Oli seksihelle ja kaikkea siltä väliltä. Joku veti lärvit Ruisrokis, joku poltti itsensä segelbootin kannel. mä?, no mä ostin tripla-hupi rannekkeen pariin paikkaan.
Lahden IM 70.3 kisoissa olin ensimmäistä kertaa mukana ja oli kyllä hienot kisat ne. Hieman se myöhäinen startti aika tuotti vaikeuksia valmistautumiseen, kun meinas vanhaa miestä alkaa väsyttää odotellessa ja päikkärit ois ollu kova. Ja luulen että se ja sitten puolikuntoisen kisattu Samorin kisa oli yksi syy miksi päivä oli loppujen lopuksi hieman vaisu. Tai ei se nyt sillai huono ollut, mutta ei kunnon mukainen. Raskaasta kelistä huolimatta ainoa mikä tuona päivänä kulki oli uinti. (29:59) Sitten loppu päivä olikin hieman hiljaisempaa. Pyörä ei lähtenyt missään vaiheessa oikein kulkemaan, vaan se oli sellaista väkisin makaamista. Samoin juoksu, tahmeaa kuin maapähkinävoi. Nilkuttamalla 4:47 ajassa maaliin. Hieno kisa kaiken kaikkiaan. Kaikki toimi kuin junan vessa ja reitit oli kivat. Varsinkin juoksu.
Tästä suivaantuneena viestiä valmennusjohdolle norsunluutorniin että what about Joroinen? Could work.. Oh hell yeah, lets do it! Sinne sitten loputkin rahat ja nimi listaan. Hyvä ystäväni Jussi luuli pääsevänsä reissuun yksin, mutta ei. Hänen ilokseen ilmoitin että tulemme majoittumaan saman katon alle. Pari viikkoa armotonta harjoittelua ja hiilikuidulla täytetyn pakettiauton led-päivänajovalot suunnattiin kohti Joroisten taistelutannerta. Kannatti lähteä. Uinti kulki. 29:07, pyörä oli helppo 2:17 ja juoksu semi ok 1:42. Viimeinen laji ei ollut mitään ilotulitusta, mutta tasaisen tappavaa tahtia alusta loppuun saakka. Parempaan ei ollut paukkuja. Tulos oma uusi PB 4:33, joka peittosi vanhan 2:lla minuutilla ja tällä irtosi Suomen kovimmassa AG sarjassa sija 11. Sub 4:30 oli tavoitteena tälle kaudelle, mutta se antaa odottaa seuraavaan kesään se.
Omaan silmään pieni osallistuja kato oli huomattavissa jo parkkipaikkojen saatavuudessa, kisa-infossa sun muissa. Ei ollut samanlaista kuhinaa Urheilukentällä tai Valvatuksella kuten aikaisempina vuosina. Tämän takia myös järjestelyjä oli hieman muutettu aikaisemmista vuosista. Ymmärrettävää kyllä jos puolimatkalla oli noin 600 kisaajaa, kun muutama vuosi sitten siellä oli viivalla 1500. Hyvin kaikki toimi edelleen, mutta legendaariseksi muodostunut Joroisten henki oli kyllä laantunut.
Olin ilmoittautunut jo Säkylä triathloniin aikaisemmin, mutta Joroinen sotki hieman suunnitelmia. Ja tästä syystä yksilökisa oli nou nou, mutta joukkuekisan pyörä tai uinti osuus olisi ok. Sain kuin sainkin kerättyä ympärille joukkueen ja pääsimme viivalle. Koska juoksu ei ole se mun vahvin laji ja uimariksi ilmoittautui seuran yksi kovimmista ellei kovin uimari Legendaarinen Hopeakylki-Silakka, niin mulle jäi tuo pyöräily. Sillin tullessa 1500m uinnista vaihtoon 22 min jälkeen startista, sain aloittaa 40 km pyöräilyosuuden kärkiauton takana. Pää alhaalla ja laikka punasena painettiin menemään. Tavoite oli ajaa alle tuntiin. 2 kierroksen reitti ja 20 km kääntöpaikalla kello näytti 28 ja risat. Yleisöstä kuulin että 57 minuuttiin menossa. Eli oikeinkin hyvä kyyti. Pikkasen lisää painetta reisiin viimeiselle kierrokselle kun paukkuja tuntui olevan ja vaihtoon ajassa 55:58. Uusi reitti ennätys ja omat uudet PB:t niin 10km, 20km kuin 40 km aika-ajoon. Alku viikosta velodromilla Darbyn kanssa hiottu ajoasentoa toimi kuin unelma. Huikee setti. Teemu lähti 7 minuutin kaulalla juoksemaan kymppiä järkyttävässä 33 asteen helteessä ja tuli tietenkin päivän ykkösenä maaliin ja korkein palli oli meidän.
Miten Summeri on menny? Näin meni mun. Kivaa on ollut, ja kuvissa hymyilen ennen startteja, mutta kyllä hymy irtosi myös kisojen aikana. Kysy vaikka Brotkinilt.
Sittemmin lenkit ovat pidentyneet, koska kauden päätapahtuma Challenge Almere-Amsterdam lähenee. Se olis semmone 42 päivää ja saa pukea Suomi verkkarit päälle. Tuntuu että palaset alkaa pikkuhiljaa loksahtelemaan paikoilleen ja kunto pitkälle matkalle valmistumaan. Tsemppiä kaikille loppukesään!
// Kimmeli
kimmoholmstrom.com 