Hiphei ja taralla lalla laa. long time no see. Kimmo 5.0 alkaa valmistumaan. Reisi paisuu, tossuu liikkuu, ja lättäreissä koko suurenee. Se on kuulkaas hieno tunne kun ollaan taas kevään puolella pikku hiljaa. Talvella on harjoiteltu sen verran ahkerasti että voi morjens. En ole vielä tähän päivään mennessä tehnyt näin kovaa treeniä mitä nyt olen syksystä asti tehnyt. Ja kaikesta on palauduttu, koska meno senkun hurjenee. Pikku hiljaa alkaa tuntumaan siltä että mennyt talvi ja varsinkin viime vuosi alkaa kantaa legendaarista hedelmää. Se mihin se johtaa selviää kesän kuluessa. Paikoitellen on sellainen He-Man olo. Mutta ei saa kuitenkaan innostua liikaa, ettei muroista kuulu riks, raks ja poks kun mä kusen niihin. Mutta siis jonkinlainen kunto alkaa pikkuhiljaa löytymään ja suunta on ollut eteenpäin vievää kaikissa lajeissa. Kunnon nousu on toisaalta ihan hyvä ettei näytetä sitten ihan idiootilta, koska meillä on ollut tapana mennä varusteiden kautta ja sieltä löydetty sitä extra motivaatiota. No ei nyt ihan kokonaan, mutta hieman kuitenkin. Tällä kertaa taisi kuitenkin lähteä hieman lapasesta. Mutta toisaalta, mitä sitten. Kivaa tämän pitää olla ja aina pitää näyttää hyvältä. Sain nimittäin tuossa päivänä eräänä Jäbäleissön tyyppisen ihan huikeen idiksen ja uusi Felt IA2 sai ihan uuden kuosin. Ajatus lähti muhimaan kun Giro:n tuotejumala mainitsi eräs päivä että käyttämäni #leijonakuningas on ihan kurko…No mutta niin muuten on. Ja pienen kuvapankin selailun tuloksena löysin täydellisen karjuvan leijonan kuvan. Siitä printterit laulamaan ja avot. Turkoosin sävyt ja ruudukko tulee jo syksystä asti suunnitteilla olleesta kisa-asusta jonka Bioracer teki minulle mittatilaustyönä. Heiltä saa siis kuka vaan tilata Individual asun joka mitoitetaan juuri sinulle ja siihen saa painattaa ihan mitä vaan. Jos on ongelmia löytää oikean kokoista asua, esim pitäisi olla M alaosa ja L yläosa tai muuta vastaavaa, niin tuon avulla se onnistuu. Yhteyttä vaan info@bioracer.fi niin pohjoisen pojat hoitaa homman himaan.
Kunto on siis nousussa, mutta millaisessa? Se selviää Huhtikuun 22 päivä kun pääsee vihdoin viivalle. Triathlon Orihuela 2018 on kauden avaaja kisa. Sama puolimatkan kisa jossa olin viime vuonna. Reissun piti olla vain pikainen poikien kisamatka. Torstaina mestoille, sunnuntaina kisa ja tiistaina aamulla kotiin. Mutta pieni harmillinen takaisku pakottaa lähtemään matkaan jo maanantaina. Voi kyynel. Tämähän haiskahtaa siltä että siinä ehtii tekemään muutaman ihan hyvän napakan valmistavan treeninkin lämmössä ennen starttia. Mielenkiintoista on verrata nykyistä kuntoa viime vuoden tulokseen. Olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen jos saan tehtyä tasaisen suorituksen ilman mitään zippaamista. Treeni ja kunnon nostatus kisa tämä on joten mitään hurjia aika tai muita tavotteita ei oteta. Sinne mennään pitämään hauskaa ja testaamaan uusi varusteita tositoimissa.
Ensimmäinen oikea koitos on kesäkuun alussa Challenge sarjan puolimatkan mestaruuskisat The Championships Slovakian Samorinissa. Venue on kuulemma huikea ja odotan innolla sinne pääsyä. Varsinkin pyöräreitti on täysin flätti, joten odotan innolla että saan päästää helvetin valloileen jaloista. Seuraavaksi suuntaamme Joroisten maisemiin selkeä tavoite mielessä. Syyskuussa on sitten kauden huipentuma. Challenge Almere-Amsterdam. Yritetään taistella vastatuulta vastaan niin että kello pysähtyy alle 10h aikaan. Kaikki 9:llä alkavat käy. Voi olla että ennen Joroista Kiskon perusmatka, riippuen kuinka Samorinista palautuu ja ehkä elokuussa pyöräilyn kuntotapahtuma Turussa.
Onhan siinä sitä taas. Mutta ihan selkeä plääni, ja luottavaisin mielin kohti päätavoitetta.
Espanjan reissusta palauduttuamme on etelässä jo maantiepyörä kausi alkanut. Mikäs sen mukavampaa. Alkaa rasva palamaan kun pääsee painamaan pitkää lenkkiä.
Espanjan auringosta sitten seuraavaa..
Railakasta pääsiäistä senkin sekopäät.
// Kime
kimmoholmstrom.com 