Finntriathlon Joroinen

Valmistautuminen ja valmistavat treenit legendaariseen Joroisten SM-puolimatkan kisaan alkoi muutama päivä Finntriathlon Vierumäen jälkeen, joka oli siis mitä oli. Maanantaisin ja keskiviikkosin oltiin Silakan uintikoulussa ja muina päivinä poljettiin erilaisia pyörätreenejä ja juoksua päälle. Torstain treenin skippasin koska väsytti. Kävin ostamassa Aino mustikkapiirakkajäätelöä, söin koko litran yhdellä istumalla naamaan, katsoin leffaa ja otin päikkärit. Perjantai oli lepo ja lauantaina ohjelmassa oli Säkylä triathlonin joukkuekisan pyöräosuus, joka korvasi suunnitelmissa olleen 10 km tempon. Sunnuntait oli ainoat päivät jolloin tehtiin peekoo pyörää.
Säkylä pelotti siinä mielessä, että mitä jos se Vierumäen ahdistus toistuisi ja IA ei kulkisikaan mihinkään? Alussa tuntui reisissä pientä pistelyä, mutta se hävisi aika pian startin jälkeen. Alussa vauhti nousi hädintuskin päälle 30:n mutta poljin suunniteltujen wattien mukaan. Sitten kun päästiin sivutuuleen, niin vauhtilukema alkoi nelosella! Jalat tuntu todella hyviltä ja tekeminen todella vahvalta. 43.5km 1:08:25, 38,2 km/h @ 251W Joukkuekisan ylivoimainen voitto tuli ajalla 2:12 ja risat. Ja palautukseen Kuningas kebabin rullakebua… Tämä oli loistava treeni tähän väliin. Hymy nousi taas kasvoille, kun huomasin että ei se pyöräkunto ollut mihinkään kadonnut, vaan melkein noussut hieman. Lupasi hyvää tulevalle.Lähdimme Turusta perjantaina aamulla 0800 ajelemaan kohti Joroista Sarin ja Juhan kanssa.
Otimme rautatieasemalta Janinan pyörän vielä kyytiin, kun junaan ei ollut mahtunutkaan. Onneks huomasin aamulla että puhelin soi. 5 tunnin ajomatka meni rennosti karkkia mussuttaen ja spotifystä Onnisportin teltalle mittautaamaan pohkeet. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja kuinkas kävi? Piti ostaa uudet, koska taulukon mukaan oikea koko olisi T3 eikä T2 kuten olemassa olevat. Onneksi kävin! Loisto palvelua heillä muuten! Tsekkasimme vielä T2 alueen ja telineiden paikat joihin pyörät tulisi jättää. Siitä sitten Varkauteen Scandic Oscariin, jossa myös suurin osa muusta seuran porukasta majoittui kuten myös Jaanaba ja Juhaba. Matkapäivän päätteeksi pieni juoksu lenkki hotellin lähimaastoissa teki kyllä hyvää. Illalla kävimme vielä isolla porukalla Rossossa prerace pizzoilla ja pastoilla. Siitä sitten hotellille vaihtopussukoita täyttämään ja numerotarroja liimaamaan. Ei oikein väsyttänyt, joten käytimme ajan hyödyksi ja katsoimme youtubesta kummeli sketsejä puoleenyöhön asti. Sitten oli pakko painua peiton alle.
Metallicaa kuunnellen. Eräs tolppa matkalla oli sitä mieltä,
että autossa on todella komeet teippaukset että se pitää ikuistaa… Katotaan mitä se sitten makso. Saavuimme perille 14.00 aikoihin. Kävimme ilmoittautumassa, ja pyörimme hetken Expo alueella jotakin ostoksia tehden. Vierumäen housu fiasko mielessä meninRACEDAY!

Kello soi 06.15 ja aamupalalle valuimme heti puoli seiskaksi. Ei ihan hirveästi safkaa aamulla mennyt alas, kun on viimiset 2 päivää tankattu aivan huolella. Mutta ihan perus hyvä aamiainen tuli syötyä. Tavarat autoon ja kohti Joroista ja kisakeskusta. Juoksupussit urheiluhallin sisällä sijaitseviin telineisiin, ja vaihtoalueen toiminnan tarkastusta. Tämähän oli mulle eka kerta Joroisissa yksilökisassa. Pyörät ajoimme Valvatukselle. Olimme hyvissä ajoin
pyöräkatsastuksessa, ei minkään laista ruuhkaa. Pyörät omille paikoilleen telineeseen ja vihreä pyörävaruste pussukka oman numeron kohdalle telineeseen ja varjoon istuskelemaan ja kuuntelemaan musiikkia ipod:n soittolistalta RACEDAY! 10:45 siirryimme lähemmäs lähtökarsinaa. Fiilis todella hyvä ja rento. Fistbumbeja ja tsemppi huutoja starttaaville. Klo 11.00 kajahti torvi ensimmäisen kerran lähettäen Miesten yleisen sarjan matkaan.
Tässä kohtaa aloin vetämään märkkäriä päälle, koska oma startti on 11:18. Alkoi hieman jännittämään, sanoinkin Sarille että on ihan eri fiilis kuin Vierumäellä. Todella hyvä! Odottavan jännittävän vahva. Oli sellainen olo että tänään tärhtää! Vaseliinit niskaan ja pukukiinni sekä pusut ja halit. Oli aika siirtyä veden ääreen.

UINTI 1,9 km 29:48
Eturivin vasemmalat paikka. Vieressä Mikko Ovaska, joka on voittanut kaikki aikaisemmat osakilpailut meidän ikäsarjassa (35-39) lasien kuolaus ja kastelu. Valmiina painamaan kello päälle. 1 minuutti lähtöön. Kaikki on hiljaa ja valmiina sukeltamaan sameaan veteen. 30 sekunttia lähtöön. Pari piukkaa huokaisua ja mielessäni totesin itselleni ylipaino = ylivoimaa! TRÖÖÖÖÖÖÖT!!! Askel ja sukellus. Se oli menoa nyt. Kauhoin kuin eläin, jotta vältyn

takaa tulevien rynnistykseltä. Löysin heti rytmin ja jaloissa ei roikkunut ketään. Muutaman kerran joutui ottamaan suuntimaa, kun ei poijua oikein nähnyt pärskeiden ja uimari massan takaa. Ensimmäisellä välipoijulla rauhoitin tahtia hieman. Koko lähtösuoran sai uida omassa rauhassa, muutaman peesin otin, mutta ohitin kaverit melkein samantien. Takasuoralle oikealle kääntyessä tuli edellisen ryhmän hitaampia vastaan ja loppumatka olikin sitten ohittelua. Punaisia, vihreitä ja jopa keltaisia lakkeja näkyi ympärilla ja edessä. Yhden ainoan kerran jouduin nostamaan pystyyn, kun joku kurvasi viereltä suoraan eteen ja meinasi potkasta naamaan. Kiersin vasemmalta ohi. Mutta vaikka porukkaa oli reitillä ihan sikana, niin todella hyvin löysin oman kaistan mistä paahtaa. Raivolla loppusuora ja vedestä ylös. Kello näytti 29:38 virallinen aika 29:48. Kun kerran oli monta kertaa käynyt katsomassa vaihtopussin paikan, niin se löytyi todella helposti.
T1 3:25

PYÖRÄ 90km 2:25:07
Koska en ole harjoitellut tarpeeksi pyöräilyyn lähtöä, niin että kengät on polkimissa kiinni, en ottanut tälläkään kertaa riskiä tässä. Vaikka nopeampaa se olisikin. Varsinkin täällä kun järveltä tielle on aikamoinen mäki. Mutta hyvin sen pystyi klosseillakin juoksemaan. Kengät kiinni ja menox sano lenox. Törkee ruuhka heti alussa. Letka oli pitkä kuin nälkävuosi. Lähdin rauhassa liikkeelle ja ohi tuli aika moni, mutta en antanut sen haitata. Muistin, että aika pian lähdöstä oli ohituskielto alue. Ajelin porukan perässä rauhassa sinne asti ja alueen loputtua nostin watteja hieman ja aloin ohittamaan jonoa. Aikamoista häröilyähän se oli. Itse näytin kädellä merkkiä kun siirryin oikealle ohittaakseni edellä ajavia. Kukaan muu ei. Käänisivät vaan siihen eteen. Mainitsi pariin otteeseen aiheesta. Teboilin pihan kääntöpaikalla oli ihan järjetön määrä porukkaa katsomassa. Aidan vierustat oli aivan täynnä. Mieletöntä! Muutama huusikin, että hyvä Kimmo. Ei tietoa kuka siellä oli huutamassa, mutta kiva kun oli. Näistä kannustuksista saa aina uutta boostia. Kääntöpaikan jälkeen nostin watit tavoite lukemiin joilla piti ajaa ensimmäiset 20-30 kilsaa. Suurin osa minut ohittaneista jäivät nyt oikealle puolelle koska Pimmo-ohjus syöksyi vasemmalta ohi. Hieman Rantasalmelle kääntymisen jälkeen luulin, että takarengas puhkesi, kuului hankaavaa ääntä ja vauhti hodastui ja ajo oli tahmeaa. Koitin katsella takarengasta että onko se tyhjä, mutta en nähnyt kunnolla. Takana tullut kaveri huusi, että pumppu oli tippahtanut niin että se oli renkaan ja rungonvälissä ja hiersi rengasta. Pysähdyin sillalle, fiksasin pumpun takaisin paikoilleen. Tuollainen pieni juttu saa kyllä sykkeen nousemaan ja klossin saaminen polkiemen oli vaikeaa. Rauhotin itseäni hieman ja sitten klik ja matkaan. Meinasin lähteä liian kovaa ottamaan ohi mennyttä porukkaa kiinni, mutta rauhoitin touhua ja ajoin vain wattien mukaisesti. Eikä siinä kauan kestänyt, kun porukkaa alko taas tulemaan selkä edellä vastaan ja samoin niitä heppuja joiden ohi menin aina tasasella ja alamäissä, mutta nämä aina kauhealla runttaamisella ylämäissä mun ohi. Tätä jatkui aina Rantasalmen kääntöpaikalle saakka. Juuri ennen kääntöpaikkaa Silakka tuli vastaan ja olin saanut häntä kiinni. Eli
jos vauhti pysyy samana, niin ohi mennään jossain kohtaa. Aikalailla yksin sai ajella aina välillä 45- 60 km. Jostain ilmesty 4 miehen ryhmä. En muista ottikiko ne minut kiinni vai otinko minä. Mutta kuitenkin. Tästä ajo oli yhtä kissa hiiri leikkiä aina viimeisen kääntöpaikan nousuun saakka, jossa koko ajo puuroutui. Käännön jälkeen ampaisin koko jonon ohi niin kova kuin pääsin. Ja eikä kauaakaan, kun teboilin piha ja tuleva vaihto jo häämötti. Hieman ennen viimeistä oikeaa mutkaa kengistä ulos ja valmistautuminen juoksemaan vaihtoon.
Energian saanti ja nesteytys oli ilmeisesti onnistunut koska pyörän loppupuolella oli kusi hätä. 30min välein geeli 2 pulloa omaa urkkajuomaa, 1/2 pullo järjestäjien urkkajuomaa ja 1 pullo vettä.
T2 2:47

JUOKSU 1:56:12
Lähdin kerrankin rauhassa liikkeelle, nousu urheilukentälle ja lähtö ekalle kierrokselle. Juomapisteeltä vettä päähän ja hieman juotavaksi. Kova nousu asuinalueelle rauhassa tiheällä askeleella. Käännös oikealle kohti omahuoltoa jossa Sari, Maria, Emmi ja Peltolat piti pöytää. Muki
Colaa, vettä ja geeli matkaan. Vauhti 5:30/km tuntui ihan hyvältä. Vasen nilkka hieman kiristi. Tekee aina kisassa samaa. Vauhti hieman laski, mutta en antanut haitata, Siinä omahuolto pisteen jälkeen oli joka kierroksella jotenkin vaikeeta pitää vauhtia. Olisikohan siinä koko matkan pientä nousua?

Juomahuolto toimii

Noh, en tiiä. Puisto alueelle käännyttäessä pysähdyin puskaan kuselle. Se tuntui ikuisuudelta. Taisin jopa lopettaa kesken ku tuntui kestävän tunti tolkulla. Matka jatkui huomattavasti kevyemmin. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, hieman reidet kiristi, mutta tasottui siitä sitten. Koitin kiristää vauhtia, se onnistui ongelmitta. Laskin kuitenkin takaisin tuohon 5:20-5:30 vauhtiin. Jos taas hidasti tahallaan niin reidet ilmoitti että ei. Eli tuo oli oikein hyvä. Sientä niskaan ja paloasemalta 2 mukia vettä, hieman juotavaksi ja loput päähän. Sekä uutuutena appelsiini siipale. Toimi todella hyvin. Sai jotain muutakin kuin geeliä ja nestettä. Geelin ottamisen jälkeen tuntui että vatsa hölskyy. Päätin olla ottamatta geeliä toiselle kierrokselle, ettei mene oksentamiseksi. Ennen metsä osuutta Silakka ja Pasi juoksi ohi. Darby Thomasjoka oli viimeisellä kierroksella. Voitti 4:nen Suomen Mestaruuden ajalla 3:57:47!!!! Huh, huh. Ohi mennessään huusi, looking good, Go, Go! Tnx Darby for the support!
Metsäosuuden alussa näin Pasin metsässä asiolla. huusin että Silvola, nakki piiloon ja radalle! Takana tulleella miehellä taisi geelit lentää suusta kun kuului sellainen naurun purskahdu 🙂 Ohi meni muutamia Ei Turkulaisia jotka kannustivat. Ja piristävää oli kommentti, ” minähän saan sut joka kerta myöhemmin ja myöhemmin kiinni” Mutta sehän on minun kannalta vaan hyvä juttu! Metsän piiiiiitkä ylämäki taas tiheällä askeleella juosten ylös. Tänään EI varmaan kävellä, muuten ei
tavoitteet täyty! Viimeinen suora metsässä enne urheilukentälle tuloa ohi meni maastopyörä, miesten kärjen merkkinä. Ja hetken kuluttua ohi kiisi junanlailla
Kierros kukkapuskien ympäri ja toiselle kierrokselle. Aidan takana Ninnin energianurkkauksen Niina
Tsemppasi että hyvältä näyttää, anna mennä! Vitsi minkä boostin noista saa! Kiitos Niina!
sama taktiikka kuin ekalla kierroksella tasainen vauhti ja nesteytys samoin. Eikä annettu pisteen jälkeisen vauhdin hidastumisen haitata menoa. Heikki M juoksi ohi ja kannusti toteamalla että äijä on oikeasti alle viiden vauhdissa. En uskonut. Silakalla oli pientä kramppi ongelmaa varmaan kun sain sen melkein kiinni. Juoksimme loppumatkan kierroksesta samaa vauhtia. Oma huollossa se pentele pääsi hieman karkuun kun sähläsin geelien kanssa. Sen vittumaisen pätkän otin rauhassa, Paloaseman jälkeen kiristin hieman vauhtia. Mahtaava oli kun paikalliset suihkuttelivat puutarhaletkuilla vettä reitin varrella ja yhden talon ulkopuolella lapset paukuttivat rumpuja ihan miten sattuu, kuullosti hienolta. Ja joka kierroksella niille kahdelle lapselle oli pakko antaa läpyt, kun siinä kädet ojossa odottivat. Metsään
käännyttäessä pieni vauhdin nosto taas. Tasaisella juoksinNiklaksen ohi, läpy olkapäähän ja tsempit. Alamäki, tasainen kurvi oikealle pieni nousu ja viimeinen juomapiste. 2 mukia ja matka jatkui. Silli huusi jotain. En kuullut enää mitään, en nähnyt mitään. Painon määrätietoisesti vaan eteen päin sitä faking ylämäkeä. Ja siinä katsoin ekan kerran kellosta kokonaisaikaa ja tajusin että tavoitteena ollut maaginen viisituntia tulee alittumaan. JUMALAUTA. Nyt kaikki irti. Nostin taas vauhtia kun alkoi metsä osuuden viimeinen  tasainen osuus. kaarros vasemmalle ja kuulutukset kuului jo. Loppukiristä ei tietoa, en edes tajunnut mitä olin tekemässä, jalat vaan veivät eteenpäin. Maalisuora, ihmiset mylvivät, musiikki soi ja rampin päällä kyltti Kohta olet teräsmies. Kädet nyrkkii ja ilmaan ja ilmoitin todella voimakkaalla äänellä saapumisestani maaliin. JEEEEEEEEEEEEE!!!!!

Joka kyllä huomattiin. Ja voi tsiisus mikä fiilis. Alitin 5 tuntia. Loppuaika taukoineen 4:57:12Voi Juma mikä temppu. Murskasin kaikkien 3 lajien ennätykset minuutti tolkulla! Uinti oli noin minuutin, pyörä 12 min ja juoksu 5 min nopeempia kuin edelliset puolikkaan parhat ajat! Loppuaika parani 26 minuuttia viime vuoden Tahkon puolikkaasta! En ihan uskonut Syyskuussa Bar Edisonin pöydässä Tatun kanssa istuessani, ja alustavaa ohjelmaa tehdessämme että tämä oikeasti toteutuu! Mutta niin vaan kävi. Kova työ palkitaan, ja määrätietoisesti kun touhuaa niin kaikki on mahdollista. Turun Urheiluliitolla oli muutenkin ihan huipuu päivä. Startanneita oli liki 50 ja todella moni teki uusia ennätyksiään tai muuten vaan tajuttumia suorituksia. Kymppisakkiin päästiin useassa sarjassa ja Miesten yleisen sekä M35-39 sarjan voitot tuli Turkuun. Suuret kiitokset Nummen Pyörä, jonka ansiosta pyörä toimi taas kuin kello. Omia tukijoukkoja pysty kiittämään niin paljon kuin haluaisin, mutta korvaan kaiken jossain kohtaa omalla tavallani 😉 Mitäs tästä eteenpäin? Pari päivää lepoa, jotta palaudutaan kunnolla ja saadaan jalat toimimaan normaalisti ilman kipuja ja sitten 4 viikon pääsätä Turussa yritetään mennä vielä hurjempaa kyytiä!. Ja tähtäin on jo siis asetettu IM South Africa kisaan..

Be aware! The Sub5Dude is here!

Kuvat: Sari Holmström, Finntriathlon, Mika Martikainen/Murtokohta.fi