Pahoittelut kun tässä on kestänyt. En ole millään löytänyt aikaa kirjoittelulle, mutta onneksi on Juhannus, tuo kalenteri juoppojen suosikki viikonloppu. Minä poika se lenkkeilen vaan. Että fressiä tulevaa maanantaita kaikille.
Palataan reilu kolme viikkoa ajassa taaksepäin.
Perus torstai. Herätys 2:45, kentällä 4:00, koneessa 5:35, Riikassa 06:30, Wienissä 08:40, Auto vuokralle, Rajan yli Slovakiaan, 12.00 X-Bionic Spheren parkkipaikka Samorin Slovakia.
Olimme siis saapuneet Challenge Samorin aka Challenge Family The Championships kisa näyttämölle. Paikkana aivan tajuttoman hieno X-Bionic Sphere Olympic training center. 
Suoritus paikkoja löytyy lajille kuin lajille ja puitteet ovat enemmän kuin kunnossa. Hotelli on uskomattoman hieno. Ruoka hyvää ja edullista eikä hotellin porttien ulkopuolelle ei ole tarve poistua muuta kuin lenkille. Hotellin välittömässä läheisyydessä on mm. uimahalli jossa 25m sisäallas ja 50m ulkoallasta, yleisurheilu kenttä ja paljon muuta. kuntosalikin on vain 3 kerroksinen..Tunnelma alueella oli rento ja hauska. Kaikki hymyili. Ja miks ei. Onhan se etuoikeus päästä tänne ja esim. syödä aamupalaa ja dinneriä Sanders, Kienle, Dretz, Sali, Charles ja Wurtel nimisten urheilijoiden joukossa. Onhan nämä kuitenkin Challenge sarjan puolimatkan MM Kisat.
Kisaa edeltävinä päivinä teimme hieman kevyttä näpäkkää treeniä tutustumalla kisa reitteihin.
Lämmintä oli ja ennusteen mukaan kisapäivästä tulee myös lämmin viime vuoden tapaan. Tuulen ennustetaan myös voimistuvan myös hieman. Riippuen suunnasta onko luvassa vastaista vai mitä selviää sunnuntai aamulla. Perjantaina aamulla kävimme uimassa reitillä ja vaikka oli todella tyyntä niin silloinkin joen virtaus hidasti meno matkalla jonkin verrankin. Uinti on muuten helppo edestakainen reitti. Uinnin jälkeen aamupallalle ja pyörien selkään. Ajoimme reitin aina Tonavan ylitykselle saakka ja takaisin. Reitti on aivan flätti kuin pannukakku. Tie on tosin melko raffissa kunnossa, vaikka reijät sun muut epätasaisuudet on merkitty merkkaus spryyllä, joutuu olemaan tarkkana. Ei voi painaa päätä vaan mittariin ja survoa menemään. Pitää tähystellä ettei aja johonkin reikään ja hajota jotain. Lauantaina aamulla tuuli sen verran jo että uinti ei ollut enää pitkää nättiä liukua, vaan joutui jo hieman tekemään duunia että pääsee eteenpäin vastatuuleen ja virtaan.. Aamupalan jälkeen kävimme seuraamassa Olympiamatkan starttia ja vähän expossa vinguttamassa visaa. Iltapäivällä kamat vaihtoalueelle sekä alueiden läpikävely että miten päivän aikana toimitaan.
Kisa-aamuna 6 aikaa kun heräiltiin oli jo reilui 20 lämmintä, ei pilviä ja aurinko paistoi eli tulossa oli KUUUUUUMA päivä. Sekä tuuli jonkin verran. Puita katsellessa pyörässä tulisi olemaan mennessä myötäistä ja tullessa vastaista. Pitää siis malttaa meno matkalla että pääsen edes joskus pois reitiltä… Kisasin siis 35-39 miehet sarjassa ja speciaalina lisäksi Challenge Family Race Director sarjassa. Viime vuonna RD porukalla oli oma lähtö kaikkien perään, mutta tänä vuonna osallistujamäärän vähyyden vuoksi lähdimme ikäsarjojen mukana.
Uinti: 2000m/30:55
Startti oli vedestä. Otin paikan toisesta rivistä. Sen kerran kun olen änkenyt itseni eturiviin on kaikki menny ihan hyvin. Nyt ajattelin että otan eturivimiehistä peesin, kun tuulee vastaan aika kovaa + lisäksi on se joen virtaus. No ei se nyt sitten ihan menny niin. Kaikilla ryntäsi tykinlaukauksesta eteenpäin. Sairas ruuhka ja hakkaus. Sain 3 kertaa turpaan ja takana ollut kaveri läpsi nilkkoihin koko ajan kunnes se pentele veti nilkasta ja painoi veden alle. Pysähdyin ja annoin isänkädestä. 500-600 m ruuhkaisuutta kesti ja sitten rauhoittui kun suurin osa perinteisesti hyytyi, täten pääsin uimaan omaa uintia ja ohittelin muutamia paluumatkalla. Uinti tuntui hyvältä, vahvalta ja tehokkaalta. Vedestä ylös ikäsarjan sija 9 / Race Director sarja sija 1
Pyöräily: 90km/2:18.
Ensimmäinen ohitus tapahtui 5 m pyörälle nousemisen jälkeen. Ohittelu jatkui seuraavat 90km, mutta rauhottui hieman 45 km jälkeen. Ajoin käytännössä vasenta kaistaa koko ajan. Kisakeskuksen ja Samorinin syheröisen kaupunki osuuden jälkeen alkoi myötätuuli osuus. 30 km myötäistä, vauhtia 40-50 km/h. Ai että.
Matkalla muutama pienempi kylä, kuten esimerkiksi perjantaina paljon huvituttanut Horny Bar! 30 km jälkeen tuli reitin ainoa ylämäki. Siinä noustiin Tonavan ylittävälle sillalle josta käännyimme patovallille ja suuntasimme joen toista puolta takaisin päin. Täysi vastatuuli ja ei mitään suojaa tuulelta. Patovallin kestopäällyste oli kyllä todella huonossa kunnossa. Sai olla todella tarkkana ettei aja kuoppaan tai johonkin muuhun murkulaan. Kaikki huonot kohdat oli täälläkin kyllä merkattu näkyvällä merkkaus sprayllä, joten jos vaan katsoi eteenpäin ja oli hereillä niin ei ollut ongelmia. Ajoin tovin tässä yksin vastaiseen ja se oli melko ankeaa. Tuuli oli sen verran kovaa että joutui oikeasti tekemään töitä ettei meno mene ihan kävelyksi. Muutama kilsa ennen kääntöä tuli 6 miehen ryhmä ohi. Itse sinnittelin vastatuuleen 32-35km/h ja otettuani paikkani ryhmän perältä oli vauhti taas se liki 40. Vaikka kisassa oli 20m peesi raja, niin tässä tuulessa jopa siitä oli hyötyä ja mitä isompi ryhmä niin sen parempi. Aikaisemmin lähteneiden ryhmien hitaammat hieman sähläilivät juomapisteellä ja jäin porukasta hieman. Ja edessäni pulloa ottamassa ollut nainen tiputtu pullon maahan. Sydän jätti yhden tai kaksi lyönnin välistä kun näin pullon tippuvan suoraan eturenkaani eteen. Ajattelin että nyt lähdetään ja kohta sattuu. Onneksi pullo osuikin etukiekon reunaan ja kimposi siitä oikealle poispäin pyörästä. Tässä olisi voinut käydä todella huonosti. Onneksi ei.
Jäin siis ryhmästä joten mulla oli noin 10-15 km aikaa ottaa ne kiinni, koska viimeiset 30 kilometriä tulee olemaan tuskaa jos sen joutuu vastatuuleen puskemaan yksin. Painoin pedaalia pohjaan ja ajoin minkä pääsin. Ei ole helppoa ajaa kiinni ryhmää joka painaa vajaata neljääkymppiä edellä…Ryhmä oli alkanut rakoilla kun 4 takamiestä olivat alkaneet väsyä. Siinä ei 20m peesiväliä enää ollut. Ajoin porukasta ohi ja ei kauaakaan kun takana kuului pillin vihellystä. Peesivalvojia oli todella paljon reitilllä, ja pitivät hyvin huolta siitä että peesausta ei tapahtuisi. Hieman sillan jälkeen sain edessä ajaneet 3 kaveria kiinni. Heidän kanssaan ajelimme asiasta mitenkään sopimatta epäsäännöllisin vuorovedoin vastatuuli osuuden takaisin vaihtoon. Kaikki ymmärsivät että yksin on turha lähteä rimpuilemaan vaan jos teemme porukassa töitä niin pääsemme kaikki helpolla. Vaihdossa samaan aikaan ja yläfemmat herrojen kanssa kiitokseski hienosta ryhmätyöstä. Matka telineille oli melko pitkä joten aikaa moiseen oli runsaasti.
ikäsarjan sija 10 / Race Director sarja sija 1
overall molemmat vaihdot sujui ihan ok. Ei mitään salaman nopeeta toimintaa mutta ihan fine.
Juoksu 21km/1:53
Se alkoi ihan näppärästi. Tavoite vauhti pysyi aina 5 km saakka. Sitten tyhjeni vatsa reitin ainoa mäen päälle. Kaikki mitä vatsassa oli, ei ollut enää siellä. Hyi saatana. Kävelin hetken ja haukoin henkeä. Jatkoin juoksua aina juomapisteelle saakka. vettä ja colaa. Tonavan rantavallin päällä juomapisteen jälkeisen käännöksen jälkeen juoksu tuntui taas ihan luonnikkaalta hetken. Alamäki rantavallilta takaisin maalialuetta kohti ja vatsa kramppasi oikein kunnolla ja tyhjeni toisen kerran. Tsiisus kraist. Eipä siellä mahassa enää oikein mitään ollut joten sellaista epämääräistä ääntelyä ja pykimistä se oli polviin nojatessa. Eipä ole koskaa vielä näin käynyt. Mutta kuten sanotaan, Aamulla kävellessäsi lähtöalueelle, et tiedä yhtään mitään mitä päivä tuo tullessaan. Tämä multisport on hieman tälläistä. Moni asia vaikuttaa ja itse et pysty vaikuttamaan läheskään kaikkeen. Tilanteet muuttuu ja niihin on vain sopeuduttava. Joskus kulkee kuin unelma ja ennätykset paukkuu. Tänään oltiin lähellä, mutta ei. Tilanteeseen on vain sopeuduttava jos haluaa selvitä maaliin saakka. Vatsa kramppaili koko loppumatkan aina välillä ja se laittoi ottamaan aina muutaman kävely askeleen. Sain venytettyä kramppia pois ja pystyin taas jatkamaan juoksua. Aikamoista nilkuttamista se sitten oli, että ei jäänyt millään tavalla hyvä maku tästä. Jäät loppuivat ensimmäisen kierroksen jälkeen, joten viilennys tuossa 34 asteen lämmössä oli hieman hankalaa pelkän veden ja sienien avulla. Sienet meinaa kuivuivat puvun sisällä noin 30 sekunnissa. Oli kuuma kuin saunassa, mutta ei se lämpö minua taaskaan haitannut. Juomavyö olisi voinut olla paikallaan. Suun kuivuminen on se pahin. Tällä kertaa muut asiat olivat se hidastava tekijä. Omalla tasollani juostessa olisin ollut 15 sakissa. Mutta nyt ongelmien säestämänä jäin sijalle 36. Race Director sarjassa piti alunperin olla 5 miestä ja 2 naista. Mutta viivalle saapui vain Challenge Forte Villagen kisasta Andrea Mestanti. 
Ennen starttia painon punaisen kisa-asun ja numeron 2551 mieleen. Tätä kaveria EI saa päästää ohi. Juoksin viimeistä kierrosta ja kun maaliin oli matkaa vajaa 2 km näin kun hän juoksi vastaan. Ei juma, nyt pitää Kimmo poika ottaa kaikki ulos mitä otettavissa on, koska tässä on nyt kysessä maine ja kunnia. Oksetti, sattui, kiristi ja henki ei kulkenut mutta juoksin minkä kanakoivista pääsin. Nyt tiedän miksi ammattilaiset pystyvät piiskaamaan itseään uskomattomiin tuloksiin. Heti kun tiedät ketä vastaan kisaat, millä sijalla olet ja mihin olisi mahdollisuus, niin hiemankin kilpailuhenkinen ihminen pystyy parempaan suoritukseen kuin luulisi. Ikäsarjoissa se on hieman hankalaa, kun kaikki on sekaisin reitillä ja eikä ole mitään tulospalvelua mistä pystyisi seuraamaan omaa kisan kulkua. Se on vain luotettava omaan tekemiseen. Tuuletin maalissa tunteella. 
Jonka jälkeen romahdin maahan. Kyselin Sarilta näkyykö miestä jossain? Eihän osannut sanoa. Mutta sain Sarilta Lionel Sandersin voitto kukat. Pitkä juttu, mutta siihen liittyy Lionel meidän Sari VIP katsomon hissi…
Organisaation Richard tuli onnittelemaan, kysyin häneltä että missä se mies on. Sanoin että juoksi minua vastaan. Toki tajusin siinä että tämä peli on hävitty jos hän tulee nyt maaliin, koska 45-49 sarjan lähtö oli 10 min meidän jälkeen. Richard selaili live tuloksia hetken ja totesi. Ei hätää Andrealla on vielä kierros juoksua jäljellä! JEEESSS! Kerrankin olin voittanut jotain. Voitto sekin on vaikka osallistujia olisi vain kaksi. Ja onhan se hieno tunne kun sinut kuulutetaan 1 pallille.
Ensi vuonna tulen puolustamaan mestaruuttani ja silloin olen paljon valmiimpi tähän kisaan kuin tänä vuonna. Ja katsotaan miten pärjään uudessa 40-44 ikäsarjassa tuolloin.
Oli kyllä huikea reissu. Kiitos vaimo ja Pasinaattori! 
Jos jollain tulee joskus mahdollisuus osallistua tähän kisaan niin suosittelen lämpimästi. Ottakaa paikka vastaan ja menkää kokemaan tämä kisa. Se on kaiken sen vaivan väärtti. Ja jos et vielä tiennyt niin paikan saa sijoittumalla Challenege puolimatkalla ikösarjassa 6 parhaan joukkoon. Nyt ei muuta kuin ilmoa sisälle seuraavaan Challenge kisaan ja Championship slottia jahtaamaan. Challenge Turku olisi lähin CF kisa, josta paikan saisi ensivuodelle. Olisiko se sinun kisasi? Klikkaa itsesi kisaan ja tule lunastamaan paikkasi Samoriniin. www.challengeturku.com
Kausi on hyvässä vauhdissa. Kunto nousee ja vauhtia alkaa löytymään. Treeni ja valmennus puolella tuli hieman muutoksia ja se on itseasiassa tehnyt ihan hyvää. Jotenkin on ihan uutta intoa ja motivaatio on taas huipussaan. Uskon että tästä tulee vielä hyvä loppu kausi. Seuraavasi Kisko, Joroinen ja syyskuussa Almere Amsterdam täysmatka.
Train like a horse!
// Kimpale
kimmoholmstrom.com 