Ironman Vichy

Oma koti ja aamu kahvi omasta mukista. Matkustaminen on kivaa, mutta kyllä kotona on ihmisen hyvä olla. Tosin nyt on hieman jännempää, kun matkalaukkuni on edelleen jossain päin Ranskaa, eikä kukaan tiedä että missä. Materiaalia mitä laukussa on saa rahalla uutta, mutta miten on finisher paidan, mitallin, uimalakin ja kisanumeron laita? Ne kun piti taas kehystää. Noh, odotellaan rauhassa. Sillä välin kelataas muutama päivä taaksepäin.

 

 

Torstai 24.8
Herätyskello pirisee näppärästi 03:15. Aamutoimet, kamat autoon ja muun porukan tavaroita hakemaan. Koneemme Pariisin kautta kohti Clermont Ferrand:a lähtee 9:25. Pikainen välilasku Pariisissa ja perillä 13:45. IMG_4301Kaikki aikataulussa ja kaikki laukutkin saapui. Vuokrasimme Rentalcars.com palvelun kautta 9 hengen Renault henkilöstö kuljetusvaunun. Pieni pelko miten 4 pyörälaukkua, 6 matkalaukkua ja 6 henkilöä tuollaiseen mahtuu, mutta ei mitään ongelmaa.
Kaikki mahtui kyytiin oikein luonnikkaasti. Auton lämpömittarin näyttämä 33 asteen lämpötila ei niinkään hikoiluttanut. Kiitos toimivan ilmastoinnin. Vaan tietullit. Kaikki opasteet kun oli Ranskaksi… Selvisimme kaikista kuitenkin mallikkaasti. Majapaikkamme oli 20 km päässä Vichystä. Airbnb:n kautta löytyi oma talo keskeltä idyylistä Ranskalaista maaseutua sijaitsevalta hevostilalta. Her-siunaa millainen paikka! Maisemat olivat ihan omaa luokkaa.
Illalla lämpötila laski auringon kanssa.

 

Perjantai 25.8IMG_4069
Lähdimme aamulla kohti kisa-aluetta. 9-11 oli merkattu uintia. Luulimme että pääsemme testaamaan kisareitin uintia, mutta se olikin läheisessä uimahallissa, kun joessa jossa uinti olisi kisa-aamuna on uinti kielletty. Harmillista. No hoisimme kisa ilmot ja pika tsekkaus expoon. Osa porukasta meni halliin uimaan, minä tutustuin kartalta pyöräreittiin. Iltapäivällä kävimme pyörillä ajamassa reitin alkua, kun se vaikutti hieman tekniseltä. Ei se niin paha ollut kuin kartalla näytti mutta, asfaltti oli paikoitellen aika raffia. Saa olla tarkkana mistä ajaa. Pasta partyä ja kisa infoa, expoa ja jäätelöä. 34 lämmintä. Illalla kämpällä pyörien viilausta ja chillailua.IMG_4046

Lauantai 26.8
Päivä oli pyhitetty makoiluun. Käytiin poikien kanssa kaupassa Ja mikäs sen helpompaa kuin LIDL. Teimme ison satsin hapanimelä kanaa ja riisiä. Söimme ulkona varjossa. Aurinko poltti, 37 lämmintä… Päikkärit viileässä kämpässä maistui paremmalta kuin jäätelö. Tavaroiden pakkaus vaihtoalue pusseihin ja pyörien vienti vaihtoalueella. Alueet oli rakennettu selkeästi ja loogisesti. 4 tarkastus pistettä ennen kuin pääsin telineiden luokse. Missään ei tsekattu kypärää tai pyydetty kokeilemaan jarruja, mutta jokaisella tsekattiin että numerolappu oli vyössä kiinni kolmesta kohtaa! Joo, oikeasti. Siitä mainittiin erikseen oikein kisa infossa. Ihme touhua. Oma paikka löytyi hyvin ja on myös helppo löytää kisassa. Koska olin AWA (All Word Athlete) eli olin tallettanut kisamaksujen muodossa sopivasti rahaa edellis vuonna Ironman organisaation tilille, niin sain ”erikoiskohtelua” Joka itse asiassa oli suuri vitsi.

IMG_4130
No pyöri mun nimi myös pasta partyssä ja palkintojen jaossa screenillä..

Pieni kisanumero (60) oli ainoa hyvä asia josta hyödyin. Paikka löytyy ensimmäisen rivin 4:nen telineen päästä. Ja siinä oli vielä iso kyltti. Tätä ei voi olla huomaamatta. IMG_4104Samoin vaihto pussit olisi helppo löytyy ekasta rivistä. Kävimme alueen toimivuuden vielä läpi, ennen kuin suuntasimme kämpille iltapalalle. Sängyssä 22.00. Uni tuli yllättävänkin nopeasti.

IRONMAN Vichy 2017

Kello soi raikkaasti 03:00 ja oli aamupalan aika. Talossa havaittavissa pientä jännitystä. EI paljoa puhetta, mutta sitäkin enemmän kävelyä edestakaisin. Renault passanger starttasi pihasta hieman ennen kello viittä. Vaihto alue aukeaa 5:30 ja meiltä ajaa alueelle noin puolituntia. Jännää lasketella 9% mutkamäkeä pilkkopimeässä 9 hengen Renault pakun kanssa. Tosin nyt sai hieman rennommin ajella, kun takapäässä ei ollut liki 40,000 eurolla polkupyöriä kuten eilen. Unisilla silmillä uskaltaa kait lasketella hieman kovempaa kun olimme ajoissa paikalla. Istuimme odottelemaan että vaihtoalue aukeaa. IMG_4110Pumppasimme yhteistuumin koko porukan renkaat, jonka jälkeen teimme yksilölliset säätö toimenpiteet varusteille. Sääennuste lupasi hyvää 29 ja puolipilvistä. Silti laitoin juoksupussiin yön pakastimessa olleen urheilupullon. Senkun vaihdossa kaataa päälleen niin se todella viilentää, ja maratoonille lähtö on paljon mukavampaa. Ja samaisesta pussukasta saisin vielä noin 6h urheilun jälkeen päivän ainoan ”oikean” ruuan. Banaanin, jes! Veden lämpötila oli arvoitus vielä aamuun saakka, joten joutusimme raahaamaan kaikkea uinti kamaa mukana varmuuden vuoksi. Viiden aikaan tuli kuulutus että vesi oli 25,6 asteista ja joten märkäpuku olis kielletty. Valkoinen pussukka säilytykseen ja viimeinen vessa. Swimskin päälle ja lähtökarsinaan jonottamaan. Otin paikkani 60 min kyltin kohdalta. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut ihan hyvin hivuttaa itseäni edemmäs, kun sitä oli tehnyt todella moni muu minua huonompi uimari. Kummallista, mutta tällä kertaa ei kuulunut torvea tai muuta vastaavaa lähdön merkiksi vaan yhtäkkiä jonoa alkoi liikkumaan, tosin kaijuttimista pauhaava AC/DC enteili jotain. Edessäni olikin yllättävän paljon ihmisiä, huomasin tämän vasta kun jono alkoi liikkua. Olin muutaman kymmenen metrin päässä lähtölaiturista kun porukkaa hyppi jo veteen. Toki 3 henkeä joka 4:s sekuntti hieman hidastaa, mutta silti. Joutuu siis ohittelemaan. Jono liikkui sen verran hitaasti että ehdin hyvin moikkailla vaimolle joka tapojensa mukaan oli kamera tanassa roikkumassa aidalla.fullsizeoutput_1ba2

UINTI 1:11
Ajallisesti uinti oli luokaton. Tosin reitti oli 200m ylipitkä. Anyway. Uinti lähti hyvin käyntiin. Ei ollut ruuhkaa, kun ihmiset oli levittäytyneet aika leveälle. Miksi olisi kannattanut lähteä edempää? Koska todella moni oli taas yliarvioinut oman kuntonsa. Ohittelu alkoi heti. Reitti koostui 2:sta tässä tapauksessa 2000m edestakaisesta lenkistä. Ekalla kääntöpoijulla vilkaisin kelloa 16 min. Tavoitteen sisällä ollaan. Mutta, sitten alkoi radalla olemaan ruuhkaa. Jengi ui edelleen todella leveästi, tietämättä että uinti kaista oli oikeasti aika kapea. Uinnin lenkit kulkivat siis ihan rinnakkain. Ensimmäisen lenkin toisella puoliskolla uidessa, vasemmalla ui vastaan juuri uimaan lähteneitä ja oikealla puolella vastaan ui kärki. Tässä kohtaa kajakit alkoivat ajamaan leveästi uivaa massaa sumppuun, törmäysten välttämiseksi. Uinti kaista oli sitten niin kapea että kun koko liian innokkaasti lähteneitä, jo uupumisen partaalla olevia sankareita ajetaan sumppuun, niin se toistensa päältä, alta ja joka puolelta kiemurteleva massa on mahdoton ohittaa. Läpi on turha koittaa ja sivukautta ei pääse. Siinä on sitten pakko kitkuttaa laiturille saakka. Nousin vedestä vajaa 35 minuuttia! Voi vi#&%! Juoksu jalkaa laituria pitkin, hyppy veteen ja toiselle lenkille. Kiristin tahtia ja ajattelin että kyllä saan vielä osan menetetystä ajasta kiinni. No ei se sitten ihan. Koska uinti oli ilman märkkäriä, joutuu potkimaan huomattavasti enemmän kuin puvulla. Toisen kierroksen aikana alkoi vasen pohje ja varpaat vetämään suonta samalla tavalla kuin joskus kovissa allas treeneissä. Jouduin hieman himmaamaan tahdissa. Mutta arvatkaas mikä paalumatkalla odotti? No toinen epämääräinen kasa ihmisiä, jotka olivat jo ihan loppu ja uivat ihan minne sattuu. 3 kertaa tuli nyrkistä, 2 potkua naamaan ja herraties kuinka monta kertaa uitiin suoraan kylkeen. Missä on suunnistus taidot? Ei jumalauta tätä touhua. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisi pitänyt perehtyä uinti reittiin ja rataan paremmin ja taktikoida startti huolellisemmin. Jotenkin tuudittauduin siihen että uinti on aina helppo, ja kyllä se hyvin menee. Nyt ei menny. Rantautuminen näkyy jo. Onneksi tämä paska on kohta ohi ja päästään tuuttaamaan kallo pyörällä, niin että tuntuu! Vedestä ylös ja vilkaisu kelloon 1:11. Voi tsiisus ja mouses. 3_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_000281-10667024Swimskin pois, pussukka telineestä ja vaihtotelttaan. Vaihto sujui näppärästi ja rivakasti, vaikka jouduin laittamaan kompressiot. X-bionic säärystimet venyvät sen verran hyvin että ne saa ongelmitta jalkaan myös märkänä. Kaikki muu oli ajateltu ennen starttia jo hyvin loogisesti. Suolat tuonne, patukat tuonne, lasit ja kypärä, niks naks, uima kamat pussiin ja ulos mentäessä vapaaehtoisille. Pyörä telineestä ja Vamos!IMG_8988

PYÖRÄ 4:55
Homma lähti rullaamaan hienosti. Energia pläänin mukaan söin heti pyörän päälle päästyäni puolikkaan patukan ja join runsaasti ennen teknistä kaupunki osuutta. Se sujui hienosti ja ohittelin aika tavalla jo tässä. Taivas oli pilvessä ja eikä ollut kuuma, lämmin mutta ei kuuma. Maaseudulle suunnattaessa, jatkoin keskittyneesti wattien mukaan polkemista. Ne olivat kokoajan raja-arvojen sisällä, Silti kummastelin ohitettavien määrää. Mukavahan se on ohitella. Maisemat oli kyllä huikeeta. Pieniä kyliä joissa asukkaat lepotuoleissaan kannusti tien vieressä, asfaltti oli tosin paikoitellen todella huonossa kunnossa. Pyörä kulki, minä lähinnä naureskelin kun oli niin helpon tuntuista ajoa. 19_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_019154-10667040Huollosta uutta juomapulloa ja viilennykseksi vettä. Energia suunnitelmaa noudattaen mentiin, mutta extrana otin varmuudeksi yhden suola tabletin joka tunti. Se helpotti tuota jo uinnissa vaivannutta pohjetta. Hetken päästä se pienikin kireys oli hävinnyt. Vekkelin Mikko ajoi ohitseni 50 km kohdalla. Tungin peesiin. Päätin koittaa vetää myös hieman ettei täällä ihan ilmaiseksi kuitenkaan tulla. Ajoin rinnalle ja sanoin että voin vetää välillä. Katse oli hieman kummastunut kun viereltä kuului Suomea. Vastaus oli että joo. Jonkun ajan kuluttua Mikko ajoi ohitseni veto vuoroa vaihtaakseen mies kommentoi ohitustilanteessa seuraavasti. Mulla oli aivan totaali paska uinti. Ehdin vastaamaan vain että joo, ihan sama. Ilmeisesti oli hieman kiinni otettavaa, koska Mikko laittoi napsun lisää joten mulla nousi watit sen verran korkealle, että päätin jättäytyä. Pieni virtsaamisen tarve alkoi kehittyä. Eipä tässä nyt ole aikaa paljoa pysähdellä, joten ajaessa olisi homma hoidettava. Ensimmäinen kierros läheni loppua. Reitillä ei oikeastaan ollut alamäkiä. Loivaa nopeaa pätkää oli muutama jossa vauhdit nousi 50 km/h luokkaan. Se jos mikä oli aivan mahtavaa. Mies kallo pyörällään kiitää maissipeltojen halki katuhaukan lailla. 26_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_023563-10667047Mutta tämä ei auttanut tuohon tyhjennys tarpeeseen millään tavalla. Polkiessa kun en saa suoritettua ko. toimen pidettä. Ensimmäinen kierros done. Tsekkasin aikaa varmistaakseni missä mennään. 2:25. Toinen samanlainen niin johan paukkuu! Mutta, mutta. Aurinko alkoi näyttäytymään pilvien takaa ja jostain oli ilmaantunut pienoinen vastatuuli. Nopeudet laskivat heti muutamalla kilsalla ensimmäiseen verrattuna. Nyt oli taas wattimittarista enemmän hyötyä kuin koskaan. Sillä todella moni todennäköisesti ajoi jalkansa tohjoksi tällä toisella kierroksella, tavoitellen samoja vauhteja kuin ensimmäisellä. Ajoin 40-50 km yksin. Ei ketään missään. Luulin paikoitellen jo eksyneeni. Piti todella tsempata ja tarkkailla watteja ettei ne vaan pääse laskemaan. Tarve tyhjennykselle suureni. Vatsa alkoi jo hieman sattua aeroasennossa. Yksi ainoa kohta reitillä antoi tähän mahdollisuuden, Pitkähkö loiva pätkä. Ja siinä se tuli sitten hoidettua. Johan helpotti!  Takaa lähestyi 5 hengen ryhmä. 28_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_024630-10667049Vihdoin ja viimein Yevgeny, Ricardo ja Simon + 2 muuta ajoi pienessä nousussa ohitse joten jäin heidän perään roikkumaan. Melkoinen helpotus yksin vastatuuleen puskemisen jälkeen. Pojilla oli melkoisen erikoinen taktiikka. Ylämäet ihan saatanasti, muuten ei mihinkään. Todella outoa. Koko jengi ajoi mun perässä muuten mutta aina kun tuli ylämäki, pojat ajoivat putkelta runtaten ohi. Arvatkaa kuinka loppu päivästä kävi? Pilvet alkoivat väistymään ja lämpötila alkoi nousemaan. Muutama kymppi enää jäljellä. Lenkin lopussa oli muutama metsä pätkä ja lämpötilan noustessa siellä oli todella kosteaa. Pyöräily alkoi jo hieman tympimään. Perse semi ruvella, kun reitti on sen verran tasainen että putkelta ajamista ei oikein muista tehdä. Ja varsinkaan vastatuuleen sitä ei tee mielellään ollenkaan, kun se hidastaa ihan simona. Oikeesti, joko pääsee juoksemaan? Laskeskelin päässä jo pyöräilyn aikaa.. ei järki kulje, kai se nyt alle viiden tunnin menee? tavoite oli 4:59. Viimeinen nousu. Jyrkkä mutta lyhyt. Tästä alkoi todella vauhdikas lasku Vichyyn. Sataamiljoonaa kohti vaihtoa. IMG_4153Kengistä ulos, pois pyörältä ja juoksua telineelle. Kellossa 4:55! Tsiisus. Sehän meni paremmin kuin hyvin. Jes! Juostessa vaihtoalueella, jalat tuntuivat hyviltä. Pyörä omalle paikalle, pussi telineestä ja telttaan. Söin bananin kamoja vaihtaessa. tarvittavat energiat mukaan, PRO tipsinä yöllä pakastimessa ollut juomapullo, oli vielä hyvin hyvin viileä. Kaadoin sen päälleni. Henki salpaantui, mutta teki niiiiiin hyvää. Samoin vaihdoin lasit. On paljon fressimpi lähteä uusilla puhtailla laseilla juoksuun.

Juoksu 4:15
Teltasta ulos reippaasti. Taas kerran jouduin jarruttelemaan vauhtia, kun se lähtee aina lapasesta kun jalat käyvät edelleen kierroksilla pyöräilyn jälkeen. IMG_4123Rauhoitin tahtia, niin että sain suunnitellun vauhdin tuntumaan hyvältä. Aurinko alkoi paistamaan ihan kunnolla. Kuumuutta en siinä kaikessa tohinassa noteeranut oikein millään tavalla. Eka kierros meni ihan itsekseen ja olin ihan ookoo vauhdissa. Maalialueella huutelin vaimolle taas että saisiko niitä hiton sijotuksia? IMG_4146Ei saanu. Jatkoin kierrokselle kaksi. Energia suunnitelman mukaisesti geelikarkki joka toisella kilometrillä ei oikein toiminut. Energiat alkoi loppumaan, otin yhden cofeiini geelin ja hetken kuluttua valot syttyivät uudestaan. Joka pisteeltä muutama siemaisu urkkajuomaa, päähän 2-4 mukia vettä. Näillä mentiin. Special Needs pussukalle olisi ollut käyttöä. Olisi voinut pienen elektrolyytti pullon sinne jemmata. Olisi helpottanut suun kuivumista useista satoja metrejä ennen juomapistettä. Joka juomapisteen yhteydessä oli henkilö ruiskuttamssa puutarhaletkulla vettä kilpailijoiden päälle. Se oli todellinen helpotus tuossa kuumuudessa. Toinen kierros oli yli puolen välin. 69_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_086069-10667090Akillesjänne/pohje alkoi kiristyä. Jouduin ottaamaan muutaman kävely askeleen ja venyttämään pohjetta. Se helpotti. Olisikohan se jokin hetkittäinen? Ei. Kierroksen loppupuolella sama toistui. Muutama pitkä kävelyaskel ja pohje aukeni. Oli kuuma ja hiki. Tuli muutama kylmäväre. Nestehukka? Ei se nyt käy. Kolmas kierros alkaa. Ensimmäisen pisteen jälkeen oli nurmikolla polvillaan oksentamssa mies, numerolapussa nimi Yevgeny. Muistatko vielä hänet? Hän oli se mäkirunttari. Hetkeä myöhemmin näin saman ryhmän kaksi muuta istuvan katukivetyksellä. Toinen itki vuolaasti. Oli hiton kuuma. Pohje kiristyi vähän väliä. Vaihdoin taktiikkaa. Kun pohje antoi juosta, juoksin niin lujaa kuin suinkin uskalsin/pystyin. Sillä tavalla pohje antoi edetä mahdollisimman pitkälle. Jos koitin juosta suunniteltua vauhtia se kipeytyi nopeammin. Sillä mennään. Vitutti kävellä. En tullut tänne kävelemään. Uinti meni jo ihan perseelleen, niin ei tämä nyt käy. Ärsyttävää, kun tälläisille vaivoille ei voi oikein mitään. Sellaista se pitkän matkan kisaaminen on välillä. Aurinkolippakin alkoi ärsyttämään kun se siinä keikku niin iloisesti. Käänsi sen väärin päin.30_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_032559-10667051Mutta hei, ensi kerralla kun kaarran tästä portista maalialueelle niin saan kääntyä kohti maali, uuden kierroksen sijaan. Se on hetki jota on odotettu koko pitkä päivä. Viimeisellä kierroksella tuli vastaan 3 ambulanssia vilkut päällä. Melko raakaa. Nilkutin eteenpäin. Koitin tsempata, pohje kettuili tiheämmin, mutta koitin pysyä liikkeellä. Zombi katseisia kilpailijota käveli siellä täällä. Muutamalta kysyin onko kaikki ok ja peukulla kuitattiin. Jouduin taas kerran hidastamaan kävelyksi. Siinä vieressä käveli englantilainen mies. Kysyin notta mitä? Hänellä krappi molemmissa etu- ja takareisissä. Sitten kävimme seuraavanlaisen keskustelun.
K: How many laps?
E: first
E: You?
K: last one.
E: Well fuck you!
K: Well fuck you too!
E: ok, fair enough, hig5?
Paiskattiin ylävitoset, toivotin tsemppiä loppu päivään ja ampaisin juoksuun. Viimeiset kilsat edessä. Paahdoin minkä koivistani pääsin. Koitin laskeskella loppuaikaa. Pää ei toiminut. Toivottavasti ei nyt kauheen paskasti menisi. Juoksu painuisi harmillisesti reilusti päälle 4 tunnin, se olisi varma. Juoksin kohti maalia kuin tuulispää. Jaloissa ei enää tuntunut miltään. Ne oli itse asiassa melko tunnottomat. Maalialueella oli kauheat bileet käynnissä. Viimeisen kerran prisma volkkarin ympäri ja maali häämötti suoran päässä. Täyttä laukkaa portille. Kädet ilmaan. Aikamoista. Haukoin henkeä ja koitin pysyä tolpillani. Vilkaisin olan yli maalikelloa. 10:32:46. No ei se nyt ihan paska sitten ollutkaan. 75_m-100779711-DIGITAL_HIGHRES-1720_089576-10667096Vaimolle ostin VIP passin. Se sisälsi kaikkea spessu katselu paikkaa, juoma ja ruoka huoltoa kisan aikana, ja mansikkana kakun päällä, hän sai tulla maaliviivalle vastaan ja pujottaa mitallin mun kaulaan. Se oli ikimuistoinen hetki! Hetken hengähdettyäni meni hierojalle. Kaula oli nirhautunut jo uinnissa, ja sen huomasin siinä pyöräilleessä, kun vettä kaadoin päälleni. Kun hieroja levitti öljyä reisiin, meinasi päästä itku. Jalat oli lämmöstä turvonneet sen verran, että asun lahkeen neulokset olivat painaneet takareidet vereslihalle. Tuntui tavallaan hyvältä, kun tunsin jaloissa jotain muutakin kuin särkyä. Juttelimme hierojan kanssa lämmöstä. Sanoin että olipa siellä lämmin jotain päälle 30 astetta? Ei. Siellä on 40 astetta. What? oikeasti? Katsoin kellosta ja Garmin näytti juoksun keskilämpötilaksi 33 ja maximi 37! Tsiisus. Ilmankos oli jano ja hiki. Ruokailuun kävellessä kävelimme Medical teltan ohi. Se oli aivan täynnä. Avasin liikuntahallin oven, niin edessämme eteisen lattialle tipahti samalla nainen polvilleen. Henkilökunta kantoi hänet telttaan. Hain safkaa ja istuin pöytään. Edessä oleva mies tippu tajuttomaksi lattialle. Sen teki hetken päättä eräs toinenkin. Aika heviä!

Tavoitteena oli sub 10h, mutta se ei tänään toteutunut. Ja se jäi todella kaivelemaan. Kaivelee edelleen. Tiedän että olisin pystynyt siihen jos keli olis ollut eri. Kelille ei voi mitään, se on kaikille sama. Silti, viime vuonna Barcelonassa tehty oma IM matkan ennätys parani 2:lla minuutilla ja tuolla nilkuttamisella maraton aika parani 5 minuutilla. Tuloksia selaillessani tuolla 10:32 ajalla lohkesi M35-39 sarja sija 30/192 ja kokonais kisan sija 169/1225. Lukujen puolesta se meni siis todella hyvin. Harmittaa sanoa että mua harmittaa kun ei periaatteessa saisi sanoa niin. fullsizeoutput_1a9eHieno kisa kaiken kyllä kaikkiaan. Puitteet ja järjestelyt kunnossa. Englantia ei kauhean moni osannut, joten ohjeiden kyseleminen oli paikoitellen hieman vaikeaa. Mutta kaikesta selviää aina tavalla tai toisella. Kannustus oli suurta. Joka puolella, jopa pyörä reitillä oli kannustavia ihmisiä todella paljon. Juoksureitistä puhumattakaan. Osalla juomapiste vapaaehtoisista olivat pukeutuneet hassusti. Oli hassuja neniä, peruukkeja, ja sitten meillä oli vettä letkulla ruiskuttava pelle. Itse asiassa huikeeta kannustusta pitkin matkaa. Samoin maalialueella oli bileet käynnissä koko päivän. 

Meillä oli kyllä ihan huippu jengi.

FullSizeRender
Tapojensa mukana Sari ottaa kuvaa, niin hän luonnollisesti puuttuu kuvasta…

Kiitos kaikille. Reissu oli mitä parhain. Matkalaukutkin saapuivat kaikki loppujen lopuksi perille. Minun oli miltein viikon extraa reissussa..Lentoyhtiön kommentti, noh, Pariisi nyt on vähän tollanen… Ihan vaan vinkkinä. Kun vaihdat aamulla ennen lähtöä reppua isompaan, ÄLÄ unohda autonavaimia siihen ekaan reppuun, jonka laitat matkalaukkuun, joka tässä tapauksessa jäi Ranskaan. Joudut vuokraamaan auton Helsinki-Vantaalta jotta saatte 4 pyörälaukku, 6 matkalaukku ja 6 ihmistä Turkuun, jotta pääset töihin seuraavana päivä, jotta voit otta himasta oman auton vara-avaimet ja ajaa iltapäivällä vuokra-auton takaisin kentälle, että pääset omalla autolla kotiin. Että semmosta… Halpaa oli…

Kiitos kaikille kannustuksista ja hengessä mukana olemisesta. Joka kerta ällistyy siitä kuinka moni seuraa näitä puuhailuja.

Pari viikkoa kevyttä kikkailua ja sitten aletaan taas rähjäämään täydellä tohinalla. Ensi kausi on jo kirkkaana mielessä. Kisakalenterikin on aika lailla jo päätetty. Tästä jäi kyllä hampaankoloon melkoisesti, jopa sellainen pieni raivo. Ratsastetaan sillä ensi kesään!

Virallista kisavideota pääset katselemaan oheisesta linkistä. Todella hieno pätkä muuten.
https://vimeo.com/232004183

#leijonakuningas

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s