L.O.M.A@Gran Canaria, Maspalomas

Hola! Terveisiä kanarialta! oli huikea ”kesä”loma viikko keskellä synkintä talvea. Aurinkoa ja lämpöä riitti koko viikoksi. Varasimme matkan jo kesällä joten odottavan aika oli tosiaankin pitkä, mutta palkittiin 1 pystillä. Kulunut alkutalvi kun oli mitä oli, niin pieni breikki teki ihan huippua. Valitisimme kohteeksi Gran Canarian ja Maspalomaksen koska kysessä oli maantiepyöräilyyn painottuva
aktiiviloma ja sieltä on hyvät lähtö mahdollisuudet pyöräilyä ajatellen ja koska siellä on
pyörienvuokraamo, ihan vaan siksi jos tarvitsee huoltoa tai varaosia niin ei tarvitse kovin kaukaa hakea.
Otimme kuitenkin omat pyörät mukaan vuokraamisen sijaan, koska hinnan eroa ei juurikaan ollut. Oman pyörän rahti oli 90,- edes takaisin. Ja matkanjärjestäjänä toimi Tjäreborg ja lentoyhtiö oli Thomas Cook Airlines. Varaaminen oli helppoa ja kaikki toimi loistavasta.

Hotellina meillä oli Palm Oasis. Suuri hotellialue isoine allasalueineen kukkulan päällä ns. keskustan ulkopuolella. Maspalomasin majakalle ja rantaan oli n. 5 km matka. Hotellikin valittiin taas harrastuksia silmälläpitäen. Tästä oli lyhin matka vuoristoteille. Hieno hotelli, kivat huoneet porealtaineen, hyvät palvelut ja perushyvä aamupala. Ainoa miinus oli surkeasti toimiva Wifi yhteys, mutta muuten voin suositella lämpimästi.

Päivä 1.
Aamupalan jälkeen kovalla kiireellä kuteet niskaan ja renkaisiin ilmaa, hinku ajamaan oli kova.
Olihan tätä odotettu jo puolenvuotta. Eka reitti oli tietä GC-504 pitkin ayaguares padolle ja nousu sieltä GC-503 tietä 490 metriin näköalapaikalle ja lasku alas lähtöpaikalle. Hieno lenkki. Tollasen voisi ajaa x2 päivän aikana jos ei ole muuta. pituutta tuli 35 km kokonaisaika kuvaustaukoineen 2:25, josta ajoa 1:50, nousua 590 ja laskua 580. max korkeus 509 m. Hienoa vuoristo maisemaa, kovaa nousua ja nopeaa laskua. vuorelta laskettaessa on matkalla pieni kylä jossa kyläkauppa, jätskillä pakko stopata 😉 Jatketiin päätietä pitkin Maspalomasi nmajakalle asti katsomaan ranta meininkiä. hieno ranta, ravintoloita joita tultiin illalla tsekkaa lähemmin, ja kauppoja. uuuhh…

Päivä 2.
Maspalomas-Mògan-Maspalomas
Rantatietä pitkin edestakainen lenkki Maspalomaksesta Puerto Mògan:in rantakuppiloille.
Uskomattomia meri maisemia. Pitkiä nousuja ja pitkiä ja nopeita laskuja. Liikennettä jonkin verran jonka takia tarvitsee olla valppaana. Hienosti esim. Bussit venaa takana kunnes on oikeasti tilaa ohittaa. Ihan eri meininki kuin täällä. Mòganissa herkulliset kakkut ja cafe con leche:t uimarannan
kahvilassa ja sitte takaisin samaa reittiä hotellille.. allas, olut ja entrecòte kutsuu… 70 km,  kokonaisaika 5:40 josta ajoa 3:15 nousua 1016m ja laskua 998 m max korkeus 136 m

Päivä 3.
Rouvat ostoksille ja miehet polkee huipulle päivä. Päätimme Jeren kanssa jo reissua varatessa että Gran Canarin korkein kohta Pice De La Nieves olisi se reisun koho kohta ja se mitä tavotellaan. Oikea päivä valittiin, +19 ja puolipilvistä eikä tuulta oikein nimeksikään.  Matka alkoi hotellilta 9:50 aamulla, kaupungin läpi ja kolme liikenne ympyrää myöhemmin käännyttiin vasemmalle tielle GC-60 kohti vuoria. Tie alkoi samantien nousta, eikä helpotusta ollut luvassa seuraavaan 45 minuuttiin… Pari tauokoaikin taidettiin pitää, kun jalat ei ihan tominu heti kärkeen. Mutta kyllä ne tossa lämpenee. Tie nousi keskustasta öbaut 500 m, jossa oli näköalapaikka. Jo nyt oli huikeita maisemia ja oltiin ihan että wtf, mutta ei oikeesti tiedetty mitä oli vielä tulossa. Tästä laskettiin serpentiinitietä alas noin 300 m. vauhdin tasaannuttua juteltiin että ihan kiva kun saa laske välillä, mutta tod.näk kohta noustaan sama x3 määräisenä. Fataga kylässä tauko, energiageeliä ja urkkajuomaa naamaan ja ylöspäin..taas Tästä tie jatkoi nousua aina 1000 m asti, jossa seuraava näköalapaikka tässä oli paussin ja kuvien aikanhuikeeta kun alhaalla tosi pienenä näkyy Fatagan kylä jossa jokinaika sitten ihmeteltiin että minnekköhän se tie oikein menee.. Tauon jälkeen matka jatkui alas (laskua vajaa 100 m) vuorelta kohti San Bertalomen kylää, jossa vastaan kauheeta vauhtia ylämäkeen pokien ja rauhallisesti jutellen Saxobank Protiimi. Toistakymmentä tiimikuteisiin pukeutunutta kaveria 10,000 euron fillareilla huoltoautoineen pienellä vuoristotiellä on aika vaikuttava näky. Kylässä paussi ja kyläkaupasta suklaapatukkaa ja vesi pulloa. Istuttiin hetki terassilla eväitä nauttien ja jatkettiin taas matkaa. Ja ylläri ylämäki jatkui, ja tähän menenssä jyrkintä settiä. Seurailin mittaria kilometri tolppien välissä ja keski nousu oli 60 metriä per kilometri. ihan kipeetä.. Seuraavalla näköalapaikalla tauko jossa rupattelut englantilaisen pariskunnan kanssa. tässä kohtaa taidettiin olla jossain aika liki 1500 m korkeudessa. pieni lasku ja tasasta hetki. Saavuttiin risteykseen josta pääsee huipulle. Jalat aika hapoilla jo. Pähkäiltiin että käännytäänkö ylös vai mitä.. Jere laukasi kuolemattoman lauseen

” No mut ei se tie voi enää kauheesti nousta” no ei kai, geeliä kurkkuun ja ylös. JUMALAUTA no kyllä se tie nosee ja ihan törkeen jyrkästikkin vielä. Oltiin sen verran korkeella että henki loppui kesken välillä. syke 151 ja henki ei kulje.. hurja tunne. Joka mutkassa tauko… jyrkkyyteen ei ollut helpotusta.. pysähdyin kaiteen viereen toinen jalka kaiteessa etupyörä poikittain ja etujarru painettuna pohjaan, niin silti pyörä liukuu alas päin… ihan loivaa juu…puolessa välissä pieni helpoitus mutta sitten loppurykäsy huipulle samaa reisiä raastavaa.. Mutta sitten kaikki tämä palkittiin. HUIPULLA!!! Me tehtii se, ollaan 2000 m korkeudessa ja poljettiin 51 kilsaa pitkä ylämäki tänne pilvien yläpuolelle. aikaa meni 4 tuntia,  jalat aikalailla loppu mutta ihan päällikköä. Ei oikein voi sanoin kuvata niitä maisemia, ja olo. Ihan huikeita!!!!! lämpötila ylhäällä 12 astetta. ylä femmat tanskalaisen ja parin norjalaisen kanssa, mutamat fotot tuulitakit niskaan ja lasku alas alkakoon. Tultiin eri reittiä alas mistä noustiin. Laskettiin serpentiini tietä pitkin Móganiin, ihan mieletön reitti. nopeutta kokoajan + 50 km/h ja jarrua vasten sai tulla. muuten olis lentäny mutkista ulos ja satoja metrejä alas. Serpentiinillä näki välillä noin 6 mutkaa etu käteen ja jos ei autoja tullu vastaan niin 90 asteen mutkissa pääsi käyttämään koko kaistan hyödyksi. kunnon kanttaus ja jarruista irti niin vauht kiihtyy ihan silmittimästi. Ihan sairasta. 1:30 ja oltiin alhaalla. Huh, huh olipa reissu. Tästä vielä 35 kilsaa rantatietä hotskulle. Tultiin kaikki sitten sellasta kyytiä että morjes. aurinkokin rupesi tässä kohtaa jo laskemaan joten olikin hieman kiire. pimeys kun tulee kuin valota sammuttaisi. Huikea kokemus suosittelen kaikille! Menkää vaika autolla. On se näkemisen arvoinen paikka. Tässä speksejä: 125 km, kokonaisaika 8:49 josta ajoa 6:50,nousua 2897 m, laskua 2882 m, max korkeus 1995 m!
Tuolta löytyy tästä päivästä editoitu GoPro settiä.

Päivä 4.
Palauttavana päätettiin ajaa padolle toisinpäin kuin viimeksi. Päästin huipulle jossa huomattiin Jorge:n  ja Antonio:n kaivanee tien auki.. ilmeisesti jokin putki homma painaa päälle. No tultiin samaa kautta takaisin. Ei huono ollenkaan.

Päivä 5.
Välipäivä, vuokrattiin auto ja vietiin rouvat myös huipulle. pilvinen päivä, 1000 m korkeudessa jo vesitihkua ja 15 lämmintä. Huipulla +5, tuulta ja tihkusadetta. Not nice at all. Hienoa siellä oli silti käydä. kivasti muistui mieleen mutka, taupt, kiroilut ja hikoilut… Loppu päivä Puerto ricon rannalla löhöilyä, olutta ja ruokaa. Ja sama jatkui hotellilla… loistoa…

Päivä 6.
Soria. Maspalomaksesta Rantatietä Puerto Ricoon päin ja heman Arquinequin:in jälkeen lähtee rutas  ciclistas Sorian kylään ja siitä aina sinne ”ei tämä tie voi tästä enää kaueasti nousta” risteykseen asti. 66 kilsaa, max nousu jyrkkyys 14,6 % max korkeus 650 m. Polkastiin ylämäkeen noin 20 km ja päästiin Soriaan asti ja 650 m kyltille. siitä alkoi niin pieni ja huono kuntoinen tie joka oli miltei pysty suoraa. Mietittiin hetki, reidet polttaa, ei oikein jaksaiskaan enää.. huipulla käynti painaa vielä jaloissa, onneksi alkoi tihkuttaa vettää.. lähdettiin laskemaan alas. Taas vajaata 70 kymppiä serpenttiinä kaahaten. Alhaalla poljettiin lievään alamäkeen sellasta viittäkymppiä. Se oli racea se. Vetäjä vaihtui välillä, saatiin yksi
isompi porukka kiinni ja jäätiin niiden perään peesiin. Tultiin kaupunkiin samaisen porukan mukana. Huippu retki tämäkin, vaikka hieman kesken suunnitelmista jäi 63 km. Kokonaisaika 3:20 ajoaika 2:50 nousua 1080 m laskua 1040 m max korkeus 749 m.
Hotellilla olut auki, pyörien pakkaus ja ravintolaan pihville.

Loman Totals:
318 km
Nousua 6094 m
Laskua 6033 m
Kokonaisaika 22 h 5 min 42 sec, josta satulassa noin 17 h
Kulutetut kalorit 9334 kcal

Oli sitten ihan huippu loma. Kyllä harrastuksen ja loma yhdistäminen on ihan parasta.
Ja Maspalomasta voin lämpimästi suositella kenelle vain matkakohteeksi. Rauhallinen paikka, ei inhottavia suomea sössöttäviä sisäänheittäjiä. Paljon paikallisia. Ja pyöräilyn kannalta ihan huippu sijainti. Ja jos menette niin suosittelen ravintolaa La Cerraton. Kävimme tässä lähes joka ilta. Huippulaatuista ruoka tosi sopuhinnalla!

Oli sen verran loisto retki että seuraava reisu on jo suunnitelmissa…
Mutta ennen sitä o paljon muuta mitä odottaa.. esim eka tri kausi ja kisat. Palataan näihin lähiaikaina.

Pitäkää huolta.

– Pimmo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s