Hóla Amigos & Senjóritas.
Tammikuun 30 päivä, herran vuonna 2016. Norwegian lento D85862 Helsingistä Alicanteen paikka 4E. Ikkunapaikka olisi ollut kova, mutta ei. Vasemmalla puolella Jenna, oikealla joku pappa jolla lennon tuuheimmat kulmakarvat. Kultaisesta taskunauriistaan hän tarkastelee aikaa koko ajan. Päästäänköhän aikatulun mukaisesti lentoon hän päivittelee minulle. Ajallaan oltiin. Kauan odotettu leiri Espanjassa on tosi asia. Mukava saada irtiotto arjesta. Viimeksi ollut lomalla Viime toukokuussa. Johan se oli aikakin lähteä johonkin. Ja kuten aikaisemminkin tullut esille, vanhemmat muuttivat paskaa talvea pakoon Torreviejaan, niin kyläily on miltei pakollista. Ja paras tapa lomailla on tietenkin treenata eläimellisesti. Ja enne Afrikkaa olisi ollut joka tapauksessa pakko tehdä jokin treeni retki johonkin, nyt tulee 2 kärpästä samalla iskulla. Norwegian:n Wifi on lyömätön apu lentomatkustamisen ajankulun edistämiseen. Aina siihen pisteeseen saakka kunnes se päätää lopettaa toimintansa. Onnea on soittolistojen asettaminen offlinetila toimintaa varten. Mikäs tässä matkustaessa, kun Spotify:n listat pauhaa korvissa ja Tax Freestä ostetun Sweet&Sour turkinpippurit rouskuu hampaissa. Näin muuten viime yönä unta että lentokentällä mulle tuotiin fillarilaukku ja pahoteltiin kun se oli tip
punut vaunun kyydistä kiitotielle. Runko oli poikki… Toivotaan että tämä ei ollut enne uni. No mutta tämä selviää noin 4 tunnin kuluttua. Jatketaan turinoita kunhan päästään kämpille. Onneksi se oli vain uni. Kaikki oli kunnossa. Kuski oli kentällä vastassa ja enää tunnin ajomatka La Zeniaan. Perillä Iskä, äiskä ja topi jo odottelikin meitä. Asunto esittelyn jälkeen kasasin pyörän vielä. Pääsee aamulla heti auringon noustua polkemaan.
Sunnuntai,
https://connect.garmin.com/modern/activity/1034033017
Aiheena oli totuttelu lenkki. Strava:sta aikaisemmin katsomani reitit olin järjestänyt itselleni viikonpäivien/ohjelman mukaisesti. Matkat ja ajat oli viitteellisiä, kaikki riippuu 
siitä montako kerta eksyn ja paljonko ajan harhaan. Latasin ensimmäisen reitin myös Garmin 520 mittariin. Se näyttää reitin kyllä, mutta ei ohjeista. Ensimmäiset 10 km oli nousua. Kahden kylän Villamartin ja San Miguel del salinas:n läpi. San Miguel:sta oli 2 reittiä edetä. Toinen hieman isomman tien(CV-95) reunaa, semi tasasta suoraa tietä. Toinen oli pyöräilijöistä varottavien merkein varustettu runsaasti nousuja sisältävä tie. Ajatus oli mennä tuota CV-95 tien reunaa kunnes käännyn vasemmalle kohti järveä. Öö, ei menny ihan penaaliin tämä. Seikkailin aikani San Miguelissa, kunnes ajoin toisen tien haaraan ja lähdin sitä kautta. Nousut yllätti. Olivat aika piukkoja. Tuli heti mieleen perus Canaria. Mutta ajettavia ne oli kuitenkin. Tie oli yllättävän huono kuntoista
. Laskujen mutkat sai ottaa varovasti kun en tiennyt mitä mutkan takana piilee. Joitakin pyöräilijöitä tuli vastaan. Kukaan ei moikannut takaisin… Ihme porukkaa. Ja ihmettelin kun kaikilla oli irtolahkeet ja hihat. 23 lämmintä kuitenkin. Piru, meillä oli juuri saman verran pakkasta. Tämä on perus kesä lämpötiloja, joten minä vedän ainakin lyhkäsissä. EHkä siksi kukaan ei moikkaillu, kun ihmettelivät, että mikö idiootti tuokin oikein on, ”serpentiini” tien päätyttyä ajoin muutaman Movistar asuihin pukeutuneen hepun ohi. He sentään sanoivat hóla. Käännyin vasemmalle kohti järveä. Tien pinta parani. Mutta samalla alkoi nousu. Joka jatkui ja jatkui.. Ei jyrkkää mutta puuduttavaa. Appelsiini tarhojen lomassa on kyllä maagista ajaa. Nousun huippu näkyi. Päätin pysähtyä ja ottaa kuvaa tarhoista. Mäkeä ylös tuli auto jonka katolla oli fillareita, ja perässä iso joukko pyöräilijöitä. Autossa oli Movistar logot ja tekstinä Valverde. Isoa joukkoa veti ilmeisesti Alejandro itse, ja perässä siis iso joukko. Ja joukon perässä toinen huoltoauto. Hienon näköistä tuollainen. Otin kuvat ja jatkoin matkaa. Muutaman serba mutkan jälkeen alkoi loivaa laskua sisältä osuus. Aeroasennosta olisi voinut tykittää ihan hillitöntä kyytiä, mutta puuskittainen sivutuuli ei antanut aihetta moiseen. Pari kertaa kun vauhti nousi yli 40 km/h se meinasi paiskata mut pellolle. Sitä me ei haluta, eihän? Jarrua vasten laskettelin selkä pystyssä risteykseen saakka. Ja kun kerran tultiin alas, niin ei ollut yhtään ylläri, että taas alettiin nousemaan kohti Torremendo nimistä kylää. Kumpuileva tie jatkui jokin matkaa kylän jälkeen kunnes järvi näyttäytyi mäen takaa. Ihan mieletön näky. Otin kuvat ja ihmettelin hetken. Lähdin laskemaan, käännyin risteyksestä oikealle, täysin tasainen pätkä. Oikealla järvi, vasemmalla kahden kukkulan välissä mutkitteleva serpenttiinitie. Huh, mitkä näkymät. Feltti kulkee kuin luoti. Näköalapaikalla geeli, patukka ja juomatauko. Sekä pakolliset selfiet. Törkeen hieno paikka!
Loppu pätkä järven ympäri olikin todella nopea pätkä. CV-95 tien reunaa kohti San Miguelia. Sinne päästyäni, löysin tien josta minun olisi pitänyt aamulla ajaa. Noh 
huomenna sitten. Kämpille hymyssä suin, juoksutossut jalkaan ja kohti rantaa. Voiko olla hienompaa juosta pyörän päälle hiekkarannan ja meren vieressä kulkevaa kävelytietä? No ei oikeastaan. Hitto! Kämpillä odotti Faijan tekemä kotiruoka ja päikkärit. Nam. Illalla ostarille palloilemaan.
Maanantai. ”Murcia” https://connect.garmin.com/modern/activity/1035667010
Nyt mukana oli perinteinen google maps:n avulla tehty tiennumero lista, joka ei ole vielä kertaakaan leireillä pettänyt. Eikä pettänyt nytkään. löysin oikean liittymän josta pääsin CV-95 tielle. Oikealle kohti Torremendoa ja järven risteyksestä jatkoin suoraa, kohti serpentiiniä.
Aloitin tässä toisen 20 min IM vauhtisesta vedosta. Ihan hyvin pystyin ajamaan mäessä niin että syke pysyy aisoissa, kuten myös watit. Hienot tiet. Komeet maisemat. Appelsiini ja sitruuna tarhat hämmästyttää vieläkin. Saavuin Murcian kaupunkiin. Ajoin niin pitkäksi kuin vaan voi. Kaupunki meinaa loppui. Fak. Google maps esiin ja suunnistamaan oikeaan liikkenneympyrään josta pääsen oikealle tielle. Löytyi kuin löytyikin lopulta. Pidin tauon kun tiestö näytti siltä että ei se ainakaan tästä laskemaan ala. Patukkaa, juomaa ja geeliä naamariin. Soitto vaimolle että hengissä ollaan sekä öbaut lenkin p
uoli välissä. Oikeassa olin. Tie nousi vaiheittain seuraavat reilu 8 km. Nousuja oli yhteensä 5 kpl ja niiden keskijyrkkyys oli öbaut 8% jyrkin kohta taisi olla sen 13% melkosta hei. Mutta huomattavasti helpommin nämä nousi kuin vuosi sitten Teneriffalla. Nyt alla maantiepyörän sijaan TRI pyörä ja raskaammat välityksetkin. Nousut hoidettiin mallikkaasti. Sitten alkoi unelma lasku. 2-4% laskua suoraa tietä pitkin. Aeroasennosta kevyesti polkemalla 65 km/h. Ai juma! Meinasin innostuksissani suhauttaa risteyksestäni ohi. Kiitos Poician joka oli parkissa siinä tekemässä jotain tärkeetä… Eli Nada. Toinen IM vauhtinen vetoi ei ihan onnistunut. Matkalla oli sen veran nousua että sykkeet hieman karkas. Eipä näistä reiteistä voi etukäteen mitään oikein tietää. Näin jälkikäteen ajateltuna, Nämä vedot olisi voinut tehdä huomisella pätkällä. Hieno lenkki kuitenkin.
Tiistai. ”Orihuela” https://connect.garmin.com/modern/activity/1036753887
Taas eri lähestymiskulma. Alku tosin aina sama. Nyt ajoin vaan CV-95:sta pidemmälle ja 
käännyin oikealle kohti Los Montesimos nimistä paikkaa, josta taas kohti Orihuelaa. Matkaa määränpäähän oli 45 km ja koko pätkä oli ihan törkeen nopea ja tasainen. Isohkojen teiden reunalla oli hyvä ajaa, ja autot antoivat hyvin tilaa. Kun ottaa alkumatkan nousu painotteisen osuuden pois, niin Keskari oli 34 paikkeilla sykkeiden olleessa alle aerk. ja Watit 170-200 välillä. ELi tavoitteellista IM vauhtia mentiin. Pysähdyin keskustassa yhteen pienen kahvilaan jolla oli ulkona terassi. Aurinko, Latte ja nutella munkki. Ai että. Tein samalla pienen video tervehdyksen seura kavereille, kun kerran kamera oli mukana. Sain tällä kuulemma nostettua vi%€#lun ihan uudelle tasolla. Tässä on tämä teillekkin.
https://www.youtube.com/watch?v=3LODoZFk1_Y
Keskiviikko. ”Orihuela” https://connect.garmin.com/modern/activity/1037992836
Rouva vuokrasin päiväksi pyörän paikallisesta vuokraamosta. Torreviejassa sijaitseva Bikemania oli kyllä edullinen ja palvelualtis liike. Suosittelemme. Koska eilinen reitti osoittautui helpoksi, päätin että ajamme tuon saman myös nyt. Kaikilla muilla reiteillä oli sen verran nousuja, että vuorien keskellä tehtävä perheriidan selvittely ei nyt oikein sovi loma aiheeseen. Kun kerran voin tähän vaikuttaa, valitsen sen helpomman reitin ja kierrän mahdolliset riidat. Ja koska eilinen jäi ajallisesti tavoitteesta, niin tehdään paikko tällä tavalla. Näin saadaan ohjelman mukaiset tunnit täyteen. 
Koitin pitää vauhdin maltillisena, ja tarkkailin koko ajan että perässä pysytään. Rouvan vuokraama Wilier kulki hienosti, eikä kuski kiukutellut yhtään. Orihuelassa stoppi samassa kahvilassa kuin eilen. Hieman kahvilan pitäjä hymyili kun astuimme sisään tilausta tekemään. Varoittelin aamulla että yhdellä tien pätkällä voi tuntua että nyttenkö ne voimat loppui. Tie näyttää tasaiselta ja paikotellen alaspäin viettävältä, mutta todellisuudessa se on 2-3% nousua koko pirun matkan. Ja näin kävi. Rouva kyseli että miksi tämä alamäkeen polkeminen on niin tahmeeta. Pysähdyimme, ja kun katsoi taakse, Huomasi että tie nousee koko ajan. Ihan mielen vikasta. Lopussa alkoi rouvalla jalka jo hieman painaa, ei sitä muuten huomannut, noh vauhti ehkä hieman tipahti, mutta ei se paljoa enää kyselyihin vastaillut…Kierrettiin järvi ympäri vielä, jotta Sarikin näkee livenä kuinka hieno paikka se on. Selfie tikulle oli taas käyttöä.
Torstai: ”pitkälenkki” https://connect.garmin.com/modern/activity/1039052947
Vuorossa leirin pitkä. Yhdistin Orihuelan ja Murcian pätkät yhdeksi setiksi. Perinteinen klo 10.00 startti ja keli hieman viileä. Taisi olla joku 12 astetta. irtohihaa, lahjetta ja tuuliliiviä päälle. Ensi miettisin että onhan tämä perseestä kun tänne lämpimään tullaan, ja ei saa lyhkäsissä edes ajaa. Hetken kuluttua mieli muuttui kun mieleeni palasi eilen iltaiset kuvat koti Suomesta. Ihan kiva täällä oikeasti on. Perus suomen kesä helmikuussa. Ei paha, pidetään tämä. Eli peukut sille!
Alkupätkän tasaiset osuudet meni vauhdilla. Orihuelassa en pysähtynytkään kahville, vaan ajoin vain läpi ja jatkoin kohti Murciaa. Tällä kertaa Murciassa muistin oikean liikenneympyrän josta kääntyä. Pysähdyin pienelle tauolle maanantailta tutun ison pyöräilijöistä varoittavan kyltin juureen juuri ennen pitkän nousun alkua. Siinä patukkaa syödessä 3 Englantilaista meni ohitse. Sanoin Hello ja moikkasin. Ei vastausta. Oli spessut, pohkeet, pelit ja pensselit. Eihän tämä tälläinen peli vetele. Hotkaisin patukan lopun, juomaa päälle ja matkaan. Varokaas pekonin mussuttajat, täältä tulee pieni ja pippurinen Pimmo. Koska lenkeillä oli aina mukana uusi Garmin Virb XE kamera, ja muistin painaa rec nappia, niin tässä on todistusaineistoa tapahtuneesta.
https://www.youtube.com/watch?v=d_jAnt2SPK0
Eihän niistä ollut mihinkään. Tuossa lopussa joutui oikein jo painaamaan. Ja satulasta ei nousta! Yllättävän hyvin oli jalkaa, vaikka takana oli 5 päivää ja n. 500 km po
lkemista. Koutsi oli katsonut videota, ja ohjelmaa, videota ja ohjelmaa, pyöritellyt päätään kun ne ei oikein olleet kohdanneet… Se on välillä semmosta. Adrenaliini syöksyt sikseen, palataan takaisin maanpinnalle. Paikoitellen näytti hieman sateiselta kuten videostakin huomaa. Tihku loppui. Mutta eipä mennyt kauaa, kun oikea aikuisten sade alkoi, Eli kaatamalla vettä. Olin keskellä maaseutua ja aplari farmarit olivat kurvailleet traktoreilla tavaraa tarhoilta varastoihin, joten tie oli nyt sateeen ansiosta aivan kurvelliä. Lasit veti huuruun, linssit niin märkänä että mitään ei nähnyt. Ilman laseja ei tietenkään näe mitään. Tuurilla mentiin. Jos tiessä olisi ollut monttu, olisin ajanut siihen. Jatkoin kuitenkin polkemista, vain 50 km jäljellä. Ei paha. No vettä satoi 40 km. Olin ihan kuin uitettu koira. Taas miettisin että tämähän on todella perseestä. Mutta suomen räntä kuvat muistettuani tulin taas toisiin aatoksiin. Viimiset 10 km sain ajaa sentään ilman sadetta, ja lähellä La Zeniaa ei ollut satanut lähes ollenkaan, joten tie oli myös kuiva. Päälle piti juosta 30 min pk, mutta kun olin niin märkä ja hieman kylmissäni, päätin skipata lenkin.
Perjantai ”600km täyteen”https://connect.garmin.com/modern/activity/1039892115
2-3h pk ajoa. Tarkoituksena oikeastaan ajaa vaan 600 km täyteen. Jalat oli alussa ettähän mitä vi%%&a, mutta ensimmäisen 20 min pyöriteltyäni ylämäkeen San Andreakseen, jalat aukesivat ja pyörittäminen oli taas normaalia, eikä reidet kiristäneet yhtään. Aika meni kuin siivillä, ja lenkki oli heitetty aika nopeasti. Koitin imeä maisemista ja ympäristöstä kaiken, jotta mielikuvilla jaksaisi painaa lopputalven treenit kunnialla läpi.
Ihan huippu leiri, ja mukava olla koko perheen kesken. Vaikka itse en kovin paljon kämpillä ollut. Nukuin ja söin käytännössä pelkästään. Muuten olin satulassa. Parasta oli Faijan väkertämät pöperöt. Aina lenkin jälkeen oli kotiruokaa tarjolla. Hieno paikka, helppo kulkea paikasta toiseen. Kaikki on lähellä, ja fillaroimaan pääsee vaivatta, tiet todella hyvässä kunnossa, ja sama pyöräilijän kunnioitus autoilijoilla kuin esim. Canarialla. Suosittelen!
Tästä on hyvä jatkaa kohti Afrikkaa. Enää ei ole paljoa jäljellä.
Edessä on vielä FTP testiä, Winterman 1/2 IM harjoituskisa ja muutama muu piukempi valmistava treeni. Koitan saadaa tiheämmin nyt tarinaa aikaiseksi enne kisaa, kun luvassa on hauskoja sankari treenejä.
6 päivän saldo
Pyörä
23h, 613km, 5520m nousua
Juoksu
1h, 10km
TOTAL 24h ja kaloreita palo 12655 kcal
Kaikki kuvat ja videot otettu Garmin Virb XE kameralla
kimmoholmstrom.com 