Finntriathlon Joroinen

Torstai on toivoa täynnä. Silloin vielä paistoi aurinko. Kiitos Juhan Sprint kisan ”jouduimme” lähtemään reisuun siis jo torstaina. Aivan kamalaa olla pois töistä urheilu hommin takia. Not. Tämä torstai lähtö olisi ollut joka tapauksessa ässä veto. Taukoinen 6h matkustus Turusta kun on ns. hieman raskasta. Tässä jää aikaa palautua tuosta turhanpäiväisestä autosta istumisesta kunnolla. Ilmottauduttiin kisaan illalla saavuttuamme Joroisiin. ja käytiin samalla hakemassa ilta/aamupala aineksia Joroisten S-marketista koska paikallisten tukeminen on hyvä juttu! ja sitten lumipantteri pussin viekkuun pötköttää. Järvenranta mökki Leppävirralta, check. Kourallinen seurakavereita, check. Rantasauna vuokrattu lauantai illaksi 20-22, check. Pari karhua kylmässä, check. Ja näköjään telkkarista Bondia. Kaikki siis valmista.

Perjantai menikin chillailessa mökillä. Oli kyllä loisto idea tulla kerrankin ajoissa, niin ettei ole kiire mihinkään. Ehtii päikkäreitäkin ottaa. Juhalla oli sprintti perjantaina joten sinne menimme kannustamaan ja huutamaan että ilmaista kebua tarjolla jos sija tarpeeksi hyvä. Juhalle tarvisikin saada porkkanan sijaan kepin nokkaan rulla kebab, niin sehän juoksisi mihin vaan. Ja vaikka ja kuinka lujaa. Ennen tuota pysähdyimme kuitenkin  Varkaudessa. Olimme katsos sopineet pizza treffit Ninnin ja hänen perheen kanssa Rossoon. Ei kisaa ilman pizzaa! Hyvää oli. Meni suoraan reiteen…  Sprintin jälkeen info klo 19.00 ja takaisin mökille laittamaan kamat kuntoon aamua varten. Päätimme jo päivällä että menemme pyörillä aamulla rantaan, kuten viime vuonnakin. Huolimatta siitä millainen keli aamulla olisi. Siinä matkalla on hyvä keskittyä ja miettiä tulevaa kisaa… Päivällä siis lounas hyvissä ajoin ja ilta- sekä aamupala D:n ohjeiden mukaan. Toimii mulla… Aamulla kello soi 07.30. Vettä sataa ja tuulee. Oi vitsi kun tulee hieno päivä!
Olimme katsastus portilla hieman vaille 10. Olisin itse lähtenyt aamulla aikaisemmin liikenteeseen, mutta herra Goesch oli eri mieltä, ja hyvä niin. Mitä siellä vaihtoalueella tekee tuntitolkulla etu käteen? Panikoi lisää? Tunnissa ehti ihan hyvin ripustaa pyörän, laittaa kengät, geelit juomat sun muut paikoilleen, laittaa märkkärin, verrata 15 min ja sitten lähtöä odottamaan. Jossa tulikin sitten kylmä. 17 astetta, vesisade ja raikas 6m/s tuuli… aaahhh ihana Suomen kesä. Keli ei haitannut. Olo oli hyvä, voimakas tunne jopa. Toisilla ei niinkään

DCIM100_VIRB
Treenit on kulkeneet todella hyvin, ennätyksellisesti jopa ja jos sattuu hyvä päivä niin taitaa napsahtaa. Ei siis anneta kelin haitata.

Uinti (30:09) M35-39 sija 7
Alle 30 kyltin eteen parkkeerasin. Itse uinti sujui rauhallisesti. Fiilis oli hyvä, mutta aika ei ihan sellainen jota odotin. Tuuli taisi painaa, niin että olin koko uinnin n. 10 metriä kaikista muista vasemmalla, jonoon en päässyt vaikka yritin, joten peesit jäi saamatta. Uin siis yksin koko setin siellä mun vasemmalla kaistalla. Vaihdossa pientä sähläystä, mutta selvisin. Pyörä löytyi helposti. Ohitin ylämäessä 2 kaveria, kun heillä pyöräkengät jo jalassa ja mulla ei.received_10154008509649807

Pyörä (2:25:56)  M35-39 sija 14
Kiitos Lake Cycling kengille, olin nopea kuin salama pyörälle nousussa ja polkemisen aloituksessa. Ikinä ei ole pyöräilyn aloittaminen ollut noin vaivatonta. Ja ekaa kertaa kengät pyörässä kiinni. Tai no torstai aamulla ennen valmistavaa pyörä treeniä testasin pari kertaa kuinka se toimii… Matkalla ensimmäiselle kääntöpaikalle söin patukan. Kääntö paikan jälkeen lisäsin vauhtia ja ohittelin huolella. Watit aisoissa. Käännös Rantasalmelle. Myötätuuli, vauhti 40+ paikoitellen 50+ helppoa, liian helppoa. Tarvii opetella ajamaan myötätuuleen ja alamäkeen niin että saan pidettyä tehoja yllä. Nyt watit tippuu, ja keskitehot jää alhaisiksi. Mennessä ei pahoja junia näkynyt. Muutama idiootti kylläkin, jotka ei kuuntele sääntöjä, tai eivät niitä kunnioita. Ne ovat kuitenkin tehty yhteisen turvallisuuden vuoksi. Ja herra jonka ohitin, niin taisin hieman rumasti sanoa vasemmalla ajamisesta. Tiedoksenne en ole millään tavalla pahoillani. Aiheesta huusin. Ja huudan toistekkin jos on aihetta. Keskiviivaahan ei saa ylittää, ellei sillä estetä onnettomuutta? Eikö?  Ja jos tulee teknisiä ongelmia, kuuluu nostaa käsi pystyyn ja huutaa vaikka rengas, jos siitä on kyse ja pysähtyä oikeaan laitaan. Eikä sukeltaa sokkona kohti keskiviivaa ja pysähtyä puoliksi vastaan tulevalle kaistalle! Hylyn paikka, sanon minä. Noh, se oli ja meni. Vaikutus oman kisan kulkuun tai lopputulokseeni on mitätön. Meno matkalla aina mittarin piipatessa ruokatauon merkiksi söin ja join rauhassa. iso porukka meni ohi. Hetki ruokatauon jälkeen ja ohitin koko porukan taas. Aina välillä takaa kuulu pillin vihellystä ja huuto 10 meriä! Kerran minun kohdalla, juurikin geeliä syödessä.. 3 sek polkematta, peukut ja sai jatkaa. Mukana matkassa oli 2 kpl 750ml pulloa urheilujuomaa sekä 7 geeliä joista 2 jäi syömättä. Ja se 1 patukka jonka söin alkumatkasta. Juomat meni kaikki.  Rantasalmen käännöstä otin pullon vettä jolla huuhtelin geelein jämiä ja huuhtelin suuta urheilujuomasta. Kääntöpaikan jälkeen poljin isomman porukan kiinni. Jäin peesirajan päähän sinne taakse. Vilkuilin välillä eteenpäin joskos saisi asemia paranneltua. Aina silloin tällöin muutama kaveri alkoi hyytyä. Odotin kunnes rako oli 20-30 metriä ja otin 30-40sek 300-380W vedon jolla pääsin tuohon väliin ja 10m päähän viimisestä kaverista. Tämä tapahtui 4 kertaa. Sitten porukka pienentyi ja venyi sen verran että sen perässä viimeiselle kääntöpaikalle. 8 km jäljellä. Pojin kovaa. Vesi lensi. Sitten tuntui oudolta. Voi v#?&u, takarengas tyhjä! n. 2 km vaihtoon. Meinasin pysähtyä. Onneksi en. Muistin Ilkan kertoneen polkeneesa joskus 15 km vaihtoon tyhjällä renkaalla, no mutta kyllä minäkin sitten. Pudotin vauhtia ja poljin rauhassa 20 km/h vauhtia. Toivoin että rengas pysyy vanteella eikä tarvitsisi tehdä Chris Froomeja. Koitin nostaa vauhtia mutta rengas vatkasi niin perkeleesti että pelkäsin kaatuvani. Päätin, että kun pääsen juoksuun lähden teltasta kuin ohjus! Sivutuuli ei auttanut asiaan yhtään. Ja se vasta olikin jännittävää kun vaihto lähestyi. Huokasin helpotuksesta että pääsinpäs perille. Kengän aukaiseminen sivutuulessa ja tyhjällä takarenkaalla onkin sitten todella mielenkiintoista. Onnistuin ilman haavereita. Kovaa loikkaa vaihtoon. Pyörä telineeseen, ja vaihto telttaan.66752970-IMG_0015

Juoksu (1:48:08)
Tossut jalkaan, lippa ja lasit päähän. Mukaan 1 Powerbar hydro geeli. Ja täyttä laukkaa teltasta ulos. Rengasrikon tuoma raivo, taistelija fiilis ja laserkatse joka lävistäisi kaiken jos ei olisi oukleja päässä. Ekalta pisteeltä vettä päähän. Urheilukentän ”takasuoralla” ennen nousua 4:30-4:40 vauhtia. Ennen olisin pelästynyt vauhtia ja hiljentänyt, mutta nyt en. Tänään uskalsin ensimmäisen kerran lähteä reippaasti alkuun ja luotin omaan kuntoon että se kestäisi. Eikä sitä kehity jos ei kokeile rajoja. Pelkkä lähdenpä tästä lenkille ei kaus potki. Eka mäki ylös ja vielä hyvällä loikalla, yllätyin kuinka hyvin sen jaksoin ylös. Oma huolto pisteeltä tsemppi huutoja. En ottanut mitään vaan jatkoin samaa tahtia kun hyvältä tuntui. Syke aisoissa ja kilometri vauhti 5:10-5:05. Minähän suorastaan lennän. Reilu vuosi sitten juoksin 10km noihin aikoihin. Jaloissa todella hyvä tunne. Nyt on Kimmo liekeissä, ja sehän sopii! En katsonut kelloa periaatteessa ollenkaan. Välillä vilkuilin askeltiheyttä joka oli 180 spm. On the spot. Jokaiselta juoma pisteeltä 2 mukia vettä, huikka suun kostuttamiseksi  ja loput päähän, reisiin ja haaroihin. Ekan kierroksen loppupuolella otin huikan geelistä. Ei hyvä, tuli pieni närästävä tunne. En ottanut enempää. Heitin roskiin juoma pisteellä. Eka kierros ohi. Toiselle, ja sama vauhti jatkuu. Mäki ylös semi kevyesti. Oma huollosta vesi ja kola. received_10154008509864807Sarille antamaani kofeiini geeliä en ottanut. Päätin mennä ilman loppuun asti. Puuskutuksesta huomaa että se ensimmäinen mäki vaikuttaa aika pitkälle. Vasta sen ensimmäisen metsä pätkän jälkeen alkaa hengitys tasaantua. Jos kirkolle saakka jaksaa puristaa, niin loppu kierros onkin sitten hallussa. Jos ei sitä viimistä metsä nousua oteta huomioon. Siinä kirkon jälkeen toisella kierroksella tajusin että tämä vauhti tulee pitämään loppuun saakka. Tai siis pidän sen siellä vaikka väkisin, ja voimia siihen riittää. Tänään minua ei pysäytä mikään! Missio minulla oli housuun kuseminen. En onnistunut siinä, kun ei ollut tarpeeksi kova hätä. Muiden ohella minäkin olin siis tavallaan treenaamaassa tänään.. Metsissä oli paikoitellen ruuhkaa kuseksivista ihmisistä. Itse kun olin päättänyt että 1 taukoja ei pidetä, 2 on eri asia. Onneksi pidin kiinni tästä, koska kuulin kisan jälkeen monelta kirosanoja lauseiden, ei olisi pitänyt pysähtyä kuselle jälkeen. Kolmas ja viimeinen kierros. Sama laukka jatkuu. 5:05 kellossa. Eka mäki. Nyt alko piiputtaa. Otin 10 kappaletta kävely askelia. Sain hengityksen tasattua, aloin juoksemaan ja taituin suoralle. Oma huollosta juomaa. Hyvältä näyttää, kevyen näköistä! No siltä se tavallaan tuntui. Askel oli edelleen lennokas, vaikka reisissä alkoi jo painaa. Kirkolle pusersin väkisin. Sen jälkeen saikin sienillä viilennystä alati kuumenevaan päähän. Painelin kuin gaselli. 4:50 kellossa. 7 kilsan loppukiristä oli 2 kilsaa takana… Vitonen enää. Ja se ei ole millään mittarilla yhtään mittään se. Ohittelin ihmisiä ihan huolella. Oikealta, vasemmalta, keskeltä. Huikea fiilis. Harvemmin, saati koskaan olen juoksussa ohitellut. Palvelutalon rullatuoli kannustajille viimeiset peukut, piha bändin ohi, ylävitoset pikku pojille, paloaseman juoma pisteeltä pari mukia, ja hurmoksessa kohti metsä osuutta. Kohta ollaan maali suoralla. Juoksin niin kovaa kuin uskalsin tässä kohtaa. Afrikasta tuttu reisi kipu is back. Aivan sama. Askel rullaa ja vauhti ei hidastu. Viimeinen juomapiste. 1 muki päähän ja mäkeä ylös. Hengitykseni kuullosti lähinnä edessä oleville siltä kuin Darth Vader olisi takana. Vauhti hidastui ylämäessä, mutta en antanut itselleni periksi, että ottaisin kävely askelia. Perkele. Tämä kipu kestää vain hetken, mutta periksiantamisen johdosta tapahtuva loppuajan huonontuminen sattuu ikuisesti. Raivolla, ja ähisemällä mäen päälle. Se ei varmaan ollut kaunista, tai edes teknisesti lähellekkään oikein. Runnoin väkisin. Loivaan alamäkeen sai taas askeleen takaisin ja kerättyä vauhtia. Vader hengitys ei poistunut, vaan vahvistui. Kuulin jo kuulutukset maalista. Läpät auki. Jalat ei vaan pyörinyt enempää. Maali suoralla. Kädet sivuille lentokoneen siiviksi ja leijaillen yleisön ohi. Maaliportille loppui pojan veto. Lyyhistyin siihen. Kaikkeni annoin. 66752969-_L4A2775Olin kuin astmakohtauksen saanut. Keuhkoihin sattui. Jalkoihin ei enää niinkään. Katsoin kelloa ekaa kertaa. 4:51 loppuaika WTF? 6 min parempi kuin vuosi sitten! Eikä. Onks toi totta? Kannatti kestää hieman kipua. Ihan hervotonta. Ja mikä juoksu 1:48:08. Perkele, se on 9 minuuttia parempi kuin vuosi sitten. Ja jäin vain minuutin päähän mun puolikkaan ennätyksestä. Ihan päällikkö. Kuningas jopa. Saanko nyt jonkun palkinnon? Vaimolta sain halauksia ja suukkoja, se riitti. Mutta itse itselleni ostin sitten kuitenkin vielä palkinnoksi uudet Oakleyt. Sellaiset oranssit hienot. Huikea päivä. Voitin itseni, mutta voitin myös monta muuta. Viimevuoden sija 75 vaihtui nyt Sijaan 30/211 M35-39 sarjassa. Ja mikä teki päivästä vielä hienomman oli Urheiluliiton totaali dominointi! Miesten yleisessä kolmois voitto + ikä sarjoista muutama podium paikkaja niiden  lisäksi vielä muutama kymppi sakin sija. Päivä oli siis musta keltainen! Huikeita suorituksia kaiken kaikkiaan.
Kisan jälkeen mökille, jossa odotti lämmin sauna, järvi, pari olutta ja suomenmestaruus mitalli kahvit.
Onnea vielä. Henrik Goesch, Darby Thomas, Tuomas Lampainen, Maria Kasurinen, Arttu Saarinen, Jussi Kero ja Matti Koivisto mitalleista! Ja muille musta keltaisille loistavista suorituksista kautta linjan. Ja päivän kovimman duunin teki meidän loistava ja eritoten kannustava omahuoltotiimi!
Oma suoritus virallisin tuloksin tässä.Näyttökuva 2016-07-18 kello 22.20.17

Nyt palautellaan viikko. Sitten alkaa todelliset IM treenit Barcelonaa varten. En malta odottaa..Sellainen taistelija fiilis jäi tästä päälle että alta pois. Koko päivästä selviäminen, ja ennätysajassa vielä sai kyllä itseluottamuksen taas uudelle tasolle. Eihän mua pysäytä mikään, jos niin päätän.

Kuvat: Holmström, Pertola ,Sportskuvat.fi, Bullseye photography

Tämä on ollut koko kesän virallinen kisafiiliksen nostatus biisi. Ja kohta oikeinkin aiheeseen sopiva ralli.  moikka moi moi!

//Kimmo

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s