16 elokuuta
Alunperin mun ei pitänyt puolikkaalle tänä kesänä vielä lähteä, mutta treenit, kehitys ja seurakavereiden
tsemppien siivittämän nimeä vaan listaan. Kisapäivä oli samalla minun 35 vuotis syntymäpäivä.
Jotkut teistä on pitäny mua hulluna jo pitkään. Toiset alkaneet pitää mua hulluna vasta tän harrastuksen aloittamisen myötä, mutta odottakaas kun olette lukeneet tämän…
Saavuimme Tahkolle jo torstaina kun en ole ehtinyt/viitsinyt pitää lomaa kesällä ollenkaan, joten tässä pidin sitten samalla mini loman. Matkustus päivän päälle pieni juoksulenkki. Käytiin tsekkaamassauinnin lähtö ja vaihtoalueet. Teki ihan hyvää. Jalat oli aika jumissa 6h ajamisen jälkeen. Huoneistomme kuului kategoriaan luxus. 90m2, 2 makkarin kämppä täydellisellä keittiöllä ja 20m2 parvekkeella. Oma sauna ja kaikkee. Arvatkaa paljonko saunottiin??? Ja paljonko jääkaapin jääpalakone oli käytössä???
Perjantai alkoi kevyellä fillarilenkillä samalla tutustuen kisan pyöräreittiin. Reitti oli todella hieno. Vaihtelevaa, kumpuilevaa tiestöä huikeissa
maisemissa. Muutama pahempi mäki löytyi kierroksen loppupuolelta, mutta muuten kaikki mäet ihan ajettavissa. Ylämäkiä ennen oli aina suht pitkä alamäki joka auttoi asiaa. Reitti tuntui tosi nopealta. Pyörän päälle kevyt lenkki ja väli saunaan. Kisaan ilmoittautuminen ja kisa materiaalien haku kansliasta sekä pientä shoppailua expo alueella. Juoksureittiin en ehtinyt tutustumaan, mutta se ei haitannut. Sain kyllä järjestäjiltä aika hyvän kuvan millaista tulisi olemaan. Illalla kävimme vielä porukalla Spa:ssa polskimassa ja poreissa rentoutumassa ennen pasta partyä ja kisainfoa. Kämpille pakkaamaan tavarat vaihtopusseihin ja varustelemaan pyörä valmiiksi ja saunaan. Taas….
Race day!
Heräsin automaattisesti 0600. Mulle siis ihan normi aika. Pannullinen kahvia tippumaan ja yleistä hääräämistä ennen kuin muut herää. Numero tatskojen liimaus, tavaroiden viimeinen tsekkaus, renkaiden täyttö ja geelien teippaus pyörään.
0900 treffit Pian kanssa ja pyöritellen pyörien katsastukseen. Pyörä telineeseen oman numeron kohdalle ja fillari sekä juoksu pussukka laatikkoon pyörän viereen. Kävellen takasin kämpille hakemaan uinti kamoja. Loistavaa tässä oli se, että kaikki tapahtui 1,5 km sisällä. Eli liikkuminen oli
tosi helppoa. Suuntasimme lähtöalueelle 11 aikaan, kun lähtö oli 12.00 miehillä ja naisilla 12.05.
Yleistä hermoilua ja seura kaverien kanssa tunnelmien vaihtoa. Kova hälinä. Tunnelma nousee.
11.30 veteen verraamaan. 11.50 piti nousta ylös ja suunnata laiturille ja hypätä veteen. Lähtö tapahtuisi siis vedestä. Lähtö läheni ja paikkoja haettiin. Tunne oli vahva joten otin omani toisesta rivistä.
UINTI:
Reitti menisi seuraavasti.
Lähtö tapahtui laiturin edestä joka menee järven poikki toiselle puolelle. Ensin uidaan noin 500 metriä laiturista pois päin jossa kierrettiin kaksi poijua jotka jäivät vasemmalle puolelle. Tämän jälkeen
suuntasimme takaisin laiturille päin, ja uimme sen alta järven toiselle puolelle kohti HEAD:n oranssia porttia. Navigointi olisi siis helppoa.
TRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT. Vamos sano meksikolainen aasille kun markkinoille halus. Torven töräytyksestä alkoikin sitten pieni sota. Vesi lensi, joku veti jalasta toinen löi naamaan.
Tätä häröilyä kesti hetken kun kaikkilla oli kovat menohalut ja omaa paikkaa haettiin. Onneksi
suurimmilta haavereilta vältyttiin. Ei lähteny lasit tai muuta. Noin 200 m ja tilanne rauhottui ja jokainen sai oman kolonsa. Otin siitä sopivan peesipaikan ja pysyin täsä kyydissä aina poijuille saakka. Vauhti tuntui hidastuvan joten muutama tiukka veto ja ohi oltiin. Uin seuraaavan kaverin kiinni ja jäin siihen perään. Juuri enne sillan alitusta. Joka muuten oli noin 4 m leveä päätin ohittaa hänetkin, jotta pääsen uimaan itsenäisesti sillan alta. Otin taas seuraavana kaverin kiinni ja pysyin tässä taas hetken. Portti läheni ja otin hatkat myös näistä varpaista ja uin omaa kaistaa
rantaan asti. Rantautuminen olikin loivaa hiekaapohjaa. yllätti hieman kun hiekkaa näkyi pohjassa jo niin pitkältä. Jalat alle ja juoksua portille.
Jere huusi yleisöstä että nyt mnee lujaa. Kello seis. Oho. 30.19!!! Jumaleissön. Parasta ikinä. Ihan törkee fiilis! Pukua pois päältä ja kohti fillaria. Vaihto sujui ihan ookoo. Vaihtopussukoiden oleminen
laatikossa aiheutti pientä säätöä mutta ei mitään kummallista. Vaihtoaika öbaut 3 min.
Uinnin garmin
PYÖRÄ:
Pyöräreitti alkoi reippaasti ylämäelle joka oli ajettava aika pienellä vaihteella. Aika hyvä kulma oli mäessä. Siitä liikenne ympyrään ja oikealle. Tästä alkoi 2,5 km siirtymä varsinaisille kierrosille. Mutta vaihtopaikalta oli periaatteessa pelkkää nousua ensimmäiset 3-4 km. josta puolet ajettaisiin toisella kierroksella uudestaan. Sykkeet oli aika korkealla nousuvoittoisen alkupätkän ansiosta. Otin rauhassa etten pilaa koko kisaa siihen. Ohi meni muutama kaveri. Mutta oma taktikkaani oli hyvä, koska ohitin nämä sankarit jonkin ajan kuluttua. Nousun jälkeen alkoi reitin hienoin osuus. Kumpuilevaa tietä vauhdikkaineen ala mäkinee. Vauhti nousi rullatessa 60 km/h saakka. Päätin melkein kaikissa mäissä rullata polkemisen sijaan ja annoin jaloille hieman lepoaikaa. Tämä osottautui oikeaksi taktiikaksi.
Saan pyörälle aika syvän asennon joten rullasin kovempaa kuin osa polki. (ylipaino=ylivoimaa)
Ohitseni meni naistenkärki. Hänellä tuntui vauhti olevan ihan kohdallaan, joten jäin siihen sallitun matkan päähän seurailemaan. Alamäissä tulin jarruavasten, jotten menisi turhaan ohi. Tajusin jälkeen päin, että minähän ajoin oikeasti aika fiksusti. Kun toiset taas ei. Vetivät kauheella tohinalla alamäissä ohi ja me mentiin niiden ohi taas suorilla. Peesiin iski muutama kaveri jotka olivat ihan renkaassani kiinni. Hetken kuluttua menivät ohi ja jämähtivät siihen minun ja sen naisen väliin. Paikalle pamahti kilpailun johta ja soitti mulle pilliä peesi varoitukseksi. Voi p..se. No siitä suivaantuneena seuraavassa ylämäessä oikeasta vivusta kaksi kertaa klik, klik ja voimalla ohi. Minähän en varoituksia ota moisesta. Jatkoin naisten kärjen jahtaamista aina paluumatkan puoli väliin asti. Ensimmäisessä kovassa nousussa voimalla ohi, edelle ja karkuun. Jalka tuntui tosi hyvältä ja sykkeet pysyivät hallinnassa. Laskeminen kääntöpaikalle oli huikeeta. vauhdin hurmaa. Toinen kierros oli ensimmäisen toisinto sillä erotuksella, että meno matkalla tuli jokin tunne ryöppy ja isolla miehellä alkoi alahuuli väpättää ja silmät kostua. Mielessä pyöri että täällä se Kimmo poika nyt menee ja hyvin meneekin. On se vaan kova paikka kun on niin paljon töitä tehnyt sen eteen ja kokee sitä mistä on uneksinut melkein vuoden. Tunteikasta sen pitää ollakkin??? Fiksulla taktiikalla alusta loppuun asti ja viimisessä nousussa edellä ajavien 3 kaverin ohi ja täyttä häkää kohti vaihtoa. Energiaa otin mukaan 7 geeliä, aero pulloon urkkajuomaa, runkoon vesipullo ja penkin taakse urkkajuomaa. aeropullon täytin tasan puolessa välissä reittiä ja juomapisteiltä otin 2 vesi pulloa tilalle. Juomat riitti hyvin. Pyörän lopussa oli vessahätä. Mika siitä sanoikin, että sitten on nesteytys mennyt hyvin jos pyörän lopussa on vessahätä. Nappin meni sekin.
Geelejä otin 20 min välein. Tämä toimi kuin timantti. Olin asettanut garminin aika hälytyksen energia tarpeen mukaan, joten ei tarvinnut kelloa seurata turhaan. Loppujen lopuksi pyörä meni juurikin niin kuin oli ajatellut. 34,5 keskarilla aikaan 2.36. Tavoite oli 2.40 joten tämäkin hieman alle.
Vaihtoon oli siis aika mageeta laskua. Nousua reitillä 740m Teki hyvää kun sai sykkeet laskemaan ja sai alkaa ajattelemaan tulevaa. Vaihto sujui näppärästi. Varpaaseen piti vaihtaa urheiluteippi, koska se ei ollut kestänyt kaikkea tätä pientä jumppaa.
Pyörän garmin
JUOKSU:
Juoksu alkoi 1 km siirtymällä vaihtoalueelta maalialueelle, josta alkoi 10 km kierrokset. Reitti alkoi hiekkatiellä, josta taituttiin sille sillalle jonka ali jokin aika sitten uitiin. Siitä maalialueelle, jossa eka juomapiste. Kaijuttimista pauhasi musiikki ja päälle huuudettin että ensimmäiselle kierrokselle lähtee
numerolla 146 Kimmo Holmström pinkkiä nauhaa kantaen. #teamelinajouhki oli siis edustettuna. 2 tunne ryöppy tuli tässä. Onneksi oli aurinkolasit päässä, ettei kaikki nähny vuotavia silmiä. Kova nousu rannasta asuinalueelle. Juoksin ylös asti ja rauhoitin tahtia ja sain sykkeen laskemaan. Reitti kulki mökkialueen läpi jossa oli kovasti kannustus joukkoja. Teki matkasta mielekkäämpää kun tsempataan. Helppoa reittiä oli. Aukeilla paistoi aurinko ja oli lämmin, mutta metsässä oli varjoa ja viileämpää. Hyvää vaihtelua. Reitti kääntyi takaisin maalialueelle päin kulkien meidän kämpän takaa SPA:n ohitse jossa toinen juomapiste. Näissä otin aina mukin vettä, josta kävelessä join puolet ja puolet kaadoin päähän. Jatkoin juoksua heti kun muki lähti käsistä. Tässä kohtaa pysähdyin pissa hommille. Reitti jatkuin päätietä myötäillen, josta käännyttiin toiselle mökkialueelle josta laskettiin maalialueen vierestä kohti vaihtoaluetta. Siellä oli kolmas juomapiste. Sama taktiikka puolet kurkusta ales ja puolet päähän. Reitti kaarsi vaihtoalueen ympäri ja siitä taas sillan yli jossa jaettiin sieniä. Otin kaksi toisen laitoin selkään valumaan ja toisen puristin päähän. Maalialueelle ja toiselle kierrokselle. Maalialueen nousussa oli
omahuolto alue. Annoin Sarille 3 geeliä jotka pyysin antaan toiselle kierrokselle. Garmin oli asetettu taas hälyttämään 20 min välein ja tämäkin toimi täydellisesti. 3 geeliä riitti juuri sopivasti kierrokselle. Eli tavoite ajassa oltiin. Geelit rouvalta ja toiselle kierrokselle. Juoksu tuntui kulkevan tosi hyvin. Muutaman kerran huomasin vauhdin tippuvan ja asennus lyyhistyvän, mutta väkisin selkä suoraksi tissit ja lantio eteen ja tossua toisen eteen. Viimisellä kierroksella juoksin taktiikalla juomapiste kerrallaan. Tämä toimi hyvin. Kun oli juostu 16 kilometirä aloin ajattelemaan maaliin tuloa ja mitä tekisin. Tunne ryöppy 3 isku. Jotenkin ajatus siitä että pääsen maaliin asti oli valtaisa. Sitä paitsi tästä eteenpäin juoksen samalla omaa pisintä lenkkiäni. Vaihto alueen kohdalla huomasin Piian tulevan vastaan. Huusin että tsemppiä ja että kohta ollaan sitten siiderillä! Vastaus: Tilaa mulle valmiiksi, ämpärillinen! Hienoa kun on vielä tässä vaiheessa vitsi päällä. Silta läheni ja musiikin pauhuna koveni. Nyt viimeistään uskoin pääseväni maaliin tuulettamaan. Viimeinen mäki ylös ja kääntö maalisuoralle sormi pystyyn koska mielestäni olin ykkönen! Rouva ja matkakumppanit huusivat ja kannustivat vimmatusti. Viivan yli ja kello seis. Pienen hengäsdys tauon jälkeen vaimolta halit ja kavereilta ylävitoset. Vilkasu kellon 5.24!!! SIllä irtosi omanikäsarjan sija 31/60 sekä miehistä sija120/267!
Ihan tajutonta. Alle viiden ja puolen tunnin ja alle tavoitteen mentin ja vielä hyvillä sijoituksilla. Aivan mahtavaa! Olin sanaton. Olen edelleen. Juoksu aika oli 2.11 kaksi tasaista kierrosta 2.02.02 ja 2.02.22 eli tasaseen tikkaa Kimmo kun tilanne vaatii!
Juoksun garmin
Finntriathlon Tahko 1/2 Ironman 5.24.49
Uinti 30.19
Pyörä 2.36
Juoksu 2.11
Odottelin Piaa saapuvaksi maalin. Ja sieltä hän tulikin. Tiukille meni. Hän voitti minut 50 sekunnilla. God dammit. Ensi vuonna revanssi 😉 Mutta Pialle suuret onnittelut vielä oman ikäsarjan voitosta!!!
Huikea suoritus. Siitä Lidl recovery areenalta herkkuja lautasille ja kisan kulusta keskustelemaan kanssa kilpialijoiden kanssa. Safkaa ja juomaa naamariin. Varusteet vaihtoalueelta ja käpille SAUNAAN!! Jääkaapissa odotti jo siiderit. Kaverit oli järjestäny yllärin. Sterkoista pauhasi We are the champions ja kahvit oli keitetty sekä pöydällä oli kakku. Aivan mahtavaa!!! Kiitos!!!!! Tunneryöppy nro. 4
Rentoutumista saunassa kera siiderin. Kisa pyöri mielessä, vaikka pää tuntui aika tyhjältä. Huike fiilis jälkikäteen. Ei oikein ollu sanoja kun kysyttiin tuntemuksia. Menin palkintojen jakoon katsomaan kun Pia sai palkintonsa. Hieno hetki! Siitä alkertaan päätösbileisiin. Syötiin porukassa ja juotiin muutamat oluet. Illan bilebändiä katsottiin muutama viisu, ja sitten alkoikin väsy painaa silmiä. Ei muuta kuin nukkumaan. Sunnuntaina oli kuitenkin edessä 6 tunnin ajomatka kotiin.
Oli kyllä uskomaton kokemus. Hieno ensimmäinen puolimatka ja vielä 35 vuotis syntymäpäivänä. Jää kyllä ikuisiksi ajoikis mieleen. Kiitos Järjestäjille hienosta kisasta. Järjestelyt toimivat moitteettomasti. Ja
puitteet olivat huikeat. Suosittelen lämpimästi osallistumaan ensi vuonna Tahkolle!
Oli hienoa tavata Baba Lybeck maalialueella kisan jälkeen ja vaihtaa muutama sana pikaisesti #teamelinajouhki jutuista. Olen yritykseni kanssa tehnyt omaa keräystä Elinan hyväksi ja se sai Baban ansiosta tuulta purjeisiin oikein kunnolla. On ollut hieno olla mukan tukemassa hyvää. Finntriathlon tapuhtumissa on myös #teamelinajouhki ollut todella hyvin edustettuna. Kiitänkin kaikkia roosanauha tarroja ostaneita tuestanne! Ensi viikolla selviää keräyksen tuotto!
Ja ISOT onnittelut vielä Tatulle ja Marialle Turun omalle teräsperheelle Hawaiin lipuista ja loisto suorituksista Kalmarissa!
Triathlon on uskomattoman hieno laji! Kaikki on mukana hyvällä sykkeellä ja tulevat toimeen keskenään. Olen saanut tätä kautta liudan uusia hyviä ystäviä. Tuntuu vuoden jälkeen, että osan olisin tuntenut tarhasta saakka. Outoa. Ja mikä mahtavinta elämänlaatu on parantunut. Vaikka ulkopuolisesta varmaan tuntuu, että toi hullu treenaa ihan liikaa ja kuinka se pöljä jaksaa, niin kaikki on tehty hymyssä suin. Kertaakaan en ole treeneihin
mennyt, koska on ollut pakko. Ja koko vuoden aikana olen 2 kertaa jättänyt treenit väliin syystä, että ei jaksa tai ei kiinnosta. Kyllä sekin jotain kertoo. Ja suurin syy tähän tekemiseen on porukka jonka kanssa tehdään.
ISO kiitos seurakavereille! Ilman teidän tsemppejä ja kannustavia sanoja en olisi tässä.
On ollut suunnatton kunnia treenata ja touhuta hienoa lajia teidän kanssa. Love you all!
Ja kymmenkertaiset yläfemmat menee Tatulle, joka erään työpuhelun lopuksi kysyi ootko muuten miettinyt tällästä lajia? En oikeestaan. Ai jaa, se vois olla sun juttu. Vai niin, pitää perehtyä. Puhelu
tapahtui torstaina ja seuraavana tiistaina taisin olla impparissa ranneketta hakemassa..
Ja suurin kiitos tietenkin perheelle tsempeistä, tuesta ja jaksamisesta. Sekä siitä, että olette jaksaneet kuunnella mun hiilikuitu sitä ja hiilikuitu tätä juttuja nyt vuoden. Sori mutta tää ei jää tähän…
To be continued…
– Kimmo
kimmoholmstrom.com 