelyt kunnossa. Englantia ei kauhean moni osannut, joten ohjeiden kyseleminen oli paikoitellen hieman vaikeaa. Mutta kaikesta selviää aina tavalla tai toisella. Kannustus oli suurta. Joka puolella, jopa pyörä reitillä oli kannustavia ihmisiä todella paljon. Juoksureitistä puhumattakaan. Osalla juomapiste vapaaehtoisista olivat pukeutuneet hassusti. Oli hassuja neniä, peruukkeja, ja sitten meillä oli vettä letkulla ruiskuttava pelle. Itse asiassa huikeeta kannustusta pitkin matkaa. Samoin maalialueella oli bileet käynnissä koko päivän. 
Pyörä telineeseen ja vaihtoon täyttä laukkaa. Vaihto oli nopeahko. Tuosta T2 touhusta on tullutkin jo aika rutiinin omainen.
Tunnustelin juoksua, se tuntui helpolta. Vilkaisin kelloa 4:50. Kelpaa, aika lailla suunnittelemani vauhti. Eka kierros oli yllättävän nopea ja helppo, metsässä pysähdyin kuselle. toinen kierros oli ekan toisinto ja sama tahti pysyi helposti. Olin sellaisessa zonessa että mikään ei häirinnyt, mielessä ei pyörinyt mitään, painoin vaan menemään. Seurasin tiiviisti HelTri selkää, kun hänen vauhti oli samaa. Ohitin 
Lähdimme Helsinki-Vantaalta matkaan 14.4 klo 21.50. Perillä Alicanten kentällä 01:15 Varasin meidän 5 hengen ja 4 pyörälaukun seurueelle reilun 13 hengen minibussin. Näin saatiin koko porukka ja tavarat näppärästi 50 min ajomatkan päässä sijaitsevaan kohteeseen. Kämpillä joskus 3 aikoihin. Pientä säätöä ja nukkumaan.
Kotiin päin mentäessä tein viimeisen 5 minuuttisen ana kynnys vedon sekä nuo ihanat minuutin allout vedot ylämäkeen. vajaa 4h pyöräilyn päälle kevyttä juoksua. ja terdellä kylmä Miguel. Ja Ullatuus, olimme ostarilla taas illalla. Löysimme todella hyvän pasta raflan. Parasta pastaa mitä olen koskaan syönyt!
ajoimme pyörä reitin vaihdosta asti aina ns. teknisen pätkän alkuun. Siitä eteenpäin olimme ajaneet jo aikaisempina päivinä. Reitti tuntui alkusi kovin sekavalta mutta ihan looginen se oli sitten loppujen lopuksi. Nousua tulee olemaan ihan tukevasti. Ja mäet alkoi heti vaihdosta. Ihan ajettavia ne kuitenkin oli. Laskut taas nopeita. Teknisellä pätkällä oli hieman piukempaa mäkeä, ja todella huono kuntoinen tie. Se tulisi ottaa rauhassa. Jos jossain voi ajaa ulos niin siellä. Tien epätasaisuus pomputti ihan hyvin, ja laskut oli nopeita pieniä serpenttiini laskuja joissa todella tiukkoja kurveja. ja laskun pohjalla aina 90 mutka. Urheilujen jälkeen suuntasimme kauniin aurinkoisen päivän kunniaksi rannalle. Suoritimme pienen avovesi uinnin tutustuaksemme vesi elementtiin neopreeni päällä.
Itse ajoin mäet kynnysten välissä, mutta muuten leppoisasti pyöritellenn ja seurustellen. Poljimme pidemmän kautta Orihuelaan nutella munkille ja kahville. Huikeen hienoa. Kaikilla oli kivaa ja oli lämmin. Takaisin tulimme myös pienen mutkan kautta. Vein jengin pienelle nousulle. 8,3 km ja keskijyrkkyys 7-8% ja max nousu 14% Itse painelin ylös VK sykkeillä. Arvatkaas paljonko Espanjassa on Strava pätkiä? Paljon. joka lenkiltä löytyy kymmeniä segmenttiä. Tuo nousu on myös yksi segmentti. Ei mitään toivoa kärkisijoista. Tässä nousussa sain sijan 2108…Sen päivän listoilla olin sijalla 35/37.. mäet eivät ole mätisäkkiä varten… Mutta edellisi päivänä VK vetoa ajaessani tuli tarve vessalle. Ajoin eräästä liikenneympyrästä suoraan kylään ja ensimmäisen kahvilan vessaan. Lenkin jälkeen huomasin että tällä pätkällä pääsin sijalle 3. 0,5 km pitkä suoratie. Wuhuu.. keskari 41,8 km/h… Takasin tähän päivään. Kaikki pääsivät nousun ylös. Vuoren päällä on kahvila jossa oli oiva paikka pitää tauko ja täyttää juomapullot. Poljimme leppoisasti porukalla kotiin kelistä nauttien.
Ajoaika 6:14 ja kilsoja kertyi 152km. Ja päälle tietenkin juoksu. Ai että maistui jääkylmä San Miguel taas hyvälle. Alkaa myös rusketusrajat reisissä vahvistumaan. Tietää taas mihin ajohousun resori asetellaan kotona. Safkaksi aivan loistava 9,- Asian wok buffet. En ole missään nähnyt niin isoa buffet pöytää. söin ihan helvetisti kaikkea uppopaistettua ihanaa ja myös kakkuja ja jäätelöä.. Uni tuli ihan itsekseen.
Olin ennakkoon varannut radan tunniksi. Näin saisimme uida rauhassa ihan omalla radalla. Napakan uinnin jälkeen kämpille aamupala nro. 2 ja yleistä touhuilua. Päivällä ohjelmassa oli puolentoista tunnin juoksu jossa seassa hieman kynnyksellä peuhaamista. Sää ennusteet pitivät paikkansa. Oli aikamoinen tuuli. Varsinkin meren rannassa sillä ranta jossa edellispäivänä pötkötimme oli osittain rantaan huuhtoutuvien aaltojen alla. 
Juoksu tuntui helpolta ja vauhtikin oli ihan ok. Meren rantaa myötäillen kulkee kävelytie jota pitkin on kyllä hieno juosta. ”huono” keli haitannut yhtään kun maisemat olivat todellakin kohdallaan.
Kävimme kämpille pyörähtämässä, ja lähdimme palauttamaan rouvan pyörää Torreviejaan. Aikamoinen seikkailu tuli yksinkertaisesta 8 km matkasta. koko matkan oli pyörätie, mutta jos se vaihtaa kadun puolta, kiertää korttelin tai yksinkertaisesti vaan loppu, niin kukaan ei ole viitsinyt laitaa opastetta että mitähän hittoa. Löysimme kuin löysimmekin Bikemania liikkeeseen juuri ennen kuin olivat sulkemassa lounastauon ajaksi. Ystävällisesti heittivät Sarin puoliväliin takaisin autolla. Loisto palvelua! Itse nautin palkkaria terdellä kun Sari saapui. Hienosti siitäkin selvittiin. Muutaman kerran piti kaivaa google maps puhelimesta kun ei ihan tiedetty mistä kuuluisi mennä.
Kysyimme aikaisemmin että onko info vain Espanjaksi, No, English too… ei muuten ollut. Kuuntelimme tunnin Espanjan lätinää. Reitit oli meille selvät, mutta muutamassa kohdassa sana IMPORTANTE paljasti, että ikäänkuin pyöräreitissä olisi jotain huomioitavaa… Infon loputtua saimme kysymyksiimme vastukset Englanniksi ja kaikki oli kunnossa. 
Paitsi se että muulle porukalle ei ollutkaan kuljetusta Orihuelaan T1:stä. Koska pyöräreitti olisi kokonaan suljettu, päätimme että he menisivät taksilla aamulla suoraan juoksureitille Eivätkä tulisaan katsomaan uinnin lähtöä/nousua. Kävelimme kämpille. Kasasin energiat valmiiksi, sekoitin juomapullot valmiiksi, samoin kun ekaa kertaa käytössä olevan geelipullon. Sitten nukkumaan, sillä kello soi 04:30 ja taksi tulisi hakemaan 06:00
Renkaiden täyttö, wattimittarin kalibrointi, pullot paikoilleen ja kengät pyörään kiinni. Vaihdosta oli bussikuljetus 2 km sijaitsemaan uniin lähtöön. Odottaessamme bussia paikalle saapui massiivinen poliisi letka valvomaan pyöräilyn sujumista. Huikea näky. 
Uinnin lähtö oli Gabo Roig nimiseltä rannalta. Sinne oli rakennettu sulkunauhoin ihan simppelit lähtökarsinat. Massa lähtö oli kuitenkin kyseessä. Tosin lähtöjärjestystä ei kukaan ollu varmaan miettinyt kovinkaan tarkkaan. PRO naisten, PRO miehet, Ikäryhmän naiset, nuoret/vanhat miehet ja viimeisenä 34-49 miehet.. Olimme rannalla hieman ennen kasia, ja startti olisi 8.00 Äkkiä alas rantaan ja veteen hetkeksi. Edellispäivien tuulista ja aalloista ei ollut mitään tietoa. Todella tyyni aamu. Ihmettelin kun kahdeksan jälkeenkin vedessä uiskenteli vielä ihmisiä. Kaikki odottivat. Noh, Startti tapahtui.. 08:45!! Jorge alkoi laittamaan poijuja paikoilleen 8 aikaan. Ei se täällä ole sitten ihan niin justiinsa. Seisoskelin vedessä, juuri siinä lähtö alueen jatkeena. Siitä näki hienosti PRO startit. Tässä mokasin, seurailin startteja innoissani ja kun huomasin että vihreä lakkiset (M35-49) ryhmä alkoi valumaan karsinaan, en enää päässyt eturiviin, vai jäin hieman taaemmas. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi eturivin lähtöpaikka ollut paikallaan.
Tästä alkoi ns. tekninen pätkä. piukkaa nousua, lyhyitä serpenttiini laskuja, mutta todella paska asfaltti. Tämäkään ei menisi Suomessa läpi. Olin ajanut tämän pätkän viikon aikana lähes joka lenkillä, joten osasin mutkat aika hyvin. Tällä pätkällä oli taas moottoripyörä ajoista hyötyä, pääsin kanttaamalla laskujen mutkat ihan heittämällä ja sain todella hyvin vauhdin nousuihin. Eräässä laskussa oli joku mies ajanut ulos. Mies makasi pyöränsä kanssa siinä pientareella ja poliisi oli avustamassa. Tien reunan jälkeen oli 2-3 m hiekka ja sitten joko metsää, tontin verkkoaita tai tässä tapauksessa betoni muuri. Toivottavasti tästä selvittiin suht ehjin nahoin. Tekninen pätkä on 10 km pitkä. Tässä ei ole aikaa juoda tai syodä kunnolla. Pitää olla koko ajan tarkkana. Tämän jälkeen asfltti muuttuu hyväksi ja tulee taas pidempi nousu. Koko nousun matkalla vasemmalla on appelsiini viljelmiä. Ne on todella hienoja. Mutta hei arvatkaas mitä tulee nousun jälkeen? no lasku. Ja todella pitkä ja äärimmäisen nopea. Alussa hieman jyrkempä ja kaksi serba mutkaa jotka pitää ottaa tarkasti. Sitten saa luukuttaa. polkemalla yli kuuttakymppiä, koko ajan vasenta ohituskaistaa käyttäen. Ei ole mäki kauriista enää mihinkään! Hah! Ylipaino = Ylivoimaa! Laskun loputtua saavuimme Torremendon kylään, josta alkoi järveä läheisyydessä kiertävä lisälenkitys. 5 täyskäännöstä. Torremendon kylässä oli reitin ainoa juomapiste. Otin pelkkää vettä. viilensin itseäni ja join hieman. Kylä nousun jälkeen kumpuileva tie laskee suolajärvelle. Kirkkaan sininen laguuni on uskomaton näky. 
Juoksu oli 3,5 kierrosta. Lenkin alussa juostiin palmupuiston läpi, täällä oli hyvä käydä taas pissalla. Niin teki moni muukin. Takaisin reitille palmujen alta sinkoili kisailijoita kisa-asut puolitangossa joka kierroksella. Juomapisteillä oli tarjolla kaikkea perus tarviketta. Vesi oli pienissä 2,5 dl pulloissa, Otin aina kaksi. Toisen kaadoin päälleni heti kokonaan, toisesta säännöstelin matkan varrella niin että se riittää seuraavalle pisteelle. En tiedä oliko tämä välttämätöntä, mutta tuntui hyvältä idealta. Ei siellä nyt niin kuuma ollut, vai oliko se lämpö vain minun päässäni? 
Juoksureitti oli kyllä hieno. Palmupuistoa, vanhan kaupungin pikku kujia, joen ylitys ja maalialue ole kaupunkin keskuspuistossa. Ja varsinkin maalialueen tuntumassa ihan mielettömästi ihmisiä kannustamassa. Musiikki soi ja kaikki juhlii. Terasseilla olevat ihmiset kannustivat myös raivokkaasti. Sari, Satu ja Juha hivuttivat itseään joka kierroksella lähemmäs maali, joten koskaan ei tiennyt missä kohtaa kuului huutoa. Käytin heitä myös roskiksena joka kierroksella.
Pienoinen pettymys heti alkuunsa. Mielessäni olin ajatellut 4:lla alkavaa aikaa. Mutta jos alle tekee 25 tuntia treeniä niin ei sitä mitään ennätyksiä aleta rikkomaan. ilman leiri väsymystä olisin ollut kyllä aikamoisessa lento kunnossa. Mutta hyvä kisa kuitenkin. Ja sopivasti jäi hampaankoloon…
