Teneriffan treenileiri

5 huhtikuuta

Sillai kai, sano sketsihahmo.

Täällä sitä nyt istutaan koneessa matkalla Teneriffalle viettämään viikon mittaista treenileiriä. On tätä

odotettukkin. Loma tulee kyllä niin loisto kohtaan sekäk tarpeeseen. Ja mikä sen mukavampaa kuin viettää se harrastaen lämpimässä ja vielä loisto seurassa. Mutta jos Tatun muokkaamaa ohjelmaa katsoo niin ei tästä mikään lepoviikko ole tulossa, Melko runsas on tulevan treenin määrä. Pistetään setä pieneen testiin. Vieruskaverit tuossa ryystävät punaviintä ja viskiä sillai että heillä on myös loma edessä, mutta eri tavoitteet lomasta kuin mulla… Mutta kaikki tyylillään. Hyvää lomaa teille!

Kello on 11.05, korvissa soi Stone Sour, ryystän melkein ilmasta lentokoneen ostoskärrystä ostamaani 150ml kokistölkkiä ja rouskutan pähkinä sekoitusta. Ulkona paistaa aurinko niin perusteellisen komiasti että voi pojat. Joko ollaan perillä? Ei kuulemma vielä. Laskeudumme klo 15 jotain suomen aikaa.. Eli hetki vielä. Noh hyvää aikaa kirjotella. Tässä alustava treeni suunnitelma.
Pe aamu: matkustusta, Iltapäivällä kevyt juoksu 20 min + kuntopiiri
La aamu:Pyörä 2-3 h kevyttä
Su aamu: Uintitreeni altaassa 1-2 h, Iltapäivä: pyörä 3-4h +
juoksu 15 min pk
Ma aamu: kevyt pyörä 2-3 h iltapäivä kevyt juoksu 30 min, pk + kuntopiiri
Ti aamu: pyörä 1,5-2h + juoksu 40 min vk 1+2+3+4+3+2+1, Iltapäivä: pyörä 2h pk
Ke aamu: pyörä 5-6 h + 10-15 min hölkkä
To aamu: Uintitreeni/allas 1-2h, iltapäivä: kevyt juoksu 30-45 min + kuntopiiri
Pe aamu: avovesiuinti + pyörä 3-4 h
La matkustus kotiin.
Ja alarivillä lukee fonttikoolla 72 VENYTTELE JOKA ILTA!!!!!!!!!!!!!!!
On sitä siinä kuulkaas touhuttavaa.. Uuh, ihana tuoksu valtaa matkustamon. Se on kuulaas ruoka-aika, lihapullia ja muusia. Nam. Teneriffalta jatketaan. Steve MTH out!
Välikommenttina sanottakoon, kuten kuvasta näkyy, ei se ihan lihapullat ollu. Maukas ateria kuitenkin, ja ilmainen vielä joka oli yllätys.
Kone laskeutui ilman murheita ja laukutkin tuli perille joten taksi metsästämään ja kohti hotlaa. Joka muuten on Chayofa Country Club. 5 kilometriä vuoristoon Los Cristianoksen keskustasta. Hotelli on

todella hyvä tähän tarkoitukseen ja miks ei muutenkin. Perus siistit huoneet, keitto mahdollisuudella. On allasta baaria ravintolaa sun muuta.

Kamat huoneeseen, ja mittarilla kylille hakemaan aamupala tarpeita kun aamulla olisi tiedossa jo ensimmäinen pyörätreeni. Seppoa lainatakseni Hiper Dino on se ainoa oikea paikka shoppailla ruokaa kun ollaan Canarialla. Sieltä saa meinaa parasta palautus juomaa. Batildo a cacao. Valmista soijamaito pohjaista kaakaojuomaa. Slurpsista. Tuota lenkin jälkeen niin avot. Taas valmiina uusiin seikkailuihin. Fillarin kasaus ja muiden kamojen levittely ympäri kämppää sekä tsekkaus välineiden toimivuus aamu varten. Ilen kanssa juoksemaan ja samalla tutkimaan paikkoja josko löytyisi jokin hyvä juoksu pätkä tulevia hölkkiä

varten, Ei oikein ekalla kerralla löytynyt, muuta kun mäkeä. 8.6 km ja 53 min. Nousua oli 225 m. Sittemmin ilkka löysi läheisen sairaalan ympäristöstä kohtuullisen lenkin jota voi tulevissa veto treeneissä ja muissa juoksuissa käyttää. On ainakin apu lähellä jos lähtee taju! Juoksun päälle tein vielä kuntopiirin. 3×20 vatsa, 3×20 selkä ja 3×20 kyljet. Salilla olen tottunut tekemään vatsoja 10 kg levy mahan päällä. Nyt sutkutin ilman painoa hetken ja kirosin kun tässä menee koko yö kun ei tunnu missään.. Sartza sai älynväläyksen ja haki mulle jääkaapista 5 litran vesitonkan. Johan alkoi toimia. 8 litran olis ollu parempi, mut mentiin sillä mitä oli. Selät tein ristinostoilla mahallaan ja kyljet 2 vesikannun kanssa 🙂 Hätä keksii keinot..

Lauantai:
0600 ja automaattisesti ylös ja kahvia keittlemään. Yleistä kikkailua, facebookkia ja meilejä lueskellessa. 08.00 treffit Ilkan kanssa respan edessä ja eka lenkki on tosi asia. Sartza väijyi

parvekkeella puhelimen kanssa, jotta saa otettua päivän starttikuvan ja samalla tukittua somea kun olen itse estynyt. Ohjelmassa luki 2-3h kevyttä pyörää joten päätimme karttoja selatessamme lähteä hotellilta suoraan ylös Vilaflor nimiseen kylään. Se on ikäänkuin taite kohdassa. Siinä pitää päättää haluaako lähteä kipuamaan Teidelle päin vai jatkaa jotakin muuta reittiä jonnekkin alas päin. Feltti tuntui kiipeävän yllätävän hyvin ja en ollutkaa niin kovissa vaikeuksissa sykkeen tai jalkojen kanssa kuin kuvittelin. Tämähän sujuu oikein näppärästi. Vilafloriissa on kahvila
jossa mageet punaiset Coca-Cola penkit terassilla. Terdellä on auringon paisteessa hieno nauttia vaniljakreemi pullaa ja kokista. Kylä ja kahvila on aika korkealla. 1370 m merenpinnasta ja yhtäjaksoista nousua hotellilta on 1100 m kun taas laskua on vain vaivaiset 4 m jotka tulevat kun respasta laskee päätielle… Päätimme laittaa tuuliliivit päälle ja suunnata alas päin, mutta erikautta kuin mistä tultiin. Otimme suuntimaksi Granadilla nimisen kylän jä lähdimme tykittelemään mutkaista vuoristotietä sinne. Hienoa tietä laskea ja ne maisemat…

Eka päivä pyörällä ja oudot tiet niin ei oikein uskaltanut kantata.. myöhemmin sitten polvimaassa. Grandillasta käännyimme kohti lentokenttää ja jatkoimme laskemista. Mereltä puhaltava sivutuuli oli sen verran voimakasta että kun rullaa 40 km/h loivaa mäkeä alas, niin

puuskittainen tuuli meinaa paiskata kaktuksiin. Sai oikein pitää sarvista kiinni ja hidastaa. Moottoritien
vieressä kulkevaa vanhaa tietä polkien kohti Los Cristianosta. Matkalla on Lidliä, Intersporttia ja paikallista Clas Ohlsonia sekä Jokin Bauhaus tyyppinen sekametelikauppa. Keskustan liikenne ympyrästä viimeinen nykäsy hotellille. n.5 km ja 200 m nousua. Huh. Hymy oli kyllä herkässä kun hotellille saavuttiin. On tää vaan niin siistiä

Lenkin tiedot:
Ajo-aika 3.22
Pituus 70 km
Keskinopeus 20,6 km/h
Max.nopeus 54 km/h
Nousua 1660 m
Max korkeus 1377 m
Keskijyrkkys 7 % max 12 %
Sunnuntai:
Seppo ja Karri saapuivat eilen aamulla. Joten tämän hetkinen totaali joukkuevahvuus oli saavutettu.Ohjelmassa oli aamulla uintia ja iltapäivällä 3-4 h pyörää jonka päälle 10-15 min kevyttä juoksua.
Uintia varten olin varannut paikallisesta uintikeskuksesta 50 m radan meille 2 tunniksi. Ihan perus siisti maauimala, joka täyttää uinti treenin tekemisen kriteerit. Kauhanenkin tykkäisi varmaan vitsejänsä täällä vääntää. Kultaiset kaartekin on aika liki 😉 Ohjelman mukaan tehtiin uinti alkuun tekniikka ja siitä 400, 300, 200, 100, 50 vetoja. 1h 30 min ja 3700 m. Paikan vartija oli sen näköinen jässikkä että jos sulla ei ollut uimalakkia ( joka on tuolla muuten pakollinen) tai et käynyt suihkussa enne altaaseen menoa, niin se varmaan lataa lippaallisen kalashnikovilla ennekuin kysyy mitään.
Treenin jälkeen kävelimme rantaa kohden etsien jotain ruokapaikaa. Löysimme ihan loistavan aamiais-buffet mestan. Kaikki annokset ja juomat maksaa à 0,70,-. keräät niitä tarjottimelle haluamasi määrän ja maksamaan. Meidän kahden aamupala maksoi 7,35,- josta Sarin ottama Cola pullo maksoi 2,-. Melko edullista ja hyvää. Kaupan kautta kämpille pötköttää kun iltapäivällä on vielä hieman puuhaa edessä. 15.00 starttasimme päivän toiselle setille. Päätimme ajaa elisen lenkin toisinpäin. Juu, alku meni ihan hyvin mutta jossain kohtaa olemme kääntyneet pois reitiltä koska tiestö alkoi olemaan outoa ja nousut aikamoisia. Legendaarinen lause “ei tätä voi enää kauan

jatkua” piti taas paikkansa. Ai ei vai? No voi ja jatkuu ja jyrkkenee. Jyrkimmässä kohdassa oli yksi rottakin antanut jo periksi ja heittäytynyt auto yliajettavaksi. Kyllä sekin nyt jotain kertoo. No mutta päästiin kuin päästiinkin kinttupolkua pitkin takaisin sivistyksen pariin ja uusi suuntima löytyi kartasta helposti. Ja homma jatkui yllätys yllätys nousemalla mäkeä ylöspäin. Uuhh. Pysähdyimme matkalla eräässä kylässä kokiksella ja jätskillä. Lämpöä piisasi ja hiki virtasi. Matka jatkui kohti Vilafloria. Hyvässä seurassa tuollaisten eläimellisten mäkien polkeminen menee sutjakkaasti. Varsinkin kun kannustus on sellaista ei lasten korville soveltuvaa tekstiä. Yksin tästä ei varmaan tuli juurikaan mitään, eikä tästä nauttisi millään tavalla.
Kahvilalla tuuliliiviä päälle lasku hotellille alkakoon. Ei ihan peekoo puolella pysytty, mutta ei se pahasti ylikään mennyt. Hyvä lenkki kuitenkin.
varmaan lataa lippaallisen kalashnikovilla ennekuin kysyy mitään.

Lenkin tietoja:
Ajo-aika 3.06
Matka 70 km
Keskinopeus 21,8 km/h
Max nopeus 68,4 km/h
Nousua 1660 m
Max korkeus 1377 m
Keskijyrkkyys 8% max jyrkkyys 16 %
Maanantai:
Aamulla kevyt pyörä 2-3h. Noh. Lähdimme aamusella startti kuvien ottamisten jälkeen rantaa pitkin kohti Las Americasia ja La Caletaa. Tarkoituksena ajaa rannikon tuntumassa rauhassa se 2-3 h ilman

turhia puristuksia. Noh. Bling Navi virhe 2. Päädyimme jollekkin jumalan hylkäämälle kinttupolulle. 1 auton levyinen tie joka jyrkkeni vaan koko ajan. Porukka kun kerran on aika periksiantamatonta, niin kuolematon lause, “ei se nyt voi enää paljoa nousta, kun ollaan kerta jo näin ylhäällä” ja “kyllä se tuon mutkan jälkeen helpottaa” tuli sanottua monta kertaa. Ja ovat edelleen täyttä p#%kapuhetta! 5 kilometriä ja noin 1,5 h jälkeen päätimme kääntyä takaisin kun ei sitä loppua ei kertakaikkiaan voi ajaa pyörällä. Muutamassa kohdassa eturengas keveni sen verran, putkelta runtatessa, että tuntui kuin pyörä olisi kipannut selälleen. Ja jaloissa oli sellainen tunne että niistä ei kerta kaikkiaan saa enää enempää voimaa ulos. Laskettelimme siis takaisin ales, joka oli myös yhtä mukavaa, koska piti roikkua satulan takana sillai DH-tyylillä, jottei Feltti kipannu naamalleen niissä jyrkissä laskuissa. Melko

mielenkiintoinen retki kyllä. Never Again! Tästä pyöräilimme turvallisesti rantakatujen kautta takaisin hotellille. Muutama päivä myöhemmin osallistuimme Jeren Miian kanssa Sartza-Tour`s retkelle juuri tuolle samaiselle reitille. Allamme hyrisi Isolohko (1.0) Fiat panda, Tämä italialainen koirankoppi nousi juuri ja juuri ykkösellä nuo pahimmat kohdat. Ei ollu kauheen kaukana
etteikö sekin kottero olis kipannut katolleen. Myöhään illalla, sysipimeässä tehty roadtrip ei tehnyt kokemuksesta yhtään helpompaa. Auto kun nousee pystysuoraa tietä ylös niin sitä ei vaan nää mihin se tie seuraavaksi kääntyy. Kartturilla kauhia vastuu hei. Kukkulan toiselta puolelta nousee hieman paremmassa kunnossa oleva tie. Tulimme Pandalla tät takaisin alas. Ei syhtään sen loivempi, mutta paremmassa kunnossa. Kerroin Ilelle tästä. Vastaus viestiin oli. No sitten pitää käydä ajamassa se toinen puoli. EI VOI LUOVUTTAA!!! nih…

Murder Hill tietoja.
Aika 2:24
Matka: 45 km
Keskinopeus 18,7 km/h
Max nopeus: 67,6 km/h
Nousua: 1163 m
Max korkeus: 703
Keskijyrkkyys 9% max +20%
Iltapäivällä oli vielä kevyt 30 min juoksu. Juoksin hotellin lenkkiä 6x ympäri. Ei ehkä paras vaihtoehto koska nousua aika paljon. Kävelin ylämäestä aina puolet koska muuten se ei oli ollut enää kevyt. Lämpö +26, kauhia hiki tuli. 4,4 km / 28 min. Ja nyt olin palauttavan olueni ansainnut!
Tiistain tripla päivä:
Aamulla 1,5-2 h kevyttä pyörää. Heti perään 40 min vk juoksuvetoja ja iltapäivällä 2h pyörää. Perinteinen startti 0800 respasta. Lähtö kuvat, räps ja matkaan. Suunta kohti lentokenttää josta lepposaa perusnousua kohti San Miguelia. Siitä piti laskea kohti hotellia, mutta aikaa tuohon ei mennytkään niin

paljoa kun kuvittelimme, niin otimme extra mutkan matkaan. Jatkoimme nousua kohti Escalonan kylää. Joka olikin ylläri pylläri taas hieman piukempaa nousua kuin alku. Mutta ei se haitannut. Hyvin tuntu jalat toimivan. Ja hieno oli tie. Ja maisemat jälleen kerran. Escalonasta saikin sitten laskea yhtäsoittoa suoraan hotellin portille. Edelleen sika mageeta puuhaa!

Lenkki tiedot:
Aika: 2:04
Matka: 44 km
Keksinopeus: 21,5
Max nopeus: 67,4 km/h
Nousua: 1104 m
Max korkeus: 1016 m
Keskijyrkkyys 7% max 12%
Kämpille, lisää geeliä naamaan, juomapullo mukaan ja verraten sairaalalle. Juoksuna oli VK vetoja1+2+3+4+3+2+1 min 1´min palautuksella. Jalat tuntuivat yllättäävän hyviltä koko treenin ajan vaikka alla oli aamun pyörä ja kuitenkin jo 3 päivääyhtäjaksoista puuhaa. Sain joka vedolla hieman kiristettyä vauhtia niin ettei sykkeet lähteny

räpylästä. Raaka oli kyllä keli. Tuolle lenkille kun tuuli ei oikein osu millään. lämpöä oli karvan alle 30, niin kumaa tulee kuulkaas ja hiki virtaa. Loistava treeni kuitenkin. Ja meni vielä ihan nappiin. Verryttelynä kävely hotellille, koska matka pelkkää ylämäkeä…

Vedot:
Matka: 4,05km
Aika: 22:05
Vauhti: 5:27/km
vedot: 5:22-4:17/km
Kämpille syömään ja päikkäreille. Iltapäivällä oli vielä luvassa polkemista.
Starttasimme klo 16.00 välipalan ja pienen levon jälkeen päivän kolmannelle treenille.
Ajoimme suoraan ylös Vilafloriin, Ilkan speciaali Jungle park nousun kautta. No sehän oli sellainen näpsäkkä alku. 10-12% nousua keskimäärin ja jyrkin kohta 19% ja tätä 2,5 kilsaa. Tämä siis lähti suoraan hotellimme takapihalta. Jalat menivät hetkellisesti ihan hapoille jos ei muuta. Perus polkemista siitä eteenpäin. Tosin päivän 2 treenin rasitus ja tuo terhakka aloitus näkyi sykeissä. Tais pk vaihtua osittain vk:n puolelle…Vilaflorissa kokikset ja jätskit. Lasku San Migueliin ja siitä edelleen lähi kylien kautta hotellille. Melko piukka päivä kaiken kaikkiaan, Mutta kaikki ohjelman treenit tuli tehtyä ja mikään ei lähtenyt lapasesta.

Noh, viimeisen pyörän alku ehkä hieman, mutta ei lasketa sitä. Se oli vahinko…

Lenkin tiedot:
Aika 2:03
Matka: 40 km
Keskinopeus 19,5 km/h
Max.nopeus 61,5 km/h
Nousua 1092 m
Max kork. 1370 m
Keskijyrkkyys 9% max 19%
Keskiviikko:
EL TEIDE! Starttasimme aamulla perinteisesti 0800 respan edestä räps, räps ja Sartza kiitti prvekkeelta.

Aloimme kiivetä suoran Vilafloriin jossa olisi ensimmäinen tauko. Naisväki oli vuokrannut Vantteran Isolohko Pandan jolla tulivat perästä. Ilkka oli parkkipaikalla jo naureskellut auton rekkaria joka oli 5-1 96 HMF. Hän kysyikin että mitä tulee mieleen kirjaimista HMF? HelloMotherFucker! Sopii kuulemma mulle kuin peukalo käteen. Totta! Loisto keksintö, naurattaa edelleen. Auto toimisi samalla pienenä huoltoautona. Annoimme kaiken ylimääräisen auton kyytiin. Extra juomapullot, tuuliliivit ja irtohihat sekä sisäkumeja että päälirenkaita. 1:30 min ja 18,5 km myöhemmin olimme siis kiivenneet vajaat 1100 m ja olimme 1370 metriin korkeudessa ja jälleen kerran Coca-Cola tuoleilla nauttimassa virvokkeita. Ja eikä aikaakaan kun rouvat, Kakku-Miia ja Aino vauva saapuivat myös. Jutustelua, valokuvia ja kartan tsekkausta. Matka
jatkui kohti Teideä. Tästä eteenpäin kaikki oli uutta tietä kaikille koska aikaisemmin olemme kääntyneet aina alas tuosta risteyksestä. Mäen profiili oli alussa samaa kuin alkumatka. Kasvusto muuttui 1500 korkeuden ohitettuamme. Samoin huomasin sykkeen nousseen hieman. Luulen johtuneen tuosta korkeudesta. Toki voihan aikaisempien treenien rasituskin tehdä jo tepposiaan. No oli mitä oli, meno jatkui porukassa. Tie kiemurteli serpentiinitiemäisesti sulamisvesi rotkoen lomassa. Syviä rotkoja joissa kasvoi valtavia vuoristokuusia. Puut olivat useita kymmeniä metrejä korkeita. Ja neusia oli van puun yläosissa. Aivan järkyttävän kokoisia puita. Ja kävyt oli myös sitä luokkaa. Sellaisia kahden kämmenen kokoisia möllyköitä. Tie hieman jyrkkeni. Alkoi hieman reisissä painaa ja henggityskin alkoi kiihtyä. Olimme noin 2000 m
korkeudessa kun tauko oli taas paikallaan. Pysähdyimme tien viereen nauttimaan High5 Summerfruits energiageeliä sekä energia patukkaa, jotka huuhdoimme alas High5 urheilujuomalla. Muutama serpenttiini mutkan jälkeen tie alkoi tasaantumaan ja alkoi pieni lasku alas Teiden kansallispuiston laaksoon. Maisemat oli ihan älyttömät. Pilvien yläpuolella 2 kilometrin korkeudessa Ja pilven läpi törrötti vieresen Palman saaren huippu. No Words! Laskettuamme laaksoon, maisema muuttui ihan totaalisesti. Ei puita, ei vihreää. Tummaa laavakiveä ja aavikkomaista hiekkakenttää silmin kantamattomiin. Keskellä törrötti Teiden huippu, joka kohoaa aina 3700 m saakka. Tosi karua ja askeetista. Tälläistä voisi olla vaikka kuussa. Tuolla on kuulemma kuvattu mm. Apinoiden planeettaa ja
joitakin lännen elokuvia. Hieman kuvia sieltä ja täältä ja matka jatkui kohti Teiden huipulle vievää kondoolihissin lähtöasemaa. Eli siis pientä nousua taas luvassa. Alkoi ilma olemaan sen verran ohutta että sykekkin oli jossain ihan muulla missä pitäisi. Mutta ei mitään hätää ollut kuitenkaan. Hieman jäin porukasta jälkeen, kun kuvailin Shimanolla käsivaralta hieman dokumentti pätkää välillä. mutta en antanut sen häiritä. Jatkoin omaa tahtia eteen päin. Parador hotellin kohdalla jätkät venailikin jo, jatkoimme saman tien yhdessä taas matkaa, jota oli jäljellä enää muutama kilometri. Tie näytti ihan suoralta mutta meno oli erittäin tahmeaa. Mittari ilmoitti että 3% nousua. No ilmankos. Koko päivän kun kipuat 7-9% mäkeä niin tuollainen pieni nousu näyttää tasaiselta. Legendaarinen optinen harha nääs.

Viimeinen rykäisy kondolin lähtöpaikalle tuntui siltä että ei oikein enää jaksaisi, mutta jostain sitä puhtia

aina vaan löytyy. Naisväkikin siellä jo odotteli. I made it!!! Olin siellä mihin uhosin meneväni, ja niin menin. Ja pelkällä lihasvoimalla. In your face Teide! 4 tunnin, 49 kilometrin ja 2200 m nousemisen jälkeen oltiin 2300 metrin korkeudessa, kuumaisemaa ihaillessa ja nauttiessa nutellamunkkia, cafe con lecheä sekä colaa kondoliaseman kahvilassa. Ainokin oli selvinnyt nousujohteisesta automatkasta ihan vaan nukkumalla. Sielä sitä kahvilassa kukin varmaan nutellat rinnuksilla taputtelin itseäni selkään. Kaffet naamariin, märkä kypärä päähän, ryhmä kuva huippua vasten. Huoltoautosta poimimme irtohihaa sekä tuuliliiviä päälle. Vaihdoin myös juomapullot kun olivat molemmat mekein tyhjiä jo ja hotellille oli kuitenkin vielä matkaa vaikka laskujohteista.
Laskimme kondolihissiltä laaksonpohjalle josta käännyimme eri tielle josta tulimme. Tie oli ihan törkeen huonossa kunnossa. Ja se oli raivattu tulivuorelta aikoinaan valuneen laava tsydeemin läpi. Molemmin puolin tietä oli metrin korkuinen laavavalli. Aika ihmellistä. Pysähdyimme antamaan rengas ensiapua yhdelle sveitsiläiselle kaverille jolla oli sattunut rengasrikko. Tosin hän oli hätäpäissään ampunut 2 kappaletta Co2 patruunoita jo ohi, ja samassa rytäkässä oli ventiili saanut sen verran siipeensä, että ei pumpulla saanut sinne enää ilmaa. Hänen muu porukka oli jo huipulla. Jannu sai kuitenkin ohiajavalta averilta autokyydin huipulle jottaa saa kavereiltaan uuden sisäkumin Eli saimme rauhallisin mielin jatkaa matkaa. Tie oli pitkään todella huono kuntoista. Mutta rento-ote kahvoista ja perse irti penkistä pystyi silti laskemaan neljääkymppiä, kunhan tarkkaavaisesti väistelu suurempia monttuja. Pidimme muutaman valokuvaus
tauon. Tiestön parannuttua, aloimme ajaa taas kilpaa. Leuka stemmissä paahdoimme mutkaista vuoristotietä ales toinen toisiamme ohitellen. Aivan törkeen siistiä, ja huomaamatta olimmekin jo alle 1000 m korkeudessa ja kylässä josta jatkaisimme kohtii rantaa ja hotellin nousua. Rantaan johtanut tie oli kumpuilevaa kuten Gran Canarian rantatie. Ajoimme aika lujaa, alaotteelta polkien + 40 km/h. Yhdessä alamäessä joka notkon pohjalta kääntyi oikealle 90 astetta nousten siitä hieman ylämäkeen tajusin olevani optimi imussa Sepon takana. Kurvin jälkeen 2 napsua lisää vaihteita pesään penkistä ylös ja törkee spurtti imusta ohi mäkeen. Seppo huusi nyt on Kimmo irti. Ilkka vastasi Oho! Nautin koko nousun ajan, kun se osui niin nappiin kuin olla ja voi. Hidastin tahallani mäen päällä jotta pojat saisivat mut kiinni
helpommin. Ei tää kuitenkaan mikään oikea kisa ole..mutta tilanne ei kuitenkan ollut ohi, seuraavassa kohdassa Seppo ja Ile kuittasi samalla tyylillä minun ohi. Poljin pojat kiinni ja tätä kilvoittelua jatkui La Calettan rantakaupunkiin saakka. Aivan sairaan mageeta kisailua! Ranta reittinä vakio La Caletta-Adeje-Las Americas-Los Cristianos, siitä isoon liikenneympyrään ja viimeiseen 5km / 200 m nousuun kohti hotellia. Taas sai ajopaitaa avata kun tuli hieman hiki.

Sanoinkin että nykyään sen voi jo avata ihan kunnolla kun enää ei man-boobist valahda vaakaputkelle…Tasasta polkemista loppuun saakka ja vihdoin hotellin pihalla. Ristus mikä reissu. Soijaakin pukkas pariinkin otteeseen. Reisiä ja pohkeita

polttelee, mutta on törkeen hyvä fiilis. Melkein kuin kisoissa maalin tulon jälkeen, mutta ei kuitenkaan ihan.. Ohjelman mukaisen 10-15 min hölkän
jätin väliin koska jaloissa ei tuntunut olevan mitään ihan hirveetä ruutia enää jäljellä. Ja kun hotellin ympäristö on niin mäkinen että kävelyksi se olisi kuitenkin mennyt, päätin venyttellä kunnolla ja mennä suihkuun. Illaksi oli varattu pöytä koko porukalle Tree Housesta. Altaalla kuitenkin palauttavaDorada- olut enne ruokailua. Päästään lihalautasta taas syömään. Hieno päätös hienolle päivälle!
Lenkin tietoja:

Kokonaisaika 7:08, ajo-aika 5:52
Matka: 118 km
Keskinopeus: 21,3
Max.nopeus 68,2 km/h
Nousua: 2785 m
korkeus 2300 m
Keskijyrkkyys 7% max 13%
Torstai:
Ohjelmassa oli allasuintia aamulle, mutta olin jotenkin sekoillut päivien kanssa vuoroja varatessa. Olin
Torstain sijaan varannut vuoron keskiviikolle joka oli Teide päivä. Autvuokraukset sun muut jo hoidettu sille päivälle. No ei midist. Menimme tekemään perjantaille piirretyn avovesitreenin sitten tänään. Ja olikin varmaan ihan hyvä veto. Jalat ja kroppa olivat hieman väsyneet eilisestä puristuksesta joten meressä kelluminen oli parempi vaihtoehto kuin altaassa 10x50m, 2x500m, 8x50m 2+, 3×300 2-, 4×50 3 + 1000 kelausta….
Oltiin rantsussa 0930, ja aika rauhallista oli. Ravintolat oli juuri aukeamassa ja rantakadulla oli vain muutamia aamulenkkeilijöitä. Vaseliinia niskaan ja kumia päälle. Puku tuntui oudolta taas pitästä aikaa, mutta i love the smell of neopren in the morning. Se tuo mieleen kesän. Mittarin mukaan vesi oli +18c Optimi lämpö siis. Alkuun puku tuntui puristavan taas. Mutta helpotti loppua kohden. Ei ollut ihan
Pimmon aamu tänään. Ilkka ja Karri kauhoi menemään edessä. Minä taas uin pieniä pätkiä kerrallaan. Välillä uin hetken rintaa tai selkää ja väillä ihan vaan kelluin kasvot vedessä ja ihmettelin 8-10 syvyydessä näkyvää pohjaan. Siellä oli laiturin perustuksia, vanhoja kalaverkkoja, pari soutuvenettä ja joitakin pieniä kaloja. Sellaisia valeita joilla musta piste pyrstössä. Mielenvikasta. Ja jätin itsestänikin jotain sinne. Pissasin veteen.. heh heh hee.. Juu, ja vielä 4 kertaa.. Mutta hyvä “treeni” kuitenkin 1:09 ja 2850 m. Aamupalalle taas siihen hyvään buffet mestaan.
Kaupan kautta takaisin hotellille. Vesi, kahvi ja maito oli loppu. Eikä juuri paistttu pantonkikaan huono ole. Skippasin iltapäivän juoksun koska tunsin oloni hieman tukkoiseksi ja väsyneeksi. Turhaa repiä kun ei ole mikään pakko. Ja on sitä jo piru tehtykkin. Ja onhan perjantai vielä jäljellä. Loppu päivä olikin sitten pyhitetty shoppailulle. Lähdimme HelloMotherFucker Pandalla huristelemaan kohti rantaa. Kävimme kaikki krääsäkaupat läpi sekä Miian
löytämässä leipomo cafeteriassa kakku kaffeilla. Paluumatkalla huomattiin Oakley – 40% kauppa. Miia meni sovittamaan laseja. Pörräilin siinä myös ja ihmettelin laseja. Myyjä tuli avaamaan yhden lasikaapeista ja ojensi mulle lasit. These might suit you sir? These are carbon, yes… Kuitu-Kimmon maine on siis levinnyt jo tänne. Scuderia Ferrari jupiter special edition lasit… 359.- jäivät tällä kertaa hyllyyn. Mutta hauska sattuma.. Illalla oli tarkoitus mennä porukalla syömään kun Sari ja Pekka sekä Little D saapuivat myös mestoille, mutta matkustuspäivät ovat aina sen verran rasittavia, varsinkin pikkuväelle että päätimme siirtää yhteisillalista perjantaille. Sartzalle tuli jostain migreeni joten lähdimme Jeren ja Miian kanssa lähikylään kebabille. HMF-Pandalla tottakai. Sepo näppärä poikana keksi eräs päivä että jos on iltasin tylsää niin kellotetaan aikoja autolla hotellin portilta isoon liikenneympyrään ja takaisin. Vitsihän se oli, mutta nyt oli tilaisuuteni tullut. Rouvan nimissä vuokrattu auto ja on kello oli puoli yhdeksän joten on jo pimeää, niin ei se haittaa. Päätin siis ajaa pohjat tuolle pätkälle. Puoli yhdeksän ruuhkassa päästiin 8min 30 sek aikaan. Kyydissä 2 henkilö kuskin lisäksi à noin 70 kg. Penkkejä sun muuta ei irroitettu auton keventämiseksi.
Laitoin Sepolle viestin tästä, että samoilla spekseillä saa koittaa päihittää. Vastaus oli. Menen hiomaan kantteja, kunhan teidän kone nousee ilmaan..
Perjantai:
Aamu starttasi kuin kaikki muutkin aamut. 0800 respan pihalta Sartzan ottaman startti kuvan jälkeen. Uutena lenkkivahvistuksena Sari S. Ajoimme saman reitin kuin sunnuntaina, mutta otimme opiksi
viimekertaisesta sen verran että Ilkka oli tarkastanut Google Mapsista missä olimme ajaneet väärin. Tällä kertaa pääsimme oikealle reitille. Ohjelmassa oli 3-4 h ajoa joka sisältäisi 2 x 15 min mäkeä Aerk. Ennen Las Vegasia ajoimme yhden setin, tai siis muilla oli 30 min ja mulla se 15 min. Joka on muuten aika pitkä aika sekin polkea hieman kovemmiin tuollaista mäkeä ylös. Sykkeet paukutteli jo perus ajossa lähellä syksyllä testissä saatua Aerk rajaa, mutta tuntuma oli eri joten nostin vauhtia hieman. Syke noin 10 lyöntiä yli testituloksen ja homma tuntui rokaavan. Mentiin sillä. Ajoimme siis Las Vegas nimiseen paikkaan, joka on tosin umpikuja. Joo mutta ainostaan valokuvan takia kiipesimme 3 km 10-15% nousua. Heh. Sieltä sitten Granadillaan jätskille ja kokikselle. Josta matka jatkui taas vaihteeksi
Vilaflorille. Tässä välissä oli toinen noista vedoista. Se meni samalla kaavalla kuin eka. Ja pumppu löi samaa tahtia. Lopussa hieman ehkä nousujohteista lukemaa oli ruudussa. Tässä viimeisessä vedossa jäin jo porukasta kun alkoi jalassa painaa ja sykkeiden mukaan kuitenkin ajoin. Loppu nousu olikin sitten hieman piukempaa. Painelin kuitenkin yhden puuskuttavan sakemannin ohi. Pysähdyin kuselle. Sakemanni meni ohi. Poljin hänet taas kiinni, ja ohi. Se oli selvästi aika loppu jo. Jäi piru hinkaamaan vaihteitansa iah ntakarenkaasee nkiinni. Mihän en mikään veturi ole. Nostin vauhtia. Nousu oli perus 6-7 prosenttista. Painelin + 20 km/h vauhtia mäkeä ylös välittämättä sykeistä, koska tuo kaveri jää nyt! Ja kyllä muuten jäi. Muu porukka odotteli eräässä risteyksessä niin mun karkumatka hommat jäi aika lyhyeksi mutta ei se mulle olis pärjänny. Hah!
Vilaflorissa tuuliliivit päälle ja lasku San Miguelin kautta hotellille. Pyörälenkit tehty! Hieman haikea olo kun pakkasin pyörän heti lenkin jälkeen takaisin laukkuun… Allasbaarissa pientä huikopalaa suihkun jälkeen. Huoneeseen 15 min levolle ja vuorossa vielä 30-45 juoksu. Sairaalalle verraten vie matka. Sartza tuli taas kuvaamaan juoksuja. S-perheen Pekka oli nyt mukana vahvuudessa. 6 kierrosta tasavauhtista juoksua, ylämäissä pienet kävely pätkät. Muuten ihan fine. Helvetin kuuma taas. Ei tuulen virettä missään. Ja välillä pientä pistoa kyljessä.
5,65 km aikaan 33:35 avg. 5:57/km. Verrat takaisin hotellille ja suihkun kautta viimeiselle illalliselle rantaan.
Hyvät fiilikset kaikilla. Vaikka ruoka ei ollut mitään ihan top of the line niin silti hieno päätös hienolle
viikolle. Tree housesta sai kyllä parhaat pihvit! Ruokailun jälkeen viimeiset pakkaamiset ja olimme valmiita kotimatkalle.
Viikon saldot:
Pyörä: 7 lenkkiä, 468 km, 22 h 21 min, 11307 m nousua, keskinopeus 20,9 km/h
Juoksu: 7 lenkkiä, 27,6 km, 2 h 45 min 513 m nousua, keskivauhti 6 min/km
Uinti: 2 treeniä, 6550m, 2 h 42 min.
TOTALS: 16 treeniä, 27 h 49 min, nousua 11820 m, poltetut kalorit 12464
Oli kyllä aivan mahtava viikko. Paljon, siis todella paljon treeniä, mutta hyvin jaksoin painaa. Vertailun vuoksi. Koneemme lentää nyt 10400 m korkeudessa, niin minä poljin viikossa tästä vielä kilometrin korkeammalle. Onko se paljon? Mieti nyt.. On se aika paljon. Hyvässä seurassa saa niin paljon enemmän tehtyä kuin yksin. Siis todella suuri kiitos Ilkka, Seppo, Karri, Jere, Miia, Pekka, Sari, Kaisa, Aino ja tietenkin Wife! Ja isot pinnat koutsille kun osasi tehdä juuri oikeinlaisen ohjelman. Niin ja Kiitos Nummen Pyörälle joka toimitti meille huoltotarvikkeita
mahdollisia rengas rikkoja varten. Iloisesti voin ilmoittaa että kaikki palautuu takaisin Suomeen. Nyt istumme koneessa matkalla kohti suomea. Olemme jossain Portugalin ja Alankomaiden välimaastossa. Joka tapauksessa ensi viikko menee torkkupeiton alla kunnon kohinaa kuunnellessa. Ja varsinkin nyt kun jokin pieni flunssan poikanen koittaa painaa päälle. Sepolla ja Jerellä oli samaa. Syytämme auton ilmastointia. Sitten alkaakin valmistautuminen Barcelonaan. Tatulla onkin kuulemma jotain specifioituja treenejä jo tiedossa… Innolla odotan mitä tuleman pitää… FTP testiä ainakin…
Tästä on kuulkaas taas hyvä jatkaa kohti uusia saavutuksia!
Hyvää kevättä ja alkavaa kesää kaikille.
– kimmo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s