Finntriathlon Joroinen 2017

Bang, bang motherfucker!

Mitäs juuri tapahtui? No Joroisten teräsmieskisat, El classico ja neon-kostaja kohtasivat jälleen. Kolmatta vuotta peräkkäin viivalla ja joka kerta pientä parannusta ja sehän on mukavaa jos joku. Varsinkin kun reitti on sama joten tulokset vertailukelpoiset. Ja mahtavinta tässä on se kun on paljon tuttuja paikalla, joita näkee käytännössä kerran vuodessa. Ja joka vuosi tulee tavattua somesta tuttuja naamoja. Kuka, mitä, häh ja missä kunnossa juttua kuulee paljon. Juuri tuo pieni muurahaispesämäinen kuhina on näissä kemuissa parasta. Se viimeistään saa kisa tunnelman kohdalleen.

Itselle Joroisten startti ei ollut ihan selvää. Roth oli mielessä, mutta kun se ei sitten onnistunutkaan, niin mikäs sen mukavampaa kuin startata jälleen kerran suomen parhaimmiston kanssa samalta viivalta. Koska olin sen verran myöhässä liikkeellä, kaikki perinteiset majoitus vaihtoehdot oli jo täyteen buukattu. Käytin ensi kertaa Airbnb palvelua, ja löysinkin 6 km päästä isosta maatalosta 2 hengen huone. 76,- yö. Ilmainen, verrattuna 60 km päässä olevaan 160,- yö bed & breakfast majoitukseen.. Itse asiassa koko talon ja piha-aitan huoneet oli kaikki vuokrattu ja talossa majottautui noin 10 kisaajaa. Aamupala pöydässä riitti siis juttua.. Oli kyllä loisto löytö.

Saavuimme siis perjantaina. Perus ilmoittautumiset, infot, sprintin seuranta, tunnelmien haistelu sekä expon tutkailu. Kaupan ja JP:n kautta kämpille iltapalalle ja nukkumaan.

En ole koskaan missään majoitus paikassa nukkunut noin sikeästi kuin täällä maatalossa. Johtuu varmaan siitä että sotilas Hietanen oli turvaamassa selustan. Todella virkeä ja tarmoa täynnä heti aamusta. ”Tankkaus” metodit sekä Ilta- ja aamupalat saman ohjeen mukaan kuin ennenkin (ja se on muuten äärimmäisen salainen) Tunne kropassa oli levollinen. Tulossa olisi ihan hyvä päivä. T2 pussi paikoillen ja pyörällä Valvatukselle. Yleistä palloilua, raceday soittolistan kuuntelua ja jutustelua tulevasta kanssa kilpailijoiden kanssa.

Rauhassa kaikki valmiiksi ja märkkäriä päälle ja veteen lillumaan. Kullitettu pipo päässä rolling start ryhmän keulille lähtöä odottelemaan. Odotellessa ehdin konsultoida Ovaskalta viiksien kasvatukseen ohjeita. Että pitää lannoittaa tms. Koska olen harkinnut itselleni myös sellaisia, koska Lionel Sandersilläkin on. Ja se jätkä on bad ass, mun uus idoli.

IMG_3523
c: Bullseye Photography

Uinti lähti soimaan ihan hyvin. Omassa rauhassa sain uida melkein koko matkan. Takasuoralla ”merenkäynti” oli sen verran vastapalloon paukuttavaa että pelkkä nätti liuuttelu ei auttanut vaan vettä piti jo ihan hakata ja antaa käsien pyöriä kunnolla että sai pidettyä tahdin yllä. Viimeisillä poijuilla takaa tullut hätähousu koitti ensin uida yli, mutta ei päässyt ja lopuksi otti oikein nilkasta kiinni ja pysäytti vauhtini kokonaan. Mitä vit..? siinä sekoilussa se pentele pääsi ohi. Uin peesissä ja käteni osui hänen jalkapohjaan. Ja sehän vasta reilusti oikein muulinpotkulla naamaan. Reilua peliä. Ensi kerralla kostan tuntuvasti.
Vedestä ylös ja kuulutuksen mukaan aikaan 29:49 sarjan sijalla 3. Oma kello oli ollut jo hetken vaihdossa, kiitos uimamaisterin. Aluksi en ollut tyytyväinen aikaan, kun olin ajatellut jotain muuta, mutta kelvatkoon. Alle kolkyt ja hieman parempi kuin vuosi sitten. Keli hidasti.
Perään ei niin nopea vaihto. Pientä sekoilua kun Antti höpötti liveen samalla jotain ja koitti haastatella.. Olin ennen vain uimataustan omaava, mutta nyt minut ylennettiin entiseksi kilpauimariksi… #vanajanlinna2015nevaföget

Juoksujalkaa mäkeä ylös ja pyörän päälle. Alku matkasta söin ja join ja ohittelin muutamia.

IMG_3526
Rouva oli kääntöpaikalla valmiina kameran kanssa.

Rantasalmelle käännyttäessä tie oli tyhjä. Ajoin yksin. Ainoastaan myötätuuli kiidätti. Kulki niin hitokseen hyvin. Sain pidetty watit kerrankin suunnitellun tuntumassa. Toki myötäine piti ne hieman alhaalla, mutta siellä päin. Takasin päin ajettava vastaava nostaisi ne sitten tavoitteeseen. 30 km ajoin yksin. Ohitseni ajoi Juusto & Viini joukkueen pyöräilijä. Päätin jahdata. Meillä oli aikalailla sama vauhti, erona että hän runttasi mäet aika rivakasti ja näissä jäin ja välimme kasvoi. Ala mäessä rullasimme öbaut samaa vauhtia mutta tasaisella tavoitin. Motskarit näyttivät useasti peukkua joten väli oli oikea. Samaa pidin aina kääntöpaikalle asti. Käännöksen jälkeen vastatuuli näytti mahtinsa. juuri tultiin 42 km/h mutta nyt 32 km/h ja watit taivaissa. Ei perse, eihän täältä pääse koskaan kotiin. Tuijotin vain watteja ja luotin siihen että se maksaa itsensä takaisin juoksussa. Felttimies karkasi hieman. Jouduin oikeasti tekemään duunia että sain välin edes 20 metriin. 10m välin saavutin vasta 60-70 km kohdalla kun ohitseni tuli muutama jäbä ja heidän perässä sain Felt miehen kiinni. Neljästään ajoimme hetken kunnes kaksikko karkasi ja jäimme juusto-miehen kanssa taas kahdestaan. Nämä kaksi tosin saivat hetkeä myöhemmin rankkua… Ennen starttia järvessä kelluessa Leskisen Mira tunnisti minut ja vaihdoimme siinä muutamat sanat ja tsempit kisaan. Moikkasin nyt takasin ja tsemppasin pyörällä hänet ohittaessani. Rantasalmelta oikealle ylämäkeen käännyttäessä katsoin aikaa. vähän reilu 2h ja vajaa kymppi vaihtoon. Vähän parempi aika tulee kuin vuosi sitten. En kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota, keskityin vaan ajamiseen. Viimeistä mäkeä alas ajaessani levähdyspaikalle pysäytettiin n. 30 hengen porukka. Naurahdin vahingon iloisesti. IMG_3525Pyörä telineeseen ja vaihtoon täyttä laukkaa. Vaihto oli nopeahko. Tuosta T2 touhusta on tullutkin jo aika rutiinin omainen.

Ainoa asia joka pyöräilyn aikana todella harmitti oli se kun olin sheivannut jalkani huonosti ja vasemmassa polvessa vastatuulen voimasta väpätti inhottava karvatupsu. Vermeet on viimeisen päälle, ketjut on päällystetty race day sprayllä mutta kaatuuko koko homma nyt näihin 4:n karvan muodostamaan tupsuun ? Huh, no ei sentään.

Juoksuun lähdin teltasta taas reippasti. Laittelin matkalla geelejä taskuun. Urheilukentän nousussa Sari tsemppasi, mutta koitin KIIVASTI kysellä pyörä aikaa ja sijoitusta, mutta en saanut vastausta. Yhteyksissä oli ollut jotain häikkää. IMG_3528Tunnustelin juoksua, se tuntui helpolta. Vilkaisin kelloa 4:50. Kelpaa, aika lailla suunnittelemani vauhti. Eka kierros oli yllättävän nopea ja helppo, metsässä pysähdyin kuselle. toinen kierros oli ekan toisinto ja sama tahti pysyi helposti. Olin sellaisessa zonessa että mikään ei häirinnyt, mielessä ei pyörinyt mitään, painoin vaan menemään. Seurasin tiiviisti HelTri selkää, kun hänen vauhti oli samaa. Ohitin Ninnin juuri omahuollon jälkeen. Tsemppasin ja jatkon matkaa. Minua ei pysäyttäisi mikään. Koitin nostaa kierroksia ja helposti vauhti nousi sinne 4:30 lukemiin, mutta se ei olisi pitänyt loppuun saakka, joten sinne 4:50-4:40 tasolla mentiin, kun se tuntui luontevalta. Joka kierroksella muki vettä joka pisteeltä, muutama kävely askel että saan juotua hieman ja loput päähän. Juuri ennen viimeistä pistettä geeli ja pisteellä vettä perään. Toisella kierroksella viimeisestä pisteestä myös muki colaa. Mäet ei tuntu miltään. Ihan sama, Olen rokkistara ja leijona kuningas. Helsingin selän ohitin kolmannen kierroksen alussa. 5km maaliin. Vilkaisin kello 4 kerran koko juoksun aikana. jotain 5:00/km nyt on pakko kiristää. Otin 5 km ”loppukirin”. Koitin laskeskella juoksu aikaa, mutta en osannut. Eikä sillai kiinnostanut, hieman parempi se tulee olemaan kuin viime vuonna. Kaikki käy. Juoksin niin kovaa kuin peräreidet ja pakarat antoivat tässä kohtaa enää myöden. Kuulutukset kuuluvat metsään melkein kilsa ennen maalia. Ei ole enää paljon jäljellä, jaksaa, jaksaa. Stubb juoksi ohi, koitin peesiä, en pysynyt. Näin jo maalisuoran, tsekkasin taakse ettei kukaan koita ohi ja pilaa mahdollista hyvää maalikuvaa. Yksin sain suoran painaa viivan yli. Tiesin onnistuneeni, Tunteella huusin sen kunniaksi.

IMG_3534
Kuva kertoo fiiliksestä kaiken.

Mutta se miten hyvin se tuli täytenä yllätyksenä. Jalat petti heti kun vauhti loppui. Hetken hengähdettyä nousin suurinpiirtein tolpilleni, ja Kotiranta heti pädinsä kanssa kyselemään että onko paukkuja vielä? suora vastaus ei ole! Tämän näkee nauhoitetusta maaliintulo livestä  (kohdassa 16 min) tuolta. Samalla Bullseye Teemu tunki linssin naaman eteen ja sai ikuistettua yhden hienoimmista kuvista joita minusta on otettu. Tähänkin on saatu tunnelma taltioitua todella hyvin.

IMG_3520
Kaikki annettiin, mitä annettavissa oli. c: Bullseye Photography

Hoipuin aidalle ja Sari hoki että hitto minkä ajan teit. Niin mikä? no 4:37! naurahdin ja sanoin että kusetat? en, en 4:37 oikeasti. Ei jumalauta. Sehän on ihan sairas. Oma hyvän päivän veikkaus oli 4:44 ja Tatun 4:41. Ylitin kaikki odotukset. Pyöräaika oli jäätävä 2:18 ja juoksu tyrmäävä 1:43:26!!! Entinen pelkkänä juoksuna tehty puolimaraton ennätys oli 1:46:54 Nyt taisi Holmströmmille napsahtaa kaikki kohdalleen. Jälkeenpäin ajateltuna olin kyllä koko päivän sellaisessa flow tilassa, että tein asioita sen kummemmin niitä ajattelematta. Pyörässä mennessä watit 228W 41,5 km/h ja tullessa 236W. 39 km/h. Tavoite oli 230-235W, joten sekin osui täysin kohdalleen. Juoksun keskivauhti 4:53. Täydellinen päivä. Pyörässä join ainoastaan Powerbar electrolyytti juomaa. Koska näin olen myös treeneissä tehnyt. En ole juonut urheilujuomaa pitkiin aikoihin. Luulen että tämä oli ratkaiseva tekijä siinä, että sain vain tarvittavan määrän energiaa jonka kroppa käytti kaikki hyödykseen. Aikaisemmin juoksussa on ollut täysi olo ja geeli ei ole enää imeytynyt. Luulen että geelien päälle kun lisää urheilujuomaa niin kokonais hiilari määrä menee imeytymis rajan yli. Nyt kaikki toimi moitteettomasti.
fullsizeoutput_1a12

Parannusta viime vuoteen tuli 14 minuuttia ja risat. Tuolloin 4:51 loppuaika saatin aikaan 30:09 uinnilla, 2:25 pyörällä ja 1:48 juoksulla… Jotain on siis tehty oikein!
Tällä ajalla ei siis VIELÄ kolkutella podiumia, mutta kaukana ei olla 😉
Ja kaikki menneet tulokset näkee tuolta kalenteri/tulokset osiosta.

Kiitos Vaimo, Tatu, Ami, Ilkka, Sami, Pasi, Leevi,  TuUL jengi, Aqua Sphere Suomi, Felt bicycles Suomi, Powerbar Suomi, X-Bionic/X-Socks Suomi, ON running, Nummen Pyörä Oy, Onnisport, Pokko Clothing, Buster, Rex ski wax/bike. Ja erityiskiitokset vapaaehtoisille ja kisaorganisaatiolle. Loistavat kekkerit järjestitte jälleen kerran. Venla Koivula-Huttunen, muista että olen sulle sen jäätelön velkaa 😉
Sekä onnea Turun Urheiluliiton kurkot miesten yleisen dominoimisesta.

Nyt hieman lepoa/aktiivista palauttelua ja sitten aloitetaan viimeistelyt Vichyä varten.

Ennenaikaisella hehkutuksella ampuu hyvällä todennäköisyydellä itseään nilkkaan, mutta nyt kun tulokset on taulussa ja leijun edelleen pilvellä numero yhdeksän voin hieman röyhennellä.

Soitin ja lauluyhtye Mokomaa lainatakseni:
”Et taida tietää
kenen kanssa ryhdyt leikkimään
Olet asettanut haasteen
jonka minä otin vastaan
nyt on syytä olla varuillaan
Minä olen lujaa tekoa”

Peace out!

// Leijona kuningas

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s