IRONMAN South Africa

Ristus mikä reissu!

On todella vaikeaa pukua sanoiksi tätä uskomatonta kokemusta. Pelkkä ajatus tuosta reilusta viikosta saa ihmisen hymyilemään.  koska retki piti sisällään niin paljon kaikkea, osan unohdan kirjoittaa. Olen nyt viikon tätä raapustellut kasaan ja joka päivä tulee mieleen jotain uutta, että hei siellähän tapahtui sitä ja tätä ja tota. Mutta koitetaan mitä saadaan aikaa.

Aloitetaan tärkeimmästä. Tuhannet kiitokset perheelle mukana olemisesta ja elämisestä. Seura kavereille, valmentajalle ja muille kannustajille/tsemppareille iso käsi ja mieshali. You are oossom! Kiitos yhteistyökumppaneille: Mainoskoho, Nummen Pyörä, Makemove, Felt, Head, Shimano, Saucony ja Garmin. Ja onnea Kaisalle vielä kerran uskomattomasta suorituksesta ja voitosta. Oli mahtavaa olla paikan päällä seuraamassa ja todistamassa Suomalaista urheilu ja triathlon juhlaa! And last but not least. DJ Lefty ja Triathlon Jesus. Thank you, from the bottom of my heart. Oli uskomaton matka. Tästä riittää naurettavaa vielä pitkäksi aikaa. No niin lopetellaas sitten ,ettei mene ihan vetiseksi ja nyyhkyttämiseksi.

#7#days#to#go#ironmansouthafrica2016 Kauan odotettu matka, joka vie pienen Pimmon kaus pois kotoa aina Etelä Afrikkaan saakka, katsomaan onko entisestä ylipainoisesta muka-rokkarista tekemään urheilusuorituksen josta moni vain haaveilee. Itseasiassa moni taitaa haaveilla pelkän maratonin juoksemisesta. Ajattelin juosta oman ensimmäisen maratonin pienen uinti- ja pyörä verryttelyn jälkeen.
Muistan ikuisesti tuon maanantai illan syys-lokakuun vaihteessa kun astelin Impivaaran uimahallin. Morjestin kaikkia. Joukosta kuului lause, hei! Alle 200 päivää jäljellä. Tänään aletaan painamaan tai sä kuolet Afrikassa, ymmärräks sä? Ööö, ai ny vai? ai mää vai? no ny, ny. Asia kunnossa… 325 treeni tuntia myöhemmin istun siis lentokoneessa matkalla Helsingistä Lontoon ja Johannesburgin kautta Port Elizabeth:n. Viereisillä penkeillä Tatu ja Darby.

Lentomatka oli yllättävän kivuton. Lontooseen ei lennä kuin sen noin.3 h joka ei ole millään mittarilla yhtään mitään. Vaihdon jälkeen matkasimme Virgin Atlantic yhtiön Boeing 787-9 koneella Johannesburg:n. Lento kestää 10,5h. Ensi asetelma oli ajatuksissa tuskainen. Mutta voi pojat, Herra Bronson osaa! Se oli disco kone! Värivaloja, paljon tilaa ja tunnelma kuin elokuvasta. Todella miellyttävä. Bronson is my hero! Gourmet tason ruokaa, ilmaista olutta, vastapäisen penkin niskatuessa kosketusnäyttö jossa 30 leffaa. ( mm uusin Star Wars) Penkillä odotti, vesipullo, tyyny, fleece sukat ja peitto, korvatulpat sekä hammasharja ja tahnaa. Lento meni todella mukavasti. Star Wars ja Minions leffojen sekä ruokailun jälkeen nukahdin. Ja heräsin 7h myöhemmin kun oli aamupalan aika. Perinteinen Englantilainen aamiainen. Nam, nam. 20160412_202444Enää 1,5 h lento Port Elisabeth:n jäljellä. Kivuton myös sekin. Koneen rullatessa kentällä kapteeni kuulutti, että pitäkää  tavaroistanne kiinni kun astutte ulos koneesta. We have extreme winds. puuskittainen tuuli joka puhalsi paikoitellen jopa. 100km/h. Oossom! Suurin pelko oli poissa kun pyörätkin tulivat perille asti, oossom.

20160405_125944
PRO luokan kuljetus majapaikkaan

Majoituimme 50 m kisareitin varrelta ja 700 m kisakeskuksesta Enddless Summer ( vapaasti suomennettuna kait juhannus?) Guest House nimiseen paikkaan. Huikea mesta. Pihapiirissä meillä oli 2:n makuuhuoneen omakotitalo. Pihalla uima-allas ja autotalli jossa sai säilyttää fillareita ja muuta tavaraa. Paikassa on ollut majoittunut mm. entisiä kisa voittajia, ja autotallin ikkunalaudoilla olikin tuubeja, sisärenkaita, avorenkaita, co2 patruunoita, kuusiokoloavaimia jne. mitä kukin on unohtanut.. Aamiainen tarjoiltiin terassille siihen aikaan kun haluttiin, ja se tehtiin on the spot. Eli munat ja pekonit tule lautaselle suoraan pannusta. Puussa asusti joku ihme lintu. Ei mikään perus tintti. Joka aamu aamiaisella sieltä kuului ääni ti ti ti ti tiii-di. Annoimme sille nimen La cucaracha bird. Kun lähdimme aamulla uimaan tai pyöräilemään, niin kodinhoitaja kävi imuroimassa, tiskaamassa, ja petaamassa sängyt, sekä toi puhdasta juomakelpoista vettä ja pesi pyykit jos oli jotain. Rokkitähti luokkaa sanon minä!

Torstaina kävimme rekistöröitymässä kisaan. Sain repun. ( syy 1 miksi näissä käydään). Olimme myös paikassa jos tunsimme olomme todella kovasti sinne kuulumattomalle. PRO race briefing! Vieressä Darby Thomas, Takana istui Jodie Swallow, edessä Ben hoffmann, viereisellä rivillä Matt Trautmann, Marko Albert, Tim Van Berkel. Hui perkele.

Pientä uinti-pyörä-juoksu settiä teimme lähes joka päivä. Merenkäynti oli aina aamuisin arvoitus. Ke ja To pääsimme uimaan mutta perjantaina sinne ei ollut mitään asiaa… Vastaan kävelevät, märkäpukuihin sommistutuneet kehoittivat menemään takaisin kotiin. Medusakin pisti varpaaseen torstaina. Kirveli aika napsakasti, mutta kortisoonilla meni hetkessä ohi. Jos tuollainen tulee kisassa, niin mitäs sitten tehdään? Lauantain virallinen uinti peruutettiin, koska vedessä oli niin paljon medusoja. Perjantaina ennen lenkkiä vaihdoin wattimittariin uuden pariston. Kiristettäessä kotelo alkoi pyörimään ympyrää ja mittari ei ottanut yhteyttä.. Lenkillä totuttelin ajamaan pelkillä sykkeillä, kun teimme 2×10 min kisavauhtista, jos kuitenkaan en saa sitä korjattua ennen sunnuntaita. Sain kuitenkin illalla asian korjattua. I fixed my bike! Tosiaan kuten paita joka oli päälläni, anything is possible. Aallonharjalla kun liukuu kohti rantaa, heittää aalto lopulta pohjaan, ja kuperkeikalla rantaan. Tässä märkäpuku otti hieman hittiä, ja reiteen tuli reikä. Onneksi oli liimaa mukana. Korjasin senkin. Samoin kun vuotavan takakiekon venttiilin. Aamulla oli taka rengas aivan tyhjä.. Näin jälkeenpäin ihmettelen kuinka rauhallisesti otin kaikki asiat. Olisin voinut flipata ihan totaalisesti, oli kuitenkin enää 2 päivää starttiin jäljellä.  Kuten alta näkyy, olin melkoisessa seurassa.

 

Raceday. 

Uinti 1:10

kello soi 04:00. Pieni jännitys päällä. Nukuin kuitenkin todella hyvin ja rauhallisesti. PRO + Aamupalaa ja kahvia. Olen perinteisesti kuunnellut musiikkia kun menen vaihtoalueelle aamulla. Nyt en. En uskaltanut jättää puhelinta Street Wear pussiin. Ollaan kuitenkin Afrikassa. Vaihtoalue kuhisi ihmisiä säätämässä fillareita. Sain pumpun lainaan. Laitoin illalla tarkasti lasketut paineet sisään. Mittari paikoilleen, geelit ja pullot paikoilleen. Juoksupussiin pakastimessa ollut vesipullo, geelit ja suolatabletit. Pyöräpussiin geelit ja suolat sekä numerovyö. Vessa jono oli melkoinen. Kesken jonotuksen rouva tuli sanomaan että 5min ja alue suljetaan. Ööö ei mulla sitten varmaan ollutkaan hätä. Telttaan vetämään pukua päälle. Paniikin omaisesti etsimme paikkaa johon tuo street wear pussi jätetään. Eikä me oltu ainoat. Tuo olikin se ainoa asia josta voisi laittaa huonon asiakaspalautteen. Paikka löytyy viimeinkin. Verraa ei vedessä päässyt tekemään, joten teimme kuivalla maalla Kauhasen liikkuvuus harjoitteita. Siirryin 1h-1,5h karsinan eturiviin odottamaan starttia. PRO miehet lähtivät matkaan. Tykin kajahdus oli todella kova! Maa jopa tärähti. PRO naiset olivat seuraavana vuorossa. Sitten oli ikäryhmien vuoro. Veteen päästettiin 10 henkeä aina 10 sek välein, näin koitetaan lievittää alun ruuhkaa. Ja tämä toimi hyvin. Odottaessa lasit menivät hieman huuruun. Sain vettä jolla huuhtelin ne. Seuraavan olin vuorossa minä. Lasit päähän ja sormi kellon play napilla valmiina. Nelson Mandela Bay täältä tullaan, olit valmis tai et!12957458_10154145236714459_3430249597813759597_oKova juoksu kohti rantaan rynniviä aaltoja kohti. Ensimmäisen läpi juoksin. Toisen läpi sukelsin, kuten 2:n seuraavan. Niiden välissä käsipohja loikilla eteenpäin. Tämä oli nopeampaa kuin uiminen. Meren käynti yllätti. Oli isohkoa maininkia ja aaltojen välissä ristiaallokkoa. Eli siis pesukoneessa oltiin. Helppoa ei siis tule olemaan. Perkele, lasit vetivät huuruun. En nähnyt mitään. Pysähdyin ja kastelin ne ja jatkoin uimista. Toistin saman aina 100-200 m välein koko uinnin ajan. Tähän tuhraantui hieman ylimääräistä aikaa, mutta en antanut sen haitata, vaan keskityin eteenpäin menemiseen ja lajin selvittämiseen. Menomatka tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Odottelin kääntö poijuja. Aallot oli todella isoja. Poijuja ei nähnyt ollenkaan. Suunnistin sataman nostureita kohti, huurtuneilla laseilla tämäkin oli todella haastavaa. Takaisin päin tullessa virtaus ja maininki tuli etuviistosta. Röykytys oli paikoitellen todella pahaa. Aallonharjalta tipahdin muutaman kerran aallon pohjalle, se otti vatsan pohjasta, kuin huvipuistossa. Tuli myös paha olo, päästä heitti ja suussa maistui geeli. No good. Ainoa tapa saada kunnolla henkeä oli nostaa pää edessä ylös. Olin todella iloinen nähdessäni Shark Rock Pier laiturin. Matkaa ei ollut jäljellä enää kuin parisataa metriä. Ruhkaa ei ollut, joten surffasin aaltojen mukana rantaan. Onneksi treenasimme tätä useasti. Se on kivaa. Jalat pohjaan ja juoksua kohti vaihtoaluetta. Kello näytti 1:10 se on hieman huonompi aika kuin ajattelin, mutta tuossa kelissä ihan kohtuu suoritus. Ei haittaa. Nyt päästään vahvimman lajin pariin.157_m-100716129-DIGITAL_HIGHRES-1269_007653-748364

Pyöräily 5:35

Vaihdossa en pitänyt sitten minkäänlaista kiirettä. Pidin huolen, että kaikki tarvittavat energiat, jotka ei pyörään mahtunut tulivat mukaan ja myös suolatabletit. Ilman niitä kuolisin reitille. Pyysin aurinko rasvausta, mutta selän ”palovammoista” päätellen, en sitä saanut.. Itse en muista. Siinä oli kaikkea muuta puuha juuri silloin. Juoksujalkaa pyörälle. Mittari päälle, wattimittarin kalibrointi ja juoksua järjettömän kokoisen vaihtoalueen halki.  Koska järjestäjä oli tehnyt jokin kymmensormisen copy paste virheen, tietoni eivät siirtyneen virallisille startti listoille vaan sain loppupäästä numeron. Tästä syystä pyöräni oli ihan vaihtoalueen peränurkassa. Ulos alueelta klossit kiinni ja matkaan. Ihmisiä oli jo telttoineen ja basso buustereineen rantatien varressa iso määrä. Tulee olemaan huikeaa juosta tuosta. Mutta hei äijä, keskitytääs nyt tähän pyöräilyyn. Meillä oli tarkasti laadittu energian saanti suunnitelma. Heti vaihdon jälkeen 1 patukka. 30 min kohdalla toinen ja 1 geeli. Siitä eteen päin aina geeli 30 min välein ja tasa tunnein geeli ja suolatabu sekä juomaa 1 pullo per tunti. Tämä toimi todella hyvin. Ei minkäänlaisia ongelmia missään kohtaa. Ainoa hieman huono oli se että, juoma pisteiltä sain 0,5 l eikä 0,75 l pulloja. Meinasin juoma loppua pari kertaa kun en saanut pisteeltä kuin 1 pullon matkaan. Yhdelle pisteelle oikein pysähdyin hetkeksi, jotta saan varmasti toisenkin pullon matkaan. Alkumatkan ajoin hieman tavoite wattien alle. Ihan varmuudeksi. Meno oli naurettavan helppoa. Joten puolessa välissä ekaa kierrosta nostin tehot tavoite lukemiin. Vauhdin ollessa 30 ja 40 km välissä. ensimmäisen juomapisteen skippasin mutta toisesta otin uuden urheilujuoman ja vesipullon jonka kaadoin naamalle, niskaan, selkään, rintaan ja kypärään. Tässä oli eka oikea nousu. Pienimmällä vaihteella rauhassa ylös. Alku oli 9%, ja loppu 4-5% nousua. Ohitse meni useampi. Menkööt. Minä tulen teidän ohi kun teidän jalat on loppu. Nousu on pitkä ja ilkeä. Lämpötila nousee, hiki valuu ja on oikeasti kuuma. Nousun tasoittuessa ajoin edellen rauhassa, annoin sykkeen laskea ja jaloille hieman taukoa. Muutama menee vielä ohi. Käännös vasempaan. Tien epätasaisuus täristää todella kovasti. Ojentaja puuduksissa. Käsi piti ravistella vähän väliä. Kädet liukuu kyynätuissa kokoajan tärinän ansiosta, eli pientä asennon korjaamista sai tehdä välillä. Ketjun siirto edestä isolle limpulle. Ohittelu alkaa. Lievästi alaspäin viettävää tietä on kiva polkea kiilto silmissä. Jouduin paikoitellen hieman passaamaan menoa ettei mene pitkäksi. Yritin koko ajan kuitenkin ajaa kokoajan mahdollisimman tasaisesti. Kiekot kohisee, vaihteet naksuu  ja voimaa tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi. Watteja seuraten eteenpäin. Toinen nousu. Katsojia rinteessä todella paljon, he tsemppaavat kaikkia. Mäen päältä käännyimme vasemmalle. Tästä alkoi ”highway” osuus. Isompi tie. Pinta tasaisempi kuin alkupätkän. Tie on luotisuora ja sitä jatkuu kilometri tolkulla. Seuraava pieni nyppylä häämöttää horisontissa. Myötätuuli, vauhtia 47 km/h. Nauti poika nauti, kun takaisin päin ei todellakaan tulla näin lujaa… Ohittelin hurjana ihmisiä.  Kaisa tuli vastaan kun olin ajanut vajaa 80 km, hänellä oli niin leveä hymy kasvoillaan että pisti itseäkin oikein hymyilyttämään, koska hauskaahan tämä oli! Tatu tuli hieman tämän jälkeen vastaan. Vaikka huusin Tatu ei kuullut. Jälkeenpäin juteltiin, niin oli ihmetellyt että mitä mulle oli sattunut kun en ollut tullut vastaan… Nyppylän jälkeen tie jatkui kumpuilevana jonkin aikaa, kunnes käännyttiin taas vasemmalle kohti rantaa. 12977242_10154145235914459_8156763581920483797_oHerran jumala mitkä näkymät. Aallot paiskautuvat rantakallioihin, Palmut heiluu tuulesta. Paratiisi, ja minä fillaroin täällä. Mielenvikast. Haaveilut lopettaa kuitenkin armoton paine. Mikä on tuo jotenkin tuttu tunne? Aa, kusihätä. Olen kuullut isoilta pojilta juttuja ajonaikana toimittamisesta. Yritin. En onnistunut. Jatkoin ajamista. Matkaa kääntöpaikalle n. 10 km. Pari kertaa yritin vielä siinä onnistumatta. Tällä ranta pätkällä oli todella mageita laskuja. Rullaamalla 60 km/h ihmis jonon ohi. Profile Design:n kiekot toimivat ihan törkeen hienosti! Kääntöpaikan jälkeen oli juoma piste. Pysähdyin hetkeksi jotta saan 2 urheilu juomaa. Heti takaisin satulaan ja pisteen viimeiseltä hepulta vesipullo viilennystä varten. Hätä suurenee. Laskut olivatkin nyt sitten tietenkin nousuja. Hätä saa odottaa alavampia maita. Kumpuilevan rantatien otin vielä rauhassa. ohittelin tässäkin jo ekalla 45 km pätkällä liian kovaa ajaneita. Highwayn alussa pysähdyin pusikko pissalle. Voi vitsi kun tuli kevyt olo. Liikkeelle ja pari napsua lisää. Taka-ajo alkoi. Keskari heiliu siellä 32 ja 33 välillä. Ajo oli edelleen helppoa. Ei tuntunut jaloissa mitenkään. Pyörän päälle oli helppo ja mukava olla. Syke oli ehkä inan korkeella, mutta kun tuntui hyvältä ja helpolta, niin en antanut sen häiritä. Johtunee varmaan lämmöstä? Garmin näytti keski lämpötilaksi 27 ja max. 33 astetta. Huh. Oli myös hieno huomata että peesaamista ei ollut juuri ollenkaan. Aina kun ohitin, niin ohitettava jättäytyi sallitun 12 metrin päähän. Kertaakaan ei tarvinnut alkaa huutamaan. Ironman organisaation I`m TRUE kamppanja puri. Vastatuuli olikin mukava, Se viilensi mukavasti, eikä haitannut vaikka vauhti oli ihan eri luokkaa kuin tullessa. Enkä tarkoita että olisi menty kovempaa. Ensimmäisen nousun tykitin nyt alas n. 60 km/h vauhtia rullaamalla. Ihan mielen vikasta. Tie laski suoraan kohti Intian valtamerta. Mieti. Rantatie kohti kaupunkia olikin sitten todella ilkeä polkea vastatuuleen. Todella takkuisen tuntuista. Inhottavaa pientä nousua lähes koko matkan. Ja tie oli tällä pätkällä todella täristävä. Puskin vaan läpi. Energiaa aina ajallaan. Kaupunkiin saavuttaessa tie kääntyi niin että oli myötä tuuli. Vitsi mikä tunne ajaa kaupungin rantatietä hurmiossa vajaa 50 km/h ja molemmilla puolilla telttoja vieri vieressä, joissa ihmiset grillaa, juo kaljaa ja juhlivat musiikin tahtiin. Ihan tajutonta.

20160408_101614
Ihmiset varmistivat hyvän paikan saannin viikkoa etukäteen rajaamalla alueen nauhoilla. tätä oli siis 4 km pätkä täynnä!

Kääntöpaikka tarkasti ja uudelle kierrokselle. Toinen kierros meni samalla suunnitelmalla kuin eka, sillä erotuksella että en ottanut alussa rauhassa enkä pysähtynyt pusikko pissalle, enkä myöskään päästänyt housuun ja nyt alkoi jaloissa jo hieman tuntumaan. Mutta silti ajo oli helppoa ja voimaa tuntui jaloissa olevan edelleen jäljellä. Kertaakaan en muuten ajatellut että paljonko matkaa on jäljellä, tai paljonko on takana. Olenko nyt Salossa vai missä… Vaan keskityin siinä hetkessä ajamiseen sekä tasaiseen pyörittämiseen. Ajoin siis 30 asteen helteessä Turusta Helsinkiin viidessä ja puolessa tunnissa..

 

Juoksu 4:20

Vaihdossa otin taas aikani. Numero vyössä olikin jo kiinni 2 geeliä. Olisi voinut laittaa enemmänkin, niin olisi säästynyt aikaa. Ensi kerralla sitten. Paidan taskuihin pari lisää + geelikarkit ja suolat mukaan. Juoksu pussiin yön pakastimessa ollut juomapullo tuli nyt käyttöön. Kun pyöräily loppuu, niin ilmavirta ei enää viilennä, vaan tulee ihan sika kuuma ja ruumiinlämpö nousee ja alkaa hiki valua. Tämä vesi viilensi todella, ja juoksuun lähtö oli mukavaa.  Juoksu lähti suunnitelman mukaisesti liikkeella 5:40-5:50 kilsoja sykettä seuraillen, joka pysyi juuri siellä missä pitikin. Keli oli todella kuuma. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Meno matka oli aina mukavampi, kun oli pieni vastatuuli. Takaisin maaliin päin tultaessa myötätuuli ei viilentänyt. Kuumuus oli hurja. Juoksu oli 4 x 10,55 km rantatietä edestakaisin. Kääntöpaikat olivat nousujen päällä. Tämä ei varmaan välittynyt kameroiden kautta kotisohvalle. Mutta ne nousut olivat todella perseestä. Varsinkin viimeisellä kierroksilla. Toinen juomapiste. Siellä oli vessat. Kävin kusella. Nesteet vaan tuli jotenkin läpi. Kävin kokonaisuudessa 5 kertaa vessassa juoksun aikana 4 x 1 ja 1 x 2. Näihin tuhraantui aika paljon aikaa, mutta mitäs sitten. T: Puhtailla pöksyillä maaliin. Pisteen takana oli paikallinen reggae-rekka. Subwoofferit oli varmaan Afrikan isoimmat. Bajamajassa oli sisällä varmaan 60 astetta lämmintä ja basso hakkasi nurmikolla niin että koko koppi heilui basson paineesta. Koita tässä nyt toimittaa. Nyt en juuri muista mitä biisejä silloin soi, mutta muistan hyräilleeni niitä seuraavat kilsat…Slipknottia se ei ollut. Itse toimin pisteillä näin: Sienillä vettä päähän, kokista, urheilujuomaa, Vesi tarjoiltiin 1,5 dl suljetuissa pusseissa otin 3 kpl, 2-3 sientä kisapaidan sisälle. Vesipussien käyttö tarkoitus oli että 1 kaadetaan munille heti ja kaksi muuta auttoivat viilennyksessä pisteiden välillä. Tämä toimi erinomaisesti. Niin ja kävelin siis kaikki juomapisteet ja samoin aina kun otin geeliä tai suolaa. Housuihin veden kaataminen sai yleisöltä yllättäviä katseita. Saman totesi Kasurinen.

13002558_10154145238779459_5444965808392192917_o
Tästä alkoi uusi kierros..

Ensimmäisellä kierroksella kun juoksi Maalin ohi, meni kylmiä väreitä. samoin kuin ihmismassan kohdalla. Telttoja ja juhlivia ihmisiä oli suoralla rantatiellä noin 4 km matkalla molemmin puolin. Ihan tajutonta! Heittelin ylävitosia katsojien kanssa. Ei meillä Suomessa ole tälläistä, että koko kylä on kiinni, ja kaikki ovat kaduilla juhlimassa. Eka kierros oli todella helppoa juoksua, Toisella kierroksella alkoi oikea etureisi pistelemään, mutta muuten oli hyvän tutuista. Kello näytti yli 170-175 askelta per minuutti ja vauhdiksi 5:35-5:45 vauhtia sykkeen pysyen aisoissa. Kello piipitti merkiksi akun loppumisesta. Why? Viekö pyöräily tosiaan noin paljon? Wattimittari, onko se syy vai eikö kello olekkaan latautunut täyteen? Noh loppumassa on. Sekään ei haitannut. Ei käynyt edes pienessä mielessä, että en osaa juosta jos kello ei toimi. Otin yhdestä mimmistä peesiin. Hän juoksi 5:40 kilsoja. totuttelin muutaman kilsan vauhtiin ja kadenssiin. 17 km kohdalla kello oli sitten pimeä. Mimmillä alkoi pohje kramppaamaan ja hän jäi tien reunaan venyttelemään. Minä jatkoin ja yritin pitää saman tunteen juoksussa yllä. Ensimmäisen kääntöpaikan jälkeen se alamäen juokseminen pelotti. Pelkäsin että kun rullaa rennosti mäkeä alas niin mitä jos reidet alkaa kramppaamaan siinä. Hieman sellaista tunnetta oli, mutta se hävisi heti tasaisella joka kerta. 21 km. Puolet juostu ja saman verran jäljellä. Ei paha. Jatkoin samalla taktiikalla ja fiiliksellä. Tien vieressä kyltti jossa luki: Smile if you peed in your wetsuit!  hymyilin ja sain kannustus huutoja. Nice! Toisessa kyltissä luki Touch if you want to cooldown. Joka kierroksella läpsäytin kylttiä ja lapset ampuivat vesipyssyillä kylmää vettä päälle. Kolmannessa kyltissä luki Unleash the kenyan in you. Mitä nyt kuului tehdä? Kolmas kierros oli rankka niin henkisesti kuin fyysisesti. Reidet pisteli ihan perkeleesti. Mutta kun pysyi vauhdissa ja piti kadenssin korkeana niin että jalat pyöri niin kipu ei ollut niin kovaa. Asteikolla 1-10 se oli noin 7. Jos olisin laskenut vauhtia niin meno olisi varmaan mennyt kävelyksi. Tässä kohtaa eniten hyötyä oli treeneissä opetellusta korkeasta kadenssista. Suosittelen kaikille treenaamaan tätä. Se voi pelastaa päiväsi. mm. Spotify:stä löytyy running soittolistoja joihin voi itse asettaa kadenssin. Näppärää kuin mikä. Juoma pisteiden jälkeen juoksemaan lähteminen oli kuin joku olisi pistellyt puukolla etureisiin. Kolmannella kierroksella takaisin päin tullessa Kaisa juoksi ohi, hän oli johdossa. Ja se vauhti, se on ihan käsittämättömän kovaa kyytiä! Helpotti kun sain ranteeseen 4:nen ranne nauhan. Oli enää yksi kierros jäljellä. Thank good! Sitten iski pieni maha/kylki kramppi. Ärsyttävä tunne, mutta toisaalta se vei hetkeksi kivun pois jaloista. Muutama kävelyaskel ja venyttelin sen pois. Matka jatkui. Tunsin rakot jalan pohjissa ja varpaissa. Ne voisivat puhjeta koska vaan. Toivottavasti ei, se voi mennä sitten kävelyksi. Ehkä. En tiedä. Juoma pisteiden jälkeen kun lähdin taas juoksemaan niin reisien kipu oli niin kovaa että huusin suoraa huutoa ensimmäiset askeleet ja kiroilin hyvin voimakkaasti. Yleisö kannusti You can do it Kimmo! Vastasin Oh yes i can! Viimeisen kääntöpaikan jälkeen en juoma pisteeltä ottanut enää mitään, juoksin hurmiossa suoraan ohi.

188_m-100716129-DIGITAL_HIGHRES-1269_055500-748395
Viimeisellä kierroksella tulossa kohti maalia. Meno sen näköistä…

Aurinkokin oli jo laskenut joten paahtava helle oli pois. Jumalauta, tulen juoksemaan maaliin. Ja olin juossut koko matkan eli maratonin. En voi uskoa tätä todeksi. Eihän tämäkään ole millään mittarilla yhtään mitään! 7 kuukautta intensiivistä treeniä, päämääränä vain yksi asia, ja se on käymässä nyt todeksi. Tulevasta loppuajasta ei ole hajuakaan, kun kello ei ole toiminut pitkään aikaan. Kyltti 40 km koitin kiristää vauhtia. En tiedä kiristyikö, mutta kuvittelin niin. Kilometri enää maaliin. Näen jo oranssit töttöröt jotka muodostavat oman kaistan joka johtaa  maalisuoralle. Jalat ei satu enää yhtään, kipu on kokonaan pois. Mietin vaan maaliin saapumista. Kuulen selostajan äänen. Kaarran suoralle, nostelen käsiä ilmaan ja huudan Iron Maiden tyyliin scream for me Africa! Ja yleisö mylvii. Olen rokki tähti! Sanoinkuvaamaton fiilis! Paul Kaye paiskaa ylä femman ja sanoo maagiset sanat Kimmo, you are an Ironman! Damn right i am! 205_m-100716129-DIGITAL_HIGHRES-1269_072646-748412Herkäksi vetää vieläkin. Kello näytti 11:21:30. Tsiisus mikä temppu. Tavoite oli alle 12h joten heittämällä alle! Tasainen suoritus alusta loppuun ja juosten maaliin. Hitto mä tein sen. Kova työ palkittiin sen ansaitsemalla tavalla. Mitalli kaulaan. (syy 2 miksi näissä käydään) Kävely oli todella vaikeaa. Jalat sattui niin paljon, että ei mitään järkeä. Ankka kävelin hakemaan Finisher paidan (syy 3 miksi näissä käydään) ja siitä kohti ruoka telttaa. Tarjolla mm. pitsaa, hampurilaisia hedelmiä ja jäätelöä. Anteeksi onko teillä olutta? Ai ei, no mennään kokiksella sitten. Söin ja juttelin muiden maalin tulleiden kanssa. Tärisin. Oli kylmä. Pakko laittaa huppari päälle. mitalli siihen päälle. Halusin kaikkien nähdä että mulla oli tälläinen. Se on nyt mun, eikä sitä ei kukaan vie pois minulta, samoin kuin tätä uskomatonta kokemusta. 20160411_171135Kämpille päästyäni, siellä oli käynnissä kunnon bbq juhlat. Jätkien kanssa onnittelut, mies halit ja fist bumbit. Suihkuun, syömään ja juomaan… Pari päivää myöhemmin aloin oikeasti vasta tajuamaan mitä olin tehnyt. Käytiin illalla vielä kisan kulkua lävitse ennen kuin mentiin nukkumaan. Uni tuli yllättävänä hyvin. Ja nukuin sikeästi. Maanantaina käytiin katsomassa kun suomalaiset pokkasivat Hawaii paikat. Siitä lounaalle paikalliseen huippu ravintolaan ja illalla palkintojenjako tilaisuuteen sekä jatkobileisiin. Harva on istunut VIP pöydässä juomassa shampanjaa kisan miesten ja naisten kärjen kanssa.  1:st PRO Female palkinto toi pöytään erityisen tunnelman…Olen etuoikeutettu.

Kisan speksit:
Matkat 3,8 km / 180 km / 42,2 km
Osuusajat 1:10 / 5:35 / 4:20
Loppuaika 11:21:30
35-39 sarjan sija 51/239
miehissä 308/1566
overall 349/1807
16 kpl energia geeliä, 1 pussi energia karkkeja 4 kpl energia patukkaa, 1 banaani n. 5 litraa urheilujuomaa, 8 suolatablettia.
Kalorikulutus 8410 kcal

Kaiken kaikkiaan tykkäsin todella täydenmatkan kisaamisesta. Itseasiassa enemmän kuin muista matkoista. Minulla onkin ilmeisesti Diesel moottori. Tämä oli sen verran hauskaa, että ei todellakaan jää viimeiseksi täyden matkan kisaksi. Palautuminen on lähtenyt erittäin hyvin käyntiin. 3 päivää kotona ja jalat oli jo ihan normaalit. Ei mitään kiristystä ja rakot jalkojen pohjassa ovat jo hävinneet. Näin reilun viikon jälkeen ei enää väsytäkkään. Nälkä on edelleen ihan järkyttävä. Kokoajan saa olla syömässä. Olen yllättynyt kuinka kivuttomasti kisan jälkeinen aika on lähtenyt käyntiin. Onneks ei ollut kuin 2 päivää töitä ja pääsi viikonlopuksi taas lepäilemään. Teki kyllä hyvää. Kavereiden kanssa Sushia, leffaa, nannaa, ja sen semmosta. Täytellään hieman tankkeja niin jaksetaan taas.

Port Elizabeth on kyllä todella hieno paikka. Sopii ihan hyvin perus lomailuun myös. Todella mukavia ihmisiä, hyvää palvelua ja edullista. Suosittelen! Safarille olisin halunnut, mutta aikataulut eivät oikein antaneet myöden. Ensi kerralla sitten 😉

13012834_10153674645542956_8975359276019919880_n
Aamiainen oli aina päivän kohokohta

Kotona minua odotti hieno banneri ja todella maukas porkkanakakku, jossa Etelä Afrikan lipun värisillä murkuloilla koristeltu M-dot logo. Tnx luv!
Niin, kuten jo sanoin kukaan ei voi viedä tätä minulta pois. Ensimmäinen on aina ensimmäinen. Ja koska tatuoinnit ovat minulle uusi juttu, tämän tapahtuma oli sen ensimmäinen ja KERRANKIN oli jokin tatuointi aihe jossa oli jotain järkeä, pakkohan se on leimata. KOska kyseessä on speciaali kuva niin ainoa vaihtoehto oli Turkulaisen Individual Ink liikkeen useasti työstään palkittu yrittäjä Lasse Sjöroos.  Aiheita ja ideoita heittelin Lasen suuntaan kuukausia sitten, mutta tämän luomuksen suunniteltiin paikan päällä. Tämä jos mikä vaatii todellista AT:tä! Yksityiskohtien määrä on huikea. Jos oikein tarkasti katsoo niin laji kuvissa seikkailen minä 😉 Eli jos tarvitset taitaa tatuoitsijaa niin Individual Ink ja Lasse!13055146_1062227360505159_6304050339449300360_o

Jaa että mitä sitten? Kova työ tuotti tulosta. Olisiko aika ottaa hieman rauhassa?  Muutama viikko juu, koska tatuoinnin täytyy antaa parantua rauhassa. Tämä oli oikeastaan peliliike.   Olin todella motivoitunut tehdessäni treeniä Afrikkaa varten ja luulin että sen jälkeen tulisi jonkin sortin after race blues ja masennus. Mutta ei! Odotan jo innolla suomen kisoja. Ajatuksissa oli alun perin että jos fiilikset ovat hyvät niin teen ehkä toisen täyden matkan vielä syksyllä. Mutta pienten keskustelujen jälkeen löimme tulevat suunnitelmat jo Afrikassa lukkoon. Ei siis enää täyttä tänä vuonna. Teen Finntriathlon sarjan miinustettuna Tahkolla ja ehkä syys-lokakuussa jonku puolikaan ulkomailla. Ensi vuonna sitten paukkuu… Kausi on kuitenkin vasta alussa, joten palataan tuohon tulevaan plääniin, kun on sen aika.

Hei ja jos et vielä ole ilmoittautunut ainutlaatuiseen Challenge Turku kisaan, niin nyt olisi hyvä aika hoitaa ilmo sisään. 500 kisaajan takaraja alkaa häämöttää…Klikkaa tuosta Challenge Turku

Ai niin, tämä ei muuten ollut millään mittarilla yhtään mitään!…
…. To be continued

// Iron-Kimmo

Kuvat: Minä, Tatu, Ironman, Finisherpix

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s