IRONMAN 70.3 Barcelona

IRONMAN 70.3 Barcelona

Dada daa, dada daa, dada da, da, daa!
Taas matkustetaan Finnairin siivillä. Tällä kertaa ollaan matkalla Ironman 70.3 Barcelona kekkereihin. Vieressä istuu vaimo, tytär, isä ja äiti. Parhaat kannustusjoukot niiqu eva! Tällä kertaa korvissa juuri ipodille luotu soittolista nimeltä RACEDAY. Itselle toimivia motivaatio tai muuten vaan raivokkaita
biisejä. Sisältönä mm. Slipknot, FFDP, Pantera, Hardcore Superstar, Elastinen, Eminen… Koska kisamatka kyseessä, niin laukussa matkaa IA. Semi paniikki oli päällä sen purkamisen ja kasaamisen kanssa. Ja onneksi tein nuo jo kotona pariin kertaan, kun vastaan tuli pieni jarru ongelma, josta kuitenkin selvitiin vaijjereiden, kuorien sekä muutaman muun pienosan vaihdolla. Onneksi tämä tuli esille vielä himassa, koska kisapaikalla olisin ollut kusessa. Joten suosittelen kaikki purkamaan pyörän laukku kuntoon ja kasaamaan sen uudestaan kotona hyvissä ajoin ennen lähtöä. Säästyy monelta vaivalta. Calellaan on luvattu 20-25 asteen lämpöä ja aurinkoa, eli loisto keliä luvassa kisapäiväksi. Eikä kovaa tuultakaan ole luvattu. Startti kun on aamu seiskalta niin ei silloin pitäisi muutenkaan tuulla kovinkaan paljon, ehkä, toivottavasti. Fingers crossed!
Fiilis on kyllä hyvä, ja äijä on kunnossa. Niin hyvässä kunnossa kuin tällä treeni määrällä tähän vuoden aikaan voi olla. Sen suurempia tavoitteita ei oikeastaan ole, kun pyöräreitti on sen verran julma että aikojen laskeminen on vaikeeta. Hyvänä päivänä uinti voi olla 30 minuuttin tuntumassa, riippuen kelistä
ja ruuhkasta. Pyörä in iso? Ja juoksu sitten järkevästi, niin kovaa kuin pääsee. Ja näiden yhtälö on sitten jotain. Maaliin pääsy on kuitenkin prio 1. Mahtava fiilis, kun tätä on odotettu syyskuusta asti. Näitä varten hallilla ja salilla hikoillaan, juostaan räntä sateessa ja runtataan treinerillä sisällä kyllästymiseen saakka koko pitkä syksy ja talvi. Panostus on ollut kova, joten sillä tavallaan odotukset ovat kovat, kun tiedän kuin kovaa pääsen parhaimmillani. Mutta ei anneta sen häiritä. Hieno päivä tulee joka tapauksessa. Perhe seuraa vierestä ja mukana on vielä 3 seura kaveriakin, joka on kyllä ihan mahti juttu, kun on jätkiä joiden kanssa käydä kisaa läpi ennen ja jälkeen.
Jospa ostais taas halvan lentokone pähkinä sekoituksen ja pari mini kolaa niin on jotain mussutettavaa  loppu lennon ajaksi. Palataan astialle Calellan rannoilta. Mors!

Perillä torstai yöllä noin 23.00 ja setä heti innoisaan kasaamaan pyörää vaikka kello on jo vaikka mitä. Mutta minkäs teet. Ompahan valmiina huomista varten sitten.

Perjantai alkoi 07.32 aamupala treffellä Samin kanssa, joka oli ollut jo viikon Calellassa leirillä. Sami oli samalla sellainen mini opas, kun oli kerran pyöräinyt täällä jo viikon. Aamupalan jälkeen uintivehkeet reppuun ja rantaan, jossa treffasimme Heikkin. Märkkäriä päälle, vaseliinia kaulaan ja veteen. Yllätykseni veden suolapitoisuus huomattavasti pienempi kuin Teneriffalla. Tämä oli positiivinen yllätys. Samoin maininki ei ollut ollenkaan paha. Jos kisa-aamuna on samanlaiset olosuhteet niin uinti
on ihan piis of keik.  Uinti tuntui rennolta. Kamojen vaihto pyöräilyyn sopiviksi ja reitin alkupätkään tutustumaan. Pakolliset kaffet ja jätskit läheisessä kylässä ennnen paluuta hotellille. Päälle vielä kevyt hölkkä jossa tsekattiin expoalue, T1/T2 sekä karvat nostattava Ironman somisteilla vuorattu maalialue. Tulee olemaan huikea kisapäivä! Todella komeat reitit ja puitteet. En malta odottaa.. Lounaan jälkeen mentiin ilmoittautumaan kisaan ja hakemaan kisamateriaali sekä tyhjentämään Ironman merchandise telttaa.

Lauantaina aamulla Joonas liittyi seurueeseen. Uinnilla aloitettiin tämäkin päivä. Vajaa tunti rauhallista uintia poijjuilla pysähdellen ja kisasta jutellen. Hienoa! Cafe con leche:t ranta baarissa, josta kisa
infoon. Me ja pari muuta oli valunut telttaan kuuntelemaan legendaariseen Ironman juontaja Mike Reilly:n puhetta kisan kulusta ja turvallisuus ohjeista sekä säännöistä. Vaikka koko viikon ajan on kisa pyörinyt mielessä niin nyt tämän infon aikana
alkoi jännitys oikeasti vasta tuntuumaan, jotenkin siinä tajusi missä sitä oikein oltiin ja mitä huomen aamulla oli edessä. Hotellille pakkaamaan varustepussit ja tsekkaamaan pyörä että on ready to race. Porukassa veimme pyörät vaihtoalueelle omilla paikoilleen. Rivit oli luokiteltu aakkosin. Itsellä oli todella helposti löydettävä paikka. Oma numero osui riville L ja siinä kolmas paikka. Ei voi eksyä. Renkaista ilmat pois, aeropulloon teipillä muistutukseksi watit ja tsemppi juttuja.. varustepussit teltan sisällä olevaan räkkiin omalle paikalleen roikkumaan ja odottamaan huomista. Kaikki on nyt tehty ja valmiina. Aamulla tärähtää. Illalla käytiin syömässä ja mentiin ajoissa nukkumaan koska oli todella aikainen herätys.
Ironman 70.3 Barcelona
Kello soi 04.00. Aamutoimet ja aamupalalle jonka hotelli oli aikaistanut kisan takia alkavaksi 04.30
Pientä hermostuneisuutta havaittavissa. Mutta fiilis odottava ja hyvä. Huoneesen hakemaan street wear
pussi jossa uinti tavarat ja muuta aamulla tarvittavat. Kisa-asu päälle ja kävellen kohti vaihtoaluetta. Matkalta otettiin Hessu mukaan joten porukka oli taas kasassa. Rentoa jutustelua ja fiiliksien jakoa matkalla. Suukot vaimolta vaihtoalueen portilla ja sisälle. Musiikki soi, kello on 05.30 PRO miehet ja naiset varustelevat pyöriänsä heti alueen portin tuntumassa.. Kaikki tekevät viimisiä tarkastuksia pyöräänsä ja jotain ritualin omaisia asioita joihin ovat tottuneet. Hymy on kaikilla herkässä ja alueella vallitsee todella hyvä fiilis. Jos tarviit apua niin kysymällä saa!

Pyörä telineestä ja renkaisiin ilmaa. 8,5 Bar, check. ipodilta korvissa soi soittolista nimeltään raceday! Aeropulloon urheilujuomaa, jossa lisänä electrolyytti tabletti. Samoin satulatelineessä olevassa pullossa sama mixi. Rungossa vesipullo. Runkokoteloon 7 geeliä. Pitäisi riittää. Valmis. 06.15 märkkäriä päälle, vaseliinia niskaan ja chippiä nilkkaan. Tunnelma nousee. Ei ainoastaan itsellä vain ympärillä näkee paljon todella keskittyneitä ihmisiä. Kävely vaihtoteltan läpi uintipaikalle. Herrasiunaa mikä määrä kelta ja pinkki lakkisia ihmisiä! Meitä on täällä 2200! 06.35 veteen verryttelemään. Vesi on 17 asteista. Juuri sopivaa. Maininki on rauhallista, joten sen puolesta ei tule ongelmia. Aurinko alkaa nousta. Todella hieno maisema. Poikien kanssa vedessä ihmetellään että missä hitoissa sitä oikein ollaan. Sanoin kuvaamattoman hieno tunne, vaikka jännittää aika paljonkin. 06.45 vedestä ylös pillin soidessa. Kohti

omaa lähtö ryhmää. Käytössä uintiaikoihin perustuva lähtö. Sub 30 min, 30-34 min jne. Valitsin 30-34 min ryhmän. Ja toivoin, että suurin osa olisi ollut rehellinen itselleen uintiaikansa suhteen. Ettei tulisi kovia ruuhkia. 07.00 torvi soi ja pro miehet lähtevät matkaan. Musiikki soi. Osa tanssii, osa korjaa lakin asentoa, toiset venyttelevät. 07.02 pro naiset lähtevät paukusta matkaan. Kohta on meidän vuoro. Pää on tyhjä. Enää ei jännitä. Toivoo vaan että pääsisi veteen mättämään. 07.05 torvi soi meidän amtöörin merkiksi. Viimeiset yläfemmat poikien kanssa ja jonossa veteen.

Mottona tänään. Till the lights go out, till my legs give out, till my bones collapse, i will whip this shit!
UINTI 1,9 km 32:41 (oman kellon mukaan 2085m)
Törkee kaaos. Ihmisä joka puolella. Vesi velloo, sitä roikuu joka puolella kun kaikki potkivat
raivokkaasti eikä poijuja näy. Menen vain porukan mukana. Luulin että ensimmäisellä poijulla olis perinteinen sumppu sisäkurvissa kuten yleensä, mutta nyt ei ollut. Pääsin hetkeksi uimaan oikein omaa uintia. Mutta sitten, niinkuin pelkäsinkin. Osa oli tietenkin arvioinut omat taitonsa todella väärin ja väsyttäneet itsensä siinä ensimmiästen satojen metrien aikana. alkoi tulla porukkaa ihan huolella selkä edellä vastaan. Jouduin useasti nostamaan pään pystyyn ja ottamaan muutaman rinta vedon, että näen kummalta puolelta kannattaa lähteä ohittamaan. Vasen “kaista” eli reitin sisäreuna oli yleensä niin sumpussa että turha yrittää. Oikealta siis. Pari tiukkaa vetoa ja ohi oltiin. Hetken oli taas avomaista, kunnes seuraava rypäs tuli vastaan ja sama toistui. Edessä oli 180 asteen käännös. Edessä 750 m suoraa uimista kohti käännötä vaihtoalueelle. Kurviin otin linjaksi vasemman ulkokaistan. Todella hyvä valinta, kun sisäkurvi oli aivan tukossa. Ei siellä edes liikuttu kunnolla. Pääsin ison ruuhkan ohi todella hyvin. Nyt pääsin uimaan vihdoinkin omaa uintia.

Olin selvittänyt suurimmat ruuhkat. Edessä oli kyllä vielä porukkaa, mutta pääsi oikeasti jo uimaankin. Ohittelin kokoajan. Hieno tunne! Viiminen käännös vasemmalle ja 300 m jäljellä. Pieni vauhdin kiristys ja koitin saada tyhjän kolon jossa nousta vedestä, koska aallot paiskaavat rantaan aika voimalla jos ei ole tarkkana. Sain aika hyvän paikan ja pääsin ratsastamaan allolla rantaan niin, että se ei paluumatkalla vetänyt takaisin veteen. Suihkujen kautta vaihtotelttaan, märkkäri pois, kypärä ja lasit päähän, kengät jalkaan, numerovyö lanteille ja juoksua pyörälle. Pieni ongelma telineen kanssa. Satulantakana olevat pullot ei mahdu telineen alta. Pullot pois, linkuttamalla pyörä telineen ali ja pullot takaisin. Juoksua kohta stratti viivaa.

PYÖRÄ 90 km 3:00:57 (nousumetrejä 1261m ja korkein kohta 666m)

Pyörä reitti alkoi lenkillä kaupungissa. Kaikilla oli kauhia kiire. Muutama vaaratilanne tiukoissamutkissa, mutta ei ongelmia. Kaupunki kierroksen jälkeen ajettiin hetki kumpuilevaa rantatietä. Ihmisiä paineli tajutonta kyytiä ohitse. Minä poika se painelin omilla wateillani siinä ihan omaa tahtia. Jalat olivat yllätävän vetreät. Käännös oikealle kohti nousuja. Infossa painotettiin että Ei saa ylittää keksiviivaa, eikä oikealta sa ohittaa. Kaikki nyökkäilivät ja toteivat että näin on. Arvaas kuinka kävi kisassa? Kaikki oli unohtunut. Ihmiset ajeli keskiviivan tuntumassa, söivät geelejä ja joivat juomaa. Ja sii huomattavatsi hitaammin kuin kukaan muu. Varsinkin Italialaiset ja britit oli tässä hyviä Espanjalaiset ajelivat vaan vierekkäin ja juttelivat, joka oli myös kiellettyä. Vastaan tulevaa kaistaa pitkin osa ajeli pitkiä pätkiä. Itse en ylittänyt keskiviivaa montaa kertaa, Pari kertaa oli pakko kun loppui tila kesken, kun meinattiin

tulla kylkeen ohittaessa. Tilaa sai lauseella get the fuck out of my way! Toistin tämän useasti reitillä. Sitten alkoi kova pärinä. Sama se. Mä oon nopeempi kuin sinä joten mene siitä. Ajoin omilla tavoite wateilla tasaisesti ensimmäistä nousua. Todella moni meni ohi ylävartalo heiluen jo tässä vaiheessa. Koitin muistella nimiä numerolapuista jos vaikka tapaamme muutaman kymmenen kilsan päästä. Ensimmäinen nousu oli todella simppeliä ajettavaa, ei tuntunu missään. Lasku oli loivahko ja nopea. Melkein tuli kylmä kun oltiin varjon puolella, ja kello oli hädin tuskin kahdeksan. kaikki vaihteet käytössä, vauhtia 60+ ja jalat käy. Loivaa serpenttiini mutkaa miljoona alas. Hetken ajettiin melkein tasasta pätkää maaseutu maisemassa. Juomapisteeltä en ottanut mitään. Toinen nousu, joka oli pitempi ja jyrkempi kuin ensimmäinen. Juuri nousun alkaessa pysähdyin metsänreunaan pissa hommiin. Matka jatkui paljon kevyemmän oloisena. Tietyt watit ruutuun ja ylös päin. Sykkeetkin pysyi aisoissa. Samilla oli jotain ongelmia kun menin ohi nousun alku vaiheessa. Tsempit siinä ja eteenpäin. Mäki jyrkkeni, oli hieman samanoloista puikkoa kuin Teneriffalla. Pitkiä nousevia suoria joiden päässä 180 asteen jyrkkenevä serpenttiin mutka. Tässä joutui oikeasti tekemään jo työtä, että vauhti ja pyöritys pysyi tasaisena. Jalat tuntui hyviltä joten en raaskinut vauhti nostaakaan, etten vaan vahingossa aja jalkoja alta. Nyt alkoi vastaan tulemaan tuttuja nimiä, Oli Venäläinen Sergei, Britti Chris, Ja Espanjalainen Alfonso. Alfonso oli kuin meidän Ilkka. Ei saman näköinen, vaan saman kuuloinen, kuin Darth Vader.
Alkoi hymyilyttää. Se piristi. Tätä se teettää kun repii siinä alussa kuin mielipuoli. Yksikin britti ohitti mut, menin ohi, se tuli ohi, minä ohitin kun se hyytyi ja kesken ohituksen otti mäki sprintin, jäin taakse, se hyytyi meni ohi. Tätä leikkiä jatkui varmaan joku 10 min kunnes se jäi lopullisesti. Kun finski painaa ohi tasasella pyörityksellä ja ei merkkejekään hyytymisestä, niin mahtaa harmittaa.. Melko jyrkkää oli kyllä loppuun asti, mutta se meni kyllä ihan helposti. Alku pätkä laskusta oli todella kapeaa ja todella huono kuntoista tietä. Todella vaarallisia ja tiukkoja mutkia. Keskellä mutkaa saattoi olla paloja asfalttia pois ja todella pahoja korkeuseroja tiessä. Muutamassa mutkassa oli ulos ajoja. Aika pahan näköisesti kun verta oli tiellä ja ja miestä paikkailtiin tien sivussa. Jarrut vinkuivat ja haisivat kuin joku

olisi koittanut sytyttää saunaa. Ihme käry. Tulin turvallisesti turhankin paljon jarrutellen. Ohi meni porukkaa. En antanyt sen häiritä. Sitten tie muuttui normaaliksi. Vaihteet tappiin, aero asentoon ja kaikki peliin. Vauhti taas 60+ ja lentämällä juuri minut ohittaneiden ohi. Toi IA on uskomattoman nopea! Ei ollut levykiekko miehellä mitään sanottavaa, kun Pimmo kiisi ohjuksella ohi. Törkeen siisti fiilis! Tuntu kuin osalla oli paukut jo niin loppu että ei pyörää jaksa edes polkea edes alamäessä kovaa. Minä jaksoin. Jalat tomi unelmallisesti. Kiisin kuin maantiekiitäjä. Viiminen nousu oli ensimmäisen lasku. Semi jyrkkää mutta ihan ajettava silti. Watit ja sykkeet edellen hyvät. Pienessä porukassa ajeltiin toisiamme ohitellen. Sitten laskettiin taas. Sama kaava kuin akaisemmin. Täysillä kaikkien ohi. Koko ajan tuli enemmän ja enemmän ihmisiä selät pystyssä vastaan. Minä taas aero-asennossa kuutta miljoona ohi. Suck my… Juuri ennen rantatielle kääntymistä edellä ajavan porukan viereen ajoi toumari motskari. Ja jo alkoi korttia viuhumaan. Se ilmeisesti halusi täyttää vaihtoalueen penalty boxin. 3 kaveria samasta ryhmästä sai peesaamisesta rankkua. Hidastin himan ja pysyin sallitun 10 m etäisyydellä. Kun tilanne oli ohi, ohitin kaikki ryhmän ja motskarin välistä. Otin kiinni seuraavan porukan ja motskari seurasi. Puskin kovempaa ja ajoin porukan ohi. Tais tuomaria harmittaa kun ei saanut antaa mulle korttia. Kääntö rantatielle. Aika tyhjältä näytti, muuta pyöräiliä mutta ei ruuhkaa. Lisää peesi rankkua viuhusi edessä ajavalle britille. Enää kaupunki kierros ja juoksua vaille valmis. Hotellimme jälkeen aidan vierestä huomasin sivusilmällä vaimon ja muun perheen. Mahtavaa! Kengät auki ennen pysähtymistä ja paljain jaloin juoksua vaihtoon. Mulla oli juoksu vaihto pussukassa urheiluteippiä varmuudeksi koska lauantaina olen jossain telonut isovarvasta koska keskeltä puuttuu kauhea pala. Aamulla laittamani teippi oli edelleen paikoillaan joten sitä ei tarvinnut alkaa säätämään. Sukat ja kengät jalkaan, lippa päähän gelit matkaan ja menox.

JUOKSU 21,1 km 2:03:55
Juoksu oli 2,5 kierrosta
Juoksu alkoi todella hyvin. Perhe kannusti aidalta. Huikee tunne! Eka 3 kilsaa tuntui todella helpolta, vauhtia 5:30 paikkeilla. Otin juoma pisteeltä pelkkää vettä. Sitten tuli tapahtui jotain. Tuli kova tarve päästä vessaan. Onneksi se oli ihan lähellä. Asiat hoidettuani, jatkoin matkaa. Ei tuntunu enää niin helpolta, Vauhti laski, vasen pohja karamppasi. Jouduin ottamaan muutaman kävely askele aina sillojn tällöin. Tuntui todella tuskaiselta, kun ei päässyt kunnolla juoksemaan. Vitutti suoraan sanoen. Kääntö paikalle oli vielä pitkä matka. Ja siellä oli vasta juomapiste. Vaihtoalueelta eteenpäin kulkeva reitti mukaili rautatietä ja siinä ei ollut ollenkaan varjoa. Aukeaa hiekkatietä. Epätoivo meinasi tulla. Sami juoksi tässä kohtaa ohi. Juoksin todella rauhassa kääntöpaikalle. Otin ekan geelin. Juoma pisteeltä 2 vesi pulloa, powerbar isotonic urkkajuomaa ja coca-colaa. Vettä kaadoin päähän ja selkään sekä juotavaksi. Ja märkä sieni selkään vielä. Hölköttelin eteenpäin. Reilu kilsa kääntöpaikalta ja alkoi tuntumaan taas ihan
ookoolta. Nostin hieman vauhtia. Ei kramppeja tai muuta. Rock. Olisikohan se cola auttanut? Kuuma oli, mutta vesi taktiikka toimi, koska sitä riitti pisteiden välille. Kaadoin vähän väliä päähän vettä, ja se helpotti. Toisella pisteellä sama taktiikka. Pieni pätkä ja eka kierros olis takana. Enää 1 kierros jäljellä. Ei paha. Maalialueelta kuului kuulutuksia ja hurraa huutoja. Ei perskule kohta mä olen siellä! Siitä sai kyllä kivasti boostia. Nostin taas vauhtia ja kaikki tuntui toimivan. Vauhti oli 5:35/km, ihan ok. Aidan vierustat aivan piukassa ihmisiä jotka kannustivat niin omiaan kuin muitakin. Moneen kertan kuulin Kimmo, Venga, Venga! Aivan uskomatonta. Jalat alkoivat hieman painaa. Ennen ensimmäistä juomapistettä otin High5 kofeiini Iso geelin, kun uskoin etä se cola ja kofeiini antoi vauhtia. Pisteeltä 2 vettä ja urkkajuomaa. Vauhti pysyi samana aina kääntöpaikalle saakka. Samat setit juomapisteeltä matkaan ja kohti maalia. Vauhdin nosto. Ei satu mihinkään. Hyvä! 5:25/km kellossa. Ja
sykkeet ihan ok. Viimeinen juoma piste, 1 vesi josta osan join ja loput päähän ja kellossa 5:20/km ja 1 km maaliin matkaa. Lisää vauhtia, tämä on kohta ohi! Viiminen kilsa on tultu Garminin mukaan jo alle vitosen vauhtia! Kuulin jo kuulutuksia ja aloin miettimään maalintulo tuuletusta. Reidet kiristi ja kihelmöi kokopäivän urakasta,  Enää ei mikään haitannut. Olin voittanut itseni ja kyltin mukaan olin 200m päässä maalista. Keskeltä kääntöpaikkaa taitos punaiselle matolle. JUMALAUTA! Ihmiset hurraa, musiikki soi, vaimo ja tytär oli katsomossa huutamassa. Maalisuora, Ironman maalisuora. Aivan tajutonta! Kellon alle ja kädet ilmaan! Mä tein sen! Nauratti ja itketti samaan aikaan. Tunteet kyllä niin pinnassa että ei mitään järkee. Tunne oli jopa halvaannuttava. Nojasin polviin ja haukkoin henkeä, saman tien otettiin käsistä kinni ja alettiin kantaamaan sivuun ja kyseltiin are you ok? I´m fine. Hienoa huolenpitoa. Mitalli kaulaan ja recovery telttaan. Finisher paita kouraan ja ruokaa hakemaan. Samin ja Joonaksen kanssa käytiin siinä syödessä ja palauttavaa olutta nauttiessa kisaa läpi. Hienoin tunne pitkään aikana. Nämä on niitä hetkiä mitä varten treeneissä käydään ja hikoillaan.
Anytihing is todellakin possible!
Loppusijoitus M35-39 sarjassa 126/286
Kisan jälkeisenä iltana nautimme koko porukan voimin kunnon pihviateriat Don Corleone nimisessä ravintolassa. Tajuttoman hyvää pihviä ja todella isoa olutta tarjolla. Jos lomailet Calellassa niin kannattaa poiketa tässä ravintolassa.
Kaiken kaikkiaan mahtava kisa. Ja kuinka hieno tapa aloittaa kausi. Todella hyvät järjestelyt eikä oikeastaan mitään moitittavaa.

Hotellimme Hotel Bernat II oli myös loisto paikka. Suosittelen! Ja porukassa tälläinen kisareisu on vaan niin paljon hienompaa, kun on kenen kanssa jakaa asioita. Ja perheen tuki oli mahtia! Kiitos Isä, Äiti, Vaimo ja tyttäreni Jenna, jolla oli muuten kisapäivä 14v syntymäpäivä. Onnea vielä kerran. I love you all! Aina on jossiteltavaa. Olisiko pitäny mennä uinti lähdössä edemmäs jonossa, niin olisiko aika liki 30 minuuttia? Ehkä. Todennäköisesti. Olisiko pyörän voinut ajaa kuitenkin hieman kovemmilla tehoilla? Ehkä, ehkä ei. Näin on hyvä. Olen tyytyväinen. Mutta kuitenkin hampaankoloon jäi hieman… Onneksi tulossa on vielä kisoja ja tämä olikin kauden ensimmäinen. Ja mietin siinä juostessa että niin, siis tämä tuplana vai? Oletkos nyt poika ihan varma? En todellakaan ole varma.. Mutta nyt reilu vuorokausi jälkeenpäin ajateltuna. Taidan olla varma!

Vauhdikasta kesää, ja tsemppiä tuleviin kisoihin!

Kuvat: Sari Holmström / Ironman.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s